USA 11 (4 viikkoa) 13.9. - 12.10.2016

Viimeinen päivitys 18.10.2016

Tässä karttalinkki ajetusta reitistä: https://drive.google.com/open?id=1f82RuSOvbzunQGBzweVfWXKawDc&usp=sharing

12.9.2016 Lähdettiin Tampereelta iltapäivällä bussilla Helsinki-Vantaalle. Matkalaukkuja ei voinut jättää Icelandairin lennolle etukäteen, joten laukkujen kanssa Best Westerniin, missä yövymme ja keräsimme alklufiilistä alkavalle matkallemme.

Saunoimme hotellissa ja iltaoluen jälkeen nukkumaan. Aamulla hyvä aamiainen ja sitten kentälle odottamaan Icelandairin lähtöä Reykjavikin kautta Bostoniin.

13.9.2016 Lenot sujuivat hyvin. Aikataulut pitivät, oltiin jopa etuajassa ja koneessa (B757) oli loistavat tilat penkkirivien välissä. Perillä selvittiin maahantulotarkastuksista aika hyvin. Vähän piti kysyä neuvoa virkailijalta uusien maahantuloautomaattien käytöstä. Aarolle tuli ilmoitus, ettei maahan ole asiaa, mutta virkailija sanoi, että menkää vain huoletta seuraavalle tiskille. Siellä virkailija ihastui Aaron tetsoniin ja kun vielä kuuli, että Texasiinkin mennään, niin asia oli sillä selvä.

No nyt alkaa sitten hankaluudet. Vuokraamoon pääsimme helposti. Kaikki vuokraamot sijaitsevat samassa keskuksessa ja bussi vei ovelle. Meillä oli Budgetin varaus ja Avis ja Budget toimivat kimpassa. Väkeä oli paljon ja tunti vierähti, ennen kuin oltiin tiskillä. Aviksen virkailija hoiti meidät ja kysyessäni, olisiko kakkoskuskille mitään erikoistarjousta, niin lupasi Aarolle ajoluvan ilmaiseksi ja kun utelin auton merkkiä, niin löytyihän sieltä meille Chevrolet Malibu. Navi kiinni ja matkaan. Vältimme tietulleja ja ruuhkassa sitten ajeltiin ja kun poikettiin huoltoasemalle ostamaan jotain juotavaa, niin sillä aikaa Maire (navimme) oli jumittunut ja kun sammutin sen, niin ei enää käynnistynyt. Hyvin hermot pitivät molemmilla. Viriteltiin kännykkämme, joissa tietenkin on koko maailman kartat ladattuna sd-kortille (juuri tällaista tilannetta varten) ja pääsimme hieman apeassa mielentilassa motelliimme 150 km päähän. Meinasin jo lähteä ostamaan uutta navia, kun Aaro halusi vanhana asentajana vähän tarkastella sitä ja niinhän se Maire käynnistyi. En ymmärrä, mitä hän teki, mutta ei kai minun tarvitsekaan. Nyt hän istuu tuolla stetson päässään ja myhäilee tyytyväisenä!

Motellimme oli loistava, iso huone, isot vuoteet, siisti, hyvä wifi, Wallmart ja viinakauppa vieressä, joten saimme kaikki perusostokset tehtyä ennätysajassa. Huomenna jatkamme Aaron tädin kautta kohti etelää ja nyt jo tuntuu, että tästä kehittyy hyvä reissu. Tosin vatsa on täynnä ja pari gt:täkin on otettu. Kuvia alkaa tulla huomenna, nyt ei enää jaksa, vaan mennään nukkumaan. Paikallinen aika 2020!

14.9.2016 Aamulla lämpöä oli seitsemän toista astetta ja aurinko nousi kirkkaalle taivaalle. Niinhän täällä USAssa on tapana. Nukuimme kohtuulisen hyvän yön ja aamulla kahdeksan aikaan olimme matkalla kohti Stamfordia, missä Aaron täti Annikki asuu.

Annikki on 92-vuotias ja pirteä, mitä nyt selkäkivut vaivaavat. Annikki teki meille munakokkelia ja pekonia ja meillä (Aarolla) oli hänelle tuliaisina valtava kassi suomalaisia aikakausilehtiä, leipää, suklaata ja jotain vielä muuta. Hyvin tuntui kelpaavan ja lehdet menee sitten vielä kiertoon, kun hän on ne kaikki lukenut.

Annikilta jatkoimme matkaa tarkoituksena kiertää New York riittävän etäältä ja menimme Hudson-joen yli Tappan Zee-siltaa pitkin, jonka jälkeen lähdimme kohti etelää. Ilma oli todella kuumaa, mittari näytti +33 astetta ja pihalla oli todella kuumaa Aaron tupakkatauoilla. Minä ovelasti sanoinkin katselevani karttaa sen ajan auton sisällä ilmastoinnin pitäessä paidan kuivana.

Bensan hinta on nyt ollut alimmillaan 1,87 $ gallonalta, kun se kaksi vuotta sitten huiteli reilusti yli 3 dollarin. Tämähän tuntuu meistä mukavalta ja alentaa tässä suhteessa kustannuksia, vaikka dollarin kurssi onkin nyt aika lähellä euroa. Aaro tuolla pihalla juttelee paikallisten kanssa parhaillaan ja nauru raikaa. En ymmärrä, mitä sillä hyvällä kielitaidolla on merkitystä, kun Aaro muka kielitaidottomanakin pärjää näin hyvin! Amerikkalaisten kanssa on kyllä oikeasti aina tullut hyvin toimeen. He yrittävät aina ymmärtää, vaikka puhuisit kuinka huonoa ”amerikkaa”, englantilaiset sen sijaan, no jääköön sanomatta!

Päädyimme lopulta vähän normaalia pitemmän ajopäivän jälkeen (412 km) New Jerseyn kaakkoisosaan East Windsorin Colonade Motelliin 75 $ hinnalla. Näytti vähän ränsistyneeltä aluksi, mutta osoittautui kuitenkin kelpo paikaksi. Paikallinen supermarketti Shop Rite tarjosi loistavat lämpimät ruoat. Minä söin lihapullia ja Aaro ripsejä ja taas on olo kylläinen.

Nyt kun olemme päässeet suurkaupungin (New York) vaikutuspiiristä pois, niin huomenna hyvin nukutun yön jälkeen alkaa se todellinen Road Trip!

15.9.2016 Aurinko paistaa ja ulkona on lämpöä 17 astetta. Päivän mittaan kertyi yläpilveä taivaalle ja iltapäivälämpö jäi 23 asteeseen, mikä tuntui aika mukavalta. Mairelle (navi) täytyi antaa ohjeeksi välttää moottoritie, tietullit ja vielä lautat, ennen kuin pääsimme halutulle reitille. Jouduimme kylläkin yhdessä vaiheessa ottamaan ruksin pois tietullien kohdalta ja maksoimme sillan ylittämisestä 4 $ ja lyhensimme matkaamme reilulla 100 kilometrillä.

Aaro taisteli lähes koko matkan navinsa kanssa, se kun ei ollut missään vaiheessa samaa mieltä ”Mairen” kanssa. Se halusi koko ajan tehdä mutkia matkaan, ehdotteli U-käännöksiä ja oli muutenkin äänessä koko ajan. Mietimme, että meidän täytyy antaa sille kuvaava nimi ja sehän ratkesi hetkessä. Meillä on nyt autossa Mairen seurana ”Silli”. Sillin ei kannata tästä loukkaantua, on meinaan kunnia päästä reissuumme tälläkin tavalla. Tämä on vähän sisäpiirin juttua, mutta Sillille onnittelut ensi lauantain merkkipäivän johdosta ja terveisiä muillekin saunakavereille Rajaportille.

Tämä oli erinomainen ajopäivä. Matkaa kertyi 312 km ja söimme yhdentoista aikaan ensimmäiset huoltoasemahodarit ja puolelta päivin löysimme mukavan baarin. Nautimme yhdet oluet harrikkamiesten kanssa ja myöhemmin selvisikin, että heillä oli iso kokoontuminen reittimme varrella.

Tulimme lopulta Marylandin Salisburyyn ja majoituimme Budget Inn-motelliin 73 $:lla. Siisti paikka, ei edes kokolattiamattoja ja hyvä wifi. Kävimme ostoksilla Wallussa (Wallmart) ja ruokatarpeiden lisäksi uusimme drinkkilasimme, ensimmäinen ostos toissapäivänä oli vähän liian rahvaanomainen ja liian suuri. Lisäksi löysimme loistavat matkatuolit itsellemme 10 $ kappale. Menevät kokoon taitettuna hyvin takakonttiin ja kun kaikissa motelleissa ei ole ulkona oven edessä tuoleja, niin meilläpä nyt on apu takakontissa. Jätämme tuolit, kuten viime matkallakin, sitten viimeisen motellin siistijälle ylimääräisenä tippinä.

Kun tulimme kaupasta motellille, niin piha kuhisi poliiseja ja lopulta yhdestä huoneesta vietiin raudoitettu mies muualle. Totesimme pihapiirimme rauhoittuneen ja voimme nukkua yömme rauhassa. Mukava nähdä tositoimintaa näin ihan livenäkin. Kuten eilen sanoin, niin nyt tämä "roadtrippi" on alkanut kunnolla!

 

16.9.2016 Kaunis aurinkoinen aamu jälleen. Lämmintä 16 astetta ja iltapäivällä 26 astetta. Mainio keli suomalaiselle. Kun ajoissa menee nukkumaan, niin ajoissa myös herää. Yritin vetkutella sängyssä, ettei Aaro heräisi, mutta oltiin tien päällä kuitenkin jo aamu kahdeksalta. Ajeltiin kohti etelää ja Virginia Beacheä.

Liikenne oli hiljaista ja poikkesimme välillä peltoteillekin, mutta ihmeempiä nähtävyyksiä ei ollut. Aaro taisteli tietysti ”Sillin” kanssa ja parin tunnin kuluttua hän sai sen toimimaan haluamallaan tavalla. Tämä ei vielä tarkoita, että se mitenkään pärjäisi ”Mairen” kanssa. Oppi kuitenkin olemaan välillä jopa hiljaa!

Tultiin sitten Chesapeake Bridge tunnelin alueelle, maksettiin 13 $ ylityksestä ja alituksesta ja päästiin Virginia Beachin puolelle. Alku mentiin siltaa pitkin, sitten sukellettiin tunneliin ja taas noustiin sillalle ja sitten taas tunneliin ja loppupätkä siltaa pitkin. Laivat pääsevät kulkemaan vapaasti näiden tunnelien kohdalla. Käytiin Virginia Beachillä katsomassa Atlantia ja jatkettiin sitten Suffolkiin, jossa majoituimme Day’s Inn motelliin 86 $:lla.

Virginia Beach

 

 

 

Tulimme Day’s Inniin siksi, että olimme ajoissa perillä ja näissä on aina asiakkaille itsepalvelupyykkikoneet. Näiden 19 vuoden aikana, kun olen täällä reissannut, niin kerran on käynyt niin että Day’s Innissä ei ollut pyykkitupaa. Nyt tuli toinen kerta. Siinä ensimmäisessä tapauksessa respa lupasi hoitaa pyykit puhtaaksi talon koneella ilmaiseksi ja homma hoitui ja tietysti tippasimme siistijäämme tästä ystävällisestä palvelusta. Tänään respa lupasi hoitaa talon koneella pyykkimme puhtaaksi 20 $:lla ja kun naurahdin, ettei meillä niin suurta hätää ole pyykkiemme kanssa, niin lupasi hoitaa ne ilmaiseksikin odottaen tietysti suurta tippiä. Nämähän ovat rahallisesti merkityksettömiä juttuja, mutta roadtrippaajan periaatteisiin kuuluu pestä pyykki parilla taalalla ja kun meillä vielä puhdasta vaatetta löytyy, niin pestään sitten myöhemmin.

Meillä oli Supermarket alle 100 metrin päässä motellista ja päätimme kävellä sinne, Aaro tosin vastusti periaatteessa, että ainakin painavat asiat pitää sitten hakea autolla, mutta kyllä kaikki kannettiin kotiin.

Huoltoasemalla myydään kerosiiniakin!

Syötiin kanaa viinin kanssa ja vietetään rentoa iltapäivää ja iltaa Virginian lämmössä. Huomenna jatketaan etelään kohti Savannahia. Todennäköisesti pari yötä vietetään matkalla ennen Savannahia, josta sitten käännytään kohti länttä.

  
 



17.9.2016 Aurinko paistaa ja jo aamulla on lämmin, päivästä tulee kuuma. Iltapäivällä lämpöä oli 31 astetta.

Söimme Day’s Inn-aamiaisen motellissa. Pari vaaleata paahdettua leipäviipaletta hillolla, kahvia ja laimennettua tuoremehua. Hyvin sillä pärjää alkuun. Otettiin sitten parin tunnin kuluttua hodarit huoltsikalta.

Ohjeistettiin Maire välttämään tietulleja ja moottoriteitä ja matka sujui mukavasti halki maalaismaisemien ja pikkukylien. Maissi on osittain korjattu, mutta puuvillapellot kukkivat valkoisena. Pohjois-Carolinessa, kun oltiin, niin ajettiin välillä tupakkapeltojenkin keskellä.

Poikkesimme viinakaupassa täydentämässä Gin-varastoamme ja sieltä löytyikin mukava tarjous. Tilavuudeltaan 1,75 litrainen pullo maksoi 13 $. Otimme niitä kaksi, kun takakonttiin mahtuu ja aikaa on jäljellä reilut 3 viikkoa.

Päädyimme lopulta Fayettevilleen (NC) ja pari huonoa motellia hylättyämme, majoituimme American Eagle Inn-motelliin 57 $. Haimme paikkaa, missä saisimme pyykit pestyä ja täällä siistijämme lupasi hoitaa homman vitosella. Vein pyykit hänelle ja hän vielä patisti minut suihkuun ja antamaan päällänikin olleet vaatteet samaan satsiin. Hyvä ratkaisu, päivä oli meinaan ilmastoidussa autossakin kuuma. Heti kun kävit pihalla, niin olo oli tukala. Rouva pesi pyykkimme ja toi kuivana huoneeseen.

Kuumuuden vuoksi poikkesimme vain naapurissa olevaan Burgeriin ja otettiin hampparit mukaamme. Nyt odotellaan illan vähän viilentyvän, että päästään pihalle nauttimaan GT:t

Huomenna jatkamme etelään ja olemmekin sitten jo aika lähellä Savannahia, mutta kerrotaan siitä lisää huomenna. Tänään oli niin kuuma auton ulkopuolella, että kuvia ei otettu kuin majapaikasta.

 

18.9.2016 Tänään aamusumu haittasi näkyvyyttä hetken aikaa. Lämmintä oli 22 astetta ja iltapäivällä reilu 30. Kosteus huitelee 96 % paikkeilla eli auton ja huoneen ulkopuolella on aika tukalaa. Viilennetään oloamme kylmillä juotavilla ja niitähän riittää.

Eilinen ilta jatkui aika mielenkiintoisena. Istuimme pihalla syötyämme lasillisella, kun motellin pitäjän rouva (hän, joka ystävällisesti pesi vaatteemme) piti kovaa komentoa yhteen huoneeseen pihan toisella puolella. Rouva on pienikokoinen, mutta tomera. Pituutta oli varmaan 155 maksimissa, mutta pari tummaa miestä ja heidän seurassaan olleet naiset saivat todella kuulla kunniansa. Tilanne kuumeni koko ajan ja aviomieskin tuli paikalle ja koetti rauhoittaa lähinnä rouvaansa. Me oltiin Aaron kanssa valmiina ryntäämään apuun, mutta ei meidän apuamme tarvittu. Poliisiauto kaarsi pihaan ja vartin jälkeen toinen. Poliisit haastattelivat kaikkia erikseen ja yhdessä ja tunnin kuluttua tilanne rauhoittui. Huoneessa olleet lähtivät kadulle ja ovi ilmeisesti koodattiin uudelleen, poliisit naureskelivat keskenään ja Aaro meni muina miehinä heidän luokseen ja sai muistoksi tuon valokuvan naispoliisin kanssa. Olin melko varma, että Aaro raudoitetaan ja joudun jäämään viikonlopuksi häntä odottelemaan, kunnes tuomari on määrännyt sanktiot. Hyvin kävi ja hieno kuva muistona. Aaroa vaan harmittaa, kun ei ollut stetson päässä eikä sheriffin tähti rinnassa, kuten yleensä normaalitilanteissa!

Päivän ajomatka sujui mukavasti hiljaisessa sunnuntailiikenteessä countrymusiikkia kuunnellen. Aaro, jolle saatiin ajolupa kaupan päälle ilmaiseksi, on myös hyödyntänyt sitä. Ajelemme nyt vuorotellen ja sehän helpottaa minun urakointiani, eikä Aarokaan voi koko ajan häärätä kännykkänavinsa kimpussa. Kuva viritelmästä kertoo paljon, yksi T-paita on saanut uuden tehtävän tärinän vaimentajana! Ajoimme melkein 400 km:n taipaleen South Carolinen Walterboroon, jossa majoituimme Carolina Lodgeen 60 $:lla. Motelli on perusmotelli pienine puutteineen. Netti pelaa, mutta huonosti huoneessa. Telkun kaukosäädin puuttui, mutta toimitettiin. Mikron käynnistäminen sammutti sähköt, mutta sekin korjattiin saman tien. Huone on kuitenkin siisti, suihkun toimivuutta ei ole vielä testattu, mutta kuulen sen sitten, kun Aaro menee ”saunaan”. Noituminen on kovaa, jos hän ei saa sitä pelaamaan haluamallaan tavalla. Tulkoon nyt vielä mainituksi, että Marjaa en olisi saanut tähän motelliin, kun täällä ei ole pihaa eikä istutuksia!

Huomenna porhallamme pikavisiitille Savannahiin ja jatkamme sitten kohti länttä. Yöllä pitäisi lännestä tulevien sadealueiden kulkea tästä yli itään ja mereltä lähestyy Karl-niminen myrsky, joka voi kehittyä tornadoksi, mutta se rantautuu vasta keskiviikon jälkeen ja me olemme silloin jo kaukana lännessä

 

19.9.2016 Eilen illalla satoi ja salamoi hetken aikaa. Olipa virkistävää tämän kuumuuden keskellä! Aamulla oli lämpöä 22 astetta ja puolipilvistä, kosteusprosentti 100. Iltapäivällä taas tavanomaiset 31 astetta.

Ajoimme I 95 pitkin täyttä vauhtia Savannahiin ja onnistuimme ajamaan yksisuuntaistakin vastavirtaan ennen kuin päästiin kanavan äärelle. No, siellä oltiin eikä oikeasti nähty mitään koko kaupungista. Meidän teki kuitenkin mieli lännen maille ja niin sai jäädä itärannikko taakse.

Ajelimme kuumassa säässä pikkuteitä pitkin kohti Columbusta. Aarolla täytyy olla joku vanha heila siellä, kun hän niin kovasti hinkuu sinne. Ajoimme 400 km:n päivätaipaleen ja majoituimme Cordeleen Travelodge-motelliin 56 $. Motellit halpenevat ja täällä oli kuitenkin lähes kaikki kohdallaan. Hyvä netti, j. jonkinlainen aamiainenkin. Vessan säiliö ei täyttynyt huuhtelun jälkeen ja huoltomies kävi ”korjaamassa” tilanteen. Eihän se toimi vieläkään, kuten pitäisi, mutta pärjäämme asian kanssa. Telkun kuvaa ei saatu päälle, mutta saimme toisen kaukosäätimen ja nyt kahden säätimen kanssa homma toimii. Toisella kytketään virta ja toisella valitaan kanavat. Mietittiin Aaron kanssa, että pitäisikö Wallusta ostaa oma 50 tuuman matkatv auton takakonttiin, niin oltaisiin omavaraisia. Senhän voisi sitten jättää muiden perustavaroiden kanssa viimeisen motellin siistijälle.

Ajoreissumme aikana ei tullut ainoatakaan baaria vastaan ja auton ulkopuolella oli liian kuumaa pysähtyä nauttimaan takakonttioluet. Meillähän on takakontissa aina jäillä täytetty boksi tavaroille, jotka haluamme pitää kylmänä ja siellä on aina muutama olut varalla tällaisia tilanteita varten. Normaalisti motellin jääkoneelta saa tämän boksin tarvitsemat jäät, mutta tänään sitä mahdollisuutta ei ollut. Poikkesimme huoltsikalle ja ostimme kahvien lisäksi pienen säkin jäitä, yhteensä 5 $. Kaadettiin boksiin sen verran, kun sinne tarvittiin ja loput roskikseen.

Löysimme kaupasta kuumia ribsejä ja Virginian savustettua kinkkua ja siitähän rakentui iltapäivän ateriamme. Aurinko paistaa motellimme takaa ja oven ulkopuolella on jo hyvä varjo. Kohta, kun saan tämän sepustuksen maailmalle, tehdään gt:t ja siirrytään pihatuoleillemme, minä sikarille ja Aaro tupakalle.

Huomenna lisää Columbuksesta!

 

20.9.2016 Jälleen kaunis pilvetön aamu, lämpöä 22 astetta ja iltapäivällä sitten taas 34 astetta. Koko viikoksi on luvattu tällaisia iltapäivälämpöjä, vähempikin kyllä riittäisi. Aaron viimeisellä tupakkatauolla en viitsinyt nousta autosta ulkoilmaan, vaan olin katsovani karttaa seuraavalle reittivälille ja sain tällä tekosyyllä istua mukavan viileässä autossa.

Columbuksesta ei löytynyt Aarolle vanhaa heilaa, mutta joki virtaa kaupungin läpi ja tuolla koskiosuudella järjestetään jonkinlaista aktiviteettiä aika ajoin. Jatkoimme matkaa tankattuamme taas auton täyteen 23 $:lla. Nuo hinnat pistävät suomalaisen hymyilemään. Toistaiseksi olemme tankanneet aina alle 2 $ gallonalta, vaikka joillakin asemilla on ollut jopa 2,30 $ hintoja. Meidän kahden vuoden takaisesta matkastamme bensa on halventunut reilusti yli dollarilla gallonalta (3,8 L).

Hodaritiski

Hot Dogit nautittiin puolen päivän aikaan. Kuvasta näkyy, kuinka homma toimii. Itse saat rakentaa sen mieleiseksi ja aina se maistuu hyvälle juuri siihen aikaan. Päiväolutpaikkaa ei löytynyt, vaikka Aaro parkaisikin kerran, että BAARI. Hirveellä jarrutuksella 110 km/h nopeudesta ja nopealla uukkarilla pihaan. Tumma pariskunta piti paikkaa ja kertoi, että heillä on kanaa ja BBQ:ta, muttei olutta. No, eihän me syömään tultu, vaan matka jatkui!

Jatkoimme Montgomeryn kautta Selmaan US 80 pitkin. Selmahan on kuuluisa Martin Luther Kingistä, joka 1965 aloitti täältä rotusortoa vastustavan marssinsa juuri tuota US 80 pitkin Montgomeryyn. Matkaa kertyi 80 km ja vasta kolmas marssi pääsi perille, silloin kansalliskaarti suojeli sitä.

Majoituimme Americas Best Value Inn-motelliin 63 $:lla. Hyvä paikka ja kokeneina matkaajina kävimme huonetarkastuksella ja testasimme huoneesta luvatun nettiyhteyden toimivuuden. Eihän se toiminut pihan perällä ja saimme vastaavan huoneen lähempää toimistoa, jolloin yhteys pelasi. Nämä ovat pikkuasioita, mutta äärettömän tärkeitä hyvän fiiliksen säilymiselle.

Kävimme Wallussa täydentämässä perustarpeita ja Aaro löysi vielä telkasta Suomi-Ruotsi-ottelun suorana, jota tässä samalla seurataan toisella silmällä. Siellä on puoliyö jo mennyt ohi tätä kirjoittaessa, mutta me saimme tänään lisätunnin , kun siirryimme aikavyöhykkeeltä toiselle ja kello näyttää vasta 1630 täällä. Kohta, kun aurinko painuu alemmaksi, siirrymme pihalle tarkkailemaan muita ihmisiä. Huomenna sitten taas lisää!

 

21.9.2016 Kaunis aurinkoinen aamu 21 astetta ennen kahdeksaa ja iltapäivällä sitten taas 33 astetta. Kai tätä hellettä vaan täytyy kestää!

Alabamasta siirryttiin Mississippin puolella ja jatkettiin hiljaisia maalaisteitä eteenpäin. Puuvillapellot kukkivat osittain jo komeasti. Täytyy koettaa saada jostain hyvästä pellosta kuva aikaiseksi. Päädyimme tänään Hattiesburg-nimiseen kaupunkiin ja katsastimme motellitarjonnan ajamalla ”motellikatu” päästä päähän. Päädyimme Econo Lodgeen 62 $:lla. Kävimme tarkastamassa huoneen, joka osoittautui hyväksi, mutta nettipäs ei toiminut, vaikka kenttävoimakkuus oli täysi. Selitimme tilanteen respalle ja sanoimme jäävämme, jos netti pelaa. Hän lähti käynnistämään nettiä uudelleen ja näinhän se rupesi toimimaan meidänkin laitteissamme.

Baaria ei tänäänkään löytynyt ja olemme tulleet siihen tulokseen, että jos ajamme sellaisia teitä, joiden varrella on paljon kirkkoja, niin silloin siellä ei ole baareja. Nautimme sitten motellissamme yhden kylmän takakonttioluen ennen kauppakäyntiä. WinniDixie sijaitsi 5 kilometrin päässä, mutta saimme sieltä 6 $:lla parhaan kanan ever. Tulimme siihen tulokseen, että kana oli todella paras näiden kaikkien matkojen aikana syömistämme. Todella mehukas ja hyvin maustettu, ei kaivannut mitään lisämausteita. Tänään palan painikkeena nautittiin Australialainen Yellow Tail Merlot punaviini. Ei voi pelkästään moittia, kuten tamperelainen sanoo parhaana kiitoksenaan.

Yksi parhaista käytännön apuvälineistä on kuvan suomalainen jatkojohto, jossa on USAlainen sovitin töpseliin. Nyt voit yhdellä sovittimella ladata tässä tapauksessa kolmea kotimaista laitetta kerralla. Olen tätä aiemminkin mainostanut, mutta se vaan on niin loistava apuväline!

Näissä tähän asti kokemissamme motelleissa ei ole ollut uima-allasta avoimena, vaikka hellettä on riittänyt. Ei sen puoleen. siellä auringon paahteessa olisi varmasti liian kuumaa. Odottelemme nyt, että aurinko vähän laskee ja pääsemme tuoleinemme oven ulkopuolelle hyvin ansaitulle GT:lle ja minä sikarille ja Aaro tupakalle. Illemmalla katsotaan kartta huomiselle reitille.

 

22.9.2016 Normi aamu, pilvetön taivas, lämpöä kasin aikaan +22 ja iltapäivällä +33-34 astetta. Välttelimme moottoriteitä ja peltojen keskellä ajeltiin lounaaseen ja länteen.

Päätimme, että myöhemmin ajetaan Houstonin keskustan läpi länteen ja nähdään Houstonin komea pilvenpiirtäjäsilhuetti. Siksi otimme kulkusuuntamme vähän etelämmäksi. Mississippi-joki ylitettiin US190 pitkin ja tässä osavaltiossa baarin päiväoluelle löysi helposti. Kun oluen jälkeen jatkoimme matkaa, niin baari toisensa jälkeen oli tien varressa ja kaikki yhtä hirvittävän näköisiä ulospäin, mutta ah niin mukavia sisältä, kylmää olutta ja mukava henkilökunta ja joskus mukavia asiakkaitakin.

Ajoimme tarkoituksella aika pitkän päivän (420 km) ja tulimme Louisianan Kinder-nimiseen kaupunkiin. Maire tarjosi meille Americas Best Value Inn-motellia, mutta se oli muuttunut Kinder Inn-nimiseksi. Saimme huoneen 53 $ ja huone on välttävää perustasoa, netti pelaa, mutta on vähän heikohko huoneessa. Täytyy karttapäivitykset tehdä motellin ”lobbyssa”. Marja ei olisi tätä hyväksynyt, mutta meille miehille vältti.

Kauppa oli kadun toisella puolen ja löysimme Deli-tiskiltä makkarakastiketta ruskeita papuja joukossa ja perunamuusia. Otimme kokeeksi ja jopa Aaro kehui makua hyväksi. Aika voimakkaasti maustettu, muttei kuitenkaan liikaa.

Huomenna päästään jo Texasiin. Joskus sanoin (19 vuotta sitten ekalla reissulla), että Texas on "valkoisen miehen" viimeinen tyyssija täällä Yhdysvalloissa, katsotaan, mitä huomenna sanotaan!

 

 

23.92016. Nämä aamuilmoitukset sään osalta toistavat toisiaan, mutta minkäs teet. Pilvetön taivas +22 ja iltapäivällä normi +33. Tänään tosin Teksasin puolella oli muutama kevyt sadekuuro. Ukkoset eivät osuneet kohdallemme, mutta sade viilensi aina hetkeksi lämpöä auton ulkopuolella.

Louisianan puolella ajoimme pitkät pätkät keskellä rämettä paalutetulla tiellä. Tien molemmin puolin oli sankkaa metsää veden peitossa. Siellä täytyy alligaattoreiden ja muiden rämeiden sankareiden viihtyä. Itse en astuisi sinne mistään hinnasta tai eihän sinne astua voi, taitaa kahlaaminen tai uiminen olla ainoa vaihtoehto.

Kävimme yhdellä levähdyspaikalla ja sieltä ovat nämä kolme kuvaa paikallisista olosuhteista. Nämä levähdyspaikat ovat aina todella siistejä, ei roskia missään, viilennetyt sisätilat eikä henkilökuntaa kuitenkaan näkyvissä. Kaikki on kliinisen siistiä, olisipa näin muuallakin!

Teksasin rajalla sitten kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Rämeet loppuivat ja varmaan alligaattoritkin ja kaikki muutkin rämeillä viihtyvät. Siirryimme vastoin tapojamme Interstatelle. I 10 oli tiemme ja jatkoimme sitä Houstoniin, kun Aaro ilmoitti, ettei ole koskaan nähnyt Houstonin pilvenpiirtäjäsilhuettia. Yritin väittää vastaan, että ollaanhan me siellä käyty, minä useammankin kerran, mutta ei tehonnut. Tupakkatauolla Aaro tutki huolellisesti karttaansa ja myönsi olleensa väärässä ja kun hän ei ole Sepe, niin voi näinkin tehdä. Sepekin on muuten kerran, korostan kerran, Rajaportin saunalla myöntänyt olevansa väärässä, terveisiä vaan!

Ajoimme kuitenkin I 10 seuraten Houstonin komeiden pilvenpiirtäjien ytimen kautta eteenpäin. Kerran valitsin väärän kaista ja jouduimme hieman pyörimään, mutta ”Maire” hoiti hommansa täydellisesti ja taas olimme oikealla reitillä. Kyllä tuttu navi, jota osaa käyttää keskellä ruuhkaliikennettäkin, on maailman paras apuväline. Piti ottaa muutama kuva näistä pilvenpiirtäjistä, mutta liikenne oli sen verran hektistä, ettei siitä tullut mitään ja kun Aaro kuvasi kaiken videolle, niin niitä kuvia ei nyt ole.

Saavuimme Teksasin Brenhamiin ja tutkimme motellitarjonnan. Meinasimme jo luovuttaa, kun kaikki olivat hotellimaisia, ei saa autoa oven eteen, pitää kantaa kassit sisään jne. Viimeinen mahdollisuutemme pelasti meidät. Knights Inn 89 $ hinnalla osoittautui loistopaikaksi. Erinomainen netti, uima-allaskin auki, vaikkemme sitä käytäkään, kaupat lähellä ja kaikki kunnossa. Mikro puuttui, mutta sekin luvattiin tuoda, jos tarvitsemme. Emme tarvinneet, kaupasta saatiin lämmintä syötävää ja minä jopa jättikatkarapuja, jotka ovat heikkouteni.

Nyt tässä istutaan massut täynnä ja suunnitellaan huomista reittilinjausta. El-Pasoon on vielä kolmen päivän matka, mutta aikaahan meillä on!

 

24.9.2016 Normi aamu +23 astetta, iltapäivällä + 32 astetta. Onneksi päivä oli puolipilvinen, se vähän helpotti, ei tuntunut niin kuumalta.

Ajeltiin hiljaisia Teksasin maalaismaisemia pitkin. Maisemat olivat kauniita ja avaria ja kaikkihan täällä on suurta, liputkin, oli muuten VALTAVA lippu. Austinia ohittaessamme liikenne oli vähän vilkkaampaa ja komeita siltarakennelmia oli useita. Niistä selvittiin kunnialla ja päästiin taas maalaismaisemiin.

Yhdellä Aaron tupakkatauolla huoltoasemalla paikallinen poliisi tuli jututtamaan meitä. Hän oli kiinnostunut reitistämme ja tiesi, että suomalaiset ovat kovia metsästämään ja että kaikilla on aseet mukana. Vakuutimme hänelle kuitenkin, että me emme metsästä emmekä kanna aseita matkassamme! Hän toivotteli meille turvallisia maileja ja niin matka jatkui.

Guns&Oil

Teksasissa on helppo löytää päiväolutpaikka. Baareja on kaikkialla ja pysähdyimme nauttimaan yhden paikallisen hanaoluen. Sehän laskettiin öljynporaustornin muotoisesta hanasta, missä luki Guns&Oil ja maistuihan se.

Päädyimme lopulta suunnitelmamme mukaan ja 380 km:n jälkeen Junction-nimiseen kaupunkiin ja siellä The Hills motelliin 51 $:lla. Motelli on alempaa tasoa, mutta kun emme hyväksyneet ensimmäistä huonetta niin meille esiteltiin vähän parempi. Hyviä asioita oli, ettei kokolattiamattoja ollut, vaan joku parketin jäljitelmä ja netti toimi loistavasti. Huone oli kalusteiltaan vaatimatonta perustasoa, mutta henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Kauppa oli 400 metrin päässä ja saimme sieltä motelliin sopivan vaatimattoman aterian.

Aamulla matka jatkuu kohti El Pasoa. Matkaa sinne on vielä pariksi päiväksi.

 

25.9.2016 Siis nyt SATAA! Ei todellakaan normiaamu, lämpöä on kuitenkin parikymmentä astetta. Näin se ennustettiinkin ja meidän pitäisi päästä rintaman toiselle puolelle aika pian.

Sateen takia oli todella pimeää ja odottelimme puolisen tuntia ”rauhassa” päivän valkenemista. Ajoimme pätkän I 10 ja poikkesimme sitten pienemmälle tielle, jota päästiinkin aika pätkä, ennen kuin oli taas pakko palata Interstatelle. Nyt ollaan niin syrjässä Texasin erämaassa, ettei tievaihtoehtoja yksinkertaisesti juuri ole.

Maisemat ovat komeita, näkyvyyttä on joka suuntaan ja näin sunnuntaina liikenne oli todella hiljaista. Pari kolme autoa tulivastaan 50 km:n matkalla. Radioasematkaan eivät kuulu näillä seuduilla, kuin hetken jonkun isomman paikan välittömässä tuntumassa ja kun niitä isompia paikkoja ei ole näiden pikkuteiden varrella niin ”radiohiljaisuudessa” kuljetaan.

Sade loppui, hiukan tihuutti jossain kohtaa ja lämpö rupesi kohoamaan. Iltapäivällä olimme jo 24 asteen lämmössä ja kun se ei siitä onneksi noussut, niin se sopi meille vallan mainiosti.

Päädyimme Pecos-nimiseen kaupunkiin ja valitsimme Motel 6:n 68 $:lla. Tänään kriteerinä oli se, että pyykit täytyy saada pestyä ja täällä oli asiakaspesukoneet ja kuivurit. Pyykki maksoi 1,75 $ samoin kuivaus. Näppärä systeemi, nyt tosin tietysti unohdin pyykistä yöasuni ja jouduin pyörittämään sille vielä toisen kierroksen.

Kun pyykit olivat kuivina huoneessamme suuntasimme kohti Pizza-Huttia, se oli päivän valintamme. Sade alkoi uudelleen, hetken tulee rankasti ja sitten on muutaman minuutin tauko. Kadut ovat risteysalueilla vettä täynnä ja täkäläiset vetävät niiden läpi normi vauhtia. Avolavat on varmaan suunniteltu kestämään kaikki olosuhteet. Omasta nuoruudestani on vain jäänyt mieleen (50 vuotta sitten), kun tuoreella ajokortilla päästelin isäni citikalla (ID 19) tuollaisen ison vesilammikon läpi vauhdilla, niin seurauksena oli moottorivaurio ja isohko remontti. Tuo on vieläkin mielessä, koska eihän siitä pelkästään kehuja seurannut ja olenkin siitä lähtien mennyt näiden isojen vesialueiden läpi kävelyvauhtia. Näin tapahtui tänäänkin ja saimme muutaman kerran kunnon pesun, kun avolavat vetivät läpi normi vauhtia

Pizza osoittautui maukkaaksi, ”ronkeli”-Aaro kehui sitä ekana ja silloin sen täytyy olla syötävää!

Huomenna Interstate-päivä. El Pasoon on matkaa 330 km ja ainoa tie, joka sinne vie I 10. Hurautetaan sinne kolmessa tunnissa, katsellaan vähän kaupunkia ja häivytään pohjoiseen kaupungin ulkopuolelle ja otetaan motelli. Huomenna olemmekin käännepisteessä eli kauimmaisessa kohdassa Bostonista ja huomisen jälkeen rupeamme vähitellen lähestymään lähtöpistettä. Sitähän ei vielä tarvitse millään tavalla huomioida, aikaahan meillä on. Huomenna tulee 5000 km täyteen, pari viimeistä päivää ollaan ajettu vähän yli normien, mutta täällä erämaassa on vaan pakko mennä. Kaktuksen alla nukkuminen kalkkaroiden hännän kalinaa kuunnellessa ei innosta minua. Aaro kehuu, että hän nappaa sitä hännästä kiinni ja nostaa ilmaan, niin saisin kuulemma nukkua rauhassa ja silloin se ei kuulemma pysty tekemään mitään. Minua vähän epäilyttää, kun kalkkarokäärme saattaa kuitenkin olla melkein 2 metrinen eli Aaroa pitempi ja painaa 6-7 kg. Ei sitä käsi suorana jaksa kovin pitkään roikottaa ja se saattaa olla aika äkäinen tästä toimenpiteestä.

Emme siis nuku kaktuksien alla, vaan sisätiloissa ja näin ollen huomenna matka ja tarina todennäköisesti jatkuu!

26.9.2016 Sataa ja on kylmää +14. Ihan kuin suomen kesässä! Piti vaihtaa shortsit verkkareihin, kun lähdimme matkaan. Sade onneksi loppui tunnin kuluttua, mutta ilma ei lämmennyt.

Matka El Pasoon sujui I20/10 pitkin tosi nopeasti. Matkaa oli 330 km ja reilun kolmen tunnin kuluttua olimme perillä tai oikeastaan kahden tunnin kuluttua, kun siirryimme vuoristoaikaan ja voitimme tunnin hyväksemme. Mietimme, mitä teemme ylimääräisellä tunnilla, eihän sitä voi majoittuakaan klo 1030 aamulla. Päätimme jatkaa matkaa ja niin nokka pohjoiseen.

Jollain tauolla huoltoasemalla pääsimme näin lähelle kalkkaroa, Aaro tosin yritti yhdellä konkurssin tehneellä huoltsikalla löytää jotain eläväisempää, muttei onnistunut. Jouduimme muuten tänään ensimmäisen kerran maksamaan bensasta yli 2 $ gallonalta ja kaksi vuotta sitten hinnat olivat 3,30 $ luokkaa. Halvin on ollut 1,87 $ gallonalta.

 

Rekat tankkaa

 

 

 

Kun lähdimme El Pasosta eteenpäin jouduimme rajatarkastukseen ja tällä kertaa halusivat nähdä passimme. Minulla on passi matkalaukussa takakontissa ja siinä sitten purettiin tavarat pihalle ja passi rajamiehelle. Kyseli kiinnostuneena matkamme tarkoitusta ja ihmetteli ajamiamme maileja. Aaro olisi halunnut kuvata tapahtuman, mutta lupaa ei heltynyt.

 

Päädyimme tarkoituksella Alamogordoon New Mexicossa, sillä olimme täällä yötä 2 vuotta sitten reissullamme. Hyvät muistot olivat tallentuneet päivyriimme ja valitsimme saman White Sands-motellin kuin viimeksikin. Omistaja oli asioillaan ja oli luvannut tulla tunnin kuluttua. Me jäimme odottamaan, aurinko oli tullut esiin ja lämpötila oli kohonnut + 23 asteeseen. Istuskelimme pihalla ja nautimme yhden kylmän peräkonttioluen odotellessamme. Isäntä oli tullessaan ilahtunut, kun vanhat tutut tulivat taas. Hintakin oli sama kuin 2 vuotta sitten eli 75 $. Tämä on ehdottomasti yksi kaikkien reissujen parhaista motelleista. Kaikki on tosi siistiä, istutukset kunnossa, kaikki toimii, jokaisen oven edessä on pöytä ja kaksi tuolia jne. Meillä oli päiväkirjassa edelliseltä reissulta vielä merkintä Wallusta saamallemme erinomaiselle voissa ja valkosipulissa voidellusta kanasta ja täytyihän meidän sellainen hakea ja eihän se nytkään tuottanut pettymystä.

 

 

 

 

 

 

Huomenna jatkamme Roswelliin, kun Aaro haluaa nähdä UFOn. Kun aikoinaan Marjan kanssa olin siellä niin taisin sanoa, että ainoa näkemäni UFO istuu vieressäni penkillä. Taitaa huomenna käydä samalla tavalla!

 

27.9.2016 Aurinko paistaa, mutta aamulämpö on +11 astetta. Iltapäiväksi lämpö nousi mukaviin 27 asteen lukemiin.

Pari kuvaa tähän alkuun eilisen motellin pihalta, motellista jäi erittäin hyvä muisto, ykkösluokan paikka.

Ajelimme kauniissa auringon paisteessa mukavia maisemia ihaillen. New Mexico on suurimmalta osalta tasaista aavikkoa, kaktukset kukkivat ja näkyvyyttä on joka suuntaan.

Ylitimme kuitenkin pienen vuoriston, jossa on talvella laskettelua ja näin kesällä silmiimme tuli Apache-intiaanien ylläpitämä kasino. Inkkareillahan on oikeus pitää kasinotoimintaa omilla reservaattialueillaan ja hyvin he tätä oikeuttaan käyttävät hyväkseen.

Jatkoimme matkaa Roswelliin katsomaan UFOja. Eihän niitä tietenkään nähty, ellei kauempana aavikolla seissyttä vesitornia tai vastaavaa voi pitää sellaisena. Oli meinaan muukalaisen pään muotoinen säiliö ja sille oli vielä maalattu silmät. Saattoihan se olla aitokin!

Matka jatkui tasaisessa maastossa. Levähdyspaikalla varoitettiin kalkkaroista, ei kuitenkaan nähty, vaikka Aaro tonkikin kepakolla puskien juuria ja koloja.  Yhtään baaria ei tullut vastaan ja niinpä otimme auton takakontista kylmät oluet ja nautimme ne ”kalkkarobaarissa” lepopaikalla.

Saavuimme reilun 400 km:n jälkeen Santa Rosaan, jossa ajoimme pääkadun läpi tarkkaillen motelleja. Päädyimme lopulta Motel 6:een 62 $ hinnalla. Huone on iso, parkettijäljitelmä lattiana ja erinomainen nettiyhteys. Isoja marketteja ei ollut, mutta löysimme tarvitsemamme ruokatarpeet helposti ja nyt vietetään leppoisaa iltapäivää mukavassa kesäsäässä.

Huomenna jatkamme pohjoiseen ja siitä sitten oma tarinansa.

 

28.9.2016 Pilvetön taivas, mutta lämpöä ei aamulla seitsemän aikaan ole kuin +9 astetta. Aurinko rupeaa kuitenkin nopeasti lämmittämään ympäristöä ja iltapäivällä olemmekin sitten +26 asteessa.

Pari kuvaa eilisestä illasta. Istuimme ulkona ihailemassa auringon laskua ja juttelemassa jonkun toisen matkaajan kanssa. Puhui tosi inhaa murretta, ei tahtonut saada mitään selvää. Hän ymmärsi kyllä minun sanomani, en ole kyllä siitäkään ihan varma, mutta latasi sitten täysillä omaa kieltään Louisianan pikaveneretkeilyistä ja ainakin puolet jutuista meni ohi, mutta ihan mukava ilta oli siitä huolimatta.

Ajoimme pätkän moottoritietä päästäksemme vuoristopoluille. Alun tasaisten maisemien jälkeen pääsimme tai jouduimme oikealle härkätielle. Oli se asvaltoitu, mutta kapea ja mutkainen ja se härkäkin tallusteli vastaan tietä pitkin yhdessä kohdassa. Luokittelimme sen kuitenkin lehmäksi ja niistä kyllä varoitettiin liikennemerkeilläkin.

Matka tietysti eteni hitaasti näillä serpentiineillä, mutta sitten kun pääsimme vähän suoremmalle osuudelle ja saatiin vauhtia koneeseen vielä New Mexicon puolella, niin erittäin terävä oikea silmäni (kaihileikattu) äkkäsi kyltin ”cold beer” yhdessä tönössä keskellä ei mitään. Aaro kauhisteli jarrutukseni voimaa ja ihmetteli, että mitä nyt tapahtuu, löytyikö kalkkaro tai jotain parempaa. Parempaahan löytyi, baari aavikolla, ja pari alkuperäistä naista vielä asiakkaina. Otimme lasilliset bockia ja sain vielä maistaa sitä ennen lopullisen päätöksen tekoa. Siis päätöshän oli tehty jo ajat sitten ja alkavassa helteessä tuoppi olutta kruunasi vuoristotien hankaluudet.

Jatkoimme Coloradon puolelle ja päädyimme Trinidad-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme Rodeway Inn-motelliin 93 $. Katsastimme kyllä motellit, mutta halvat olivat huonon näköisiä, emmekä viitsineet enempää kierrellä. Hyvä huone ja hyvä netti, ei mitään valittamista. Wallu olisi ollut vastapäätä kauppakohteeksi, mutta kun 4 kilometrin päässä oli Safeway, johon minulla on kanta-asiakaskortti, niin ajoimme sinne ja hyödynsimme etumme ostamalla 4 pulloa Schweppesin tonicia 5$:lla. Naudan ripsit delitiskiltä valitsimme pääateriaksi ja 20 $:lla selvisimme kaupasta ulos.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan automme takakontista. Matkalaukut ovat siellä pohjalla ja perällä alimmaisina, kun niitä ei juuri tarvita. Kaikki tarpeellinen on parissa kassissa kontin edessä, samoin jääkaappiamme markkeerava muovirasia, joka täytetään aina aamuisin jäällä ja kaikki kylmää kaipaava pysyy siellä kylmänä koko päivän helteestä riippumatta. On siellä jotain muutakin kuin olutta! Ostamamme tuolit näkyvät siinä heti kassien takana ja lämmin olutlaatikko niiden päällä. Systeemi on osoittautunut vuosien saatossa toimivaksi. Saamme tavarat melkein kerralla sisään ja aamulla taas autoon.

Huomenna päätimme jättää vuoristotiet väliin ja mennä pohjoiseen avoimempia maisemia pitkin.

 



Eilisillan auringonlasku

29.9.2016 Aamu valkeni pilvettömänä ja lämpöä oli seitsemän aikaan, kun herätään luonnollisesti 8 astetta. Minkähän takia aina herätään jo siihen aikaan. No ollaan vanhan sukupolven pappoja, tuohon aikaan oltiin normaalisti jo töissä ja tällaiseen aikaan herääminen vaikuttaa lorvimiselta. Kuva on edelliseltä illalta, kun katselimme pihatuoleillamme auringon laskun ja sitten hetkeksi telkkua katselemaan ja nukkumaan siinä yhdeksän aikaan. Uskon, että tämä elämänmeno tuntuu nykynuorista käsittämättömältä.



Maissi on vielä korjaamatta

Lähdimme 300 km:n preeriataipaleelle. Katsoin onneksi heti alussa navista, missä on seuraava bensa-asema reitillämme. No ei ollut, ennen kuin perillä. Siispä U-käännös ja 5 km takaisin tankkaamaan. Oli muuten viisas päätös, ei oltaisi päästy kuin puoliväliin, eikä siellä ollut juuri muuta liikennettäkään auttamassa. Nautin kyllä päivästä, vaikka ajoimme koko ajan keskellä preeriaa Comanche-intiaanien alueilla. Näkyvyyttä oli joka puolella horisonttiin asti, tie kulki lähes viivasuorasti ja ainoastaan kauriit ja lehmät olivat seuranamme.





Juna ja 100 vaunua hidasti kulkuamme

Päädyimme Limon-nimiseen kaupunkiin Interstate 70 varrella ja majoituimme puolalaisen Stanin pitämään Safari Inn-motelliin 85 $. Vähän ehkä kalliinpuoleinen, mutta oli persoonallisen näköinen paikka ja isännän kunnia-asia on pitää vanhaa motellikulttuuria voimissa suurten ketjujen puristuksessa. Meihin upposi ja käytiin lähikaupassa hakemassa kanaa ja ribsejä ateriaksi. Eilen saimme muuten naudan ribsejä ja ne vasta hyviä olivat. Saakohan Suomesta missään naudan ribsejä?



Tänään huomasimme, että meillähän on autossa wifi-yhteys. Katsoin tuolla preerialla kännykästäni keskellä ei mitään, että onko se totta. Tottahan se oli, täydellä toimiva verkko, mutta salattu. Tietääkö kukaan, voiko sen saada maksusta omaan käyttöön, vai onko se vaan vuokraamoon sisäiseen käyttöön. Autoissahan on gps-paikantimet ja jos noissa on vielä wifi-yhteys vuokraamoon, niin meitähän voidaan seurata reaaliajassa kuvan kanssa koko matkamme ajan. Aarolle tuli tehtävä hakea se kamera esiin ja murtautua tähän järjestelmään, mutta jos joku tietää asiasta meitä enemmän, niin kertokaa, ettei tule purettua koko autoa



Nyt käännymme kohti itää. Ajattelimme seurata I 70 linjausta käyttämättä interstatea. Risteillään siinä molemmin puolin pikkuteitä pitkin, mutta siitä lisää sitten huomenna.



 

30.9.2016 Kylmä yö, aamulla +5 astetta ja pilvistä (7/8). Päätimme lähteä pikkuteitä pitkin kierrellen määränpäähämme. Pari kuvaa vielä eiliseltä illalta. Motellin pihalla oli kori, joten pitäisiköhän sitä ottaa koripallokin peräkonttiin. Aaro on innokas Facebook-käyttäjä, vaikka toisin väittääkin, joten kuva kertoo kaiken oleellisen.

Bensaa oli tällä kertaa riittävästi ja hyvä niin. Ajoimme koko matkan keskellä preeriaa, ei ollut asutusta juuri lainkaan. Valtavia maissipeltoja ja sitten törmäsimme tuulimyllyihin. Niitä oli varmaan tuhat. Osa pyöri osa ei. Tämän täytyy olla huollosta vastaavalle yritykselle todellinen kultakaivos. Totesimme Aaron kanssa, että Colorado kantaa vastuunsa tässä vihreässä ajattelussa. Täällähän saa myydä laillisesti marihuanaa ja nyt nämä tuulimyllyt!

Tulimme auton wifi-yhteyden käytöstä siihen tulokseen, että autossamme oleva tietullien maksulaite varmaankin tarvitsee sitä. Tuulilasissamme on möhkäle, joka avattuna alkaa maksaa tietulleja automaattisesti ja ne sitten veloitetaan myöhemmin luottokortilta. Me emme ole laitetta avanneet, alussa maksoimme pari tietullia ja siltamaksua käteisellä ja nythän meillä on ollut navissa koko ajan ruksi kohdassa ”vältä tietullit”.

Päädyimme Burlingtoniin Coloradossa ja majoituimme Western  Motor Inn-motelliin 60 $:lla. Matkaa teimme preerialla mutkitellessa 320 km, mutta emme edenneet itää kohti kuin 120 km. Eihän meillä vielä minnekään ole kiire.

 

1.10.2016 Puolipilvinen aamu +8 astetta. Iltapäivällä lämpö nousi taas +24 asteeseen.

Ajoimme ensimmäisen 100 km I 70 pitkin Kansasin puolelle. Ei ollut oikein muita vaihtoehtoja. Kansasissa kello muuttui keskivaltojen aikavyöhykkeelle eli menetimme tunnin. Meillä on siihen varaa näin lyhyillä päivätaipaleilla, ei oikein kehtaa majoittuakaan aamupäivän puolella!

Tupakkatauko

Maisemat olivat kuten eilen. Valtava preeria ympärillä, välillä siellä oli karjaa ja välillä maissipeltoja. Liikenne oli lähes olematonta näin lauantaina. Hotdogit löysimme sentään lopuksi tyydyttämään suolaisen tarpeemme.

Aaron ajovuorolla repsikan syli näyttää tältä. Mairehan navigoi, mutta minusta on mukava seurata kartalta sijaintiamme. Tänäänkin siitä oli hyötyä, kun tienvarren valotaulu ilmoitti tien olevan poikki 10 mailin päässä. Kun kerta olin kartalla, niin uusi reitti tuli saman tien ja matka jatkui ongelmitta. Kiertotie teetti ylimääräiset 25 mailia ja jos olisimme ajaneet vielä katsomaan, että onko se tie oikeasti poikki, niin siitäkin olisi tullut 20 mailia lisää. Jotain hiekkapintaisia peltoteitä olisimme varmaankin päässeet vähän oikomaan, mutta emme halunneet niille lähteä. Maire kyllä tuntee nekin reitit, mutta pöly on sitten niin valtava, että paikallisten intiaanien on helppo jäljittää meidät ja saatamme joutua nuolisateeseen jossain solakossa.

Päädyimme Phillipsburgin (KS) EconoLodgeen 75 $. Loisto paikka, ensimmäinenkin huone olisi kelvannut meille hyvin, mutta rouva halusi näyttää meille vielä isomman ja lupasi sen samaan hintaan. Täällä sitten ollaan ja laitan pari kuvaa todisteeksi huoneen koosta.

Auto varoittelee öljynvaihtoajan olevan edessä. Täytynee varmaan ajaa jonkun Budgetin vuokraamon kautta ja kysyä, haluavatko he vaihtaa öljyt, vai annetaanko vain mennä.

 

2.10.2016 Aamu valkeni tuntia myöhemmin tai ainakin siltä tuntuu, kun kelloja siirrettiin eilen. Lämpöä aamutuimaan oli + 10 ja iltapäivällä + 24.



Pieni kaupunki keskellä preeriaa

Meillä oli päivän ohjelmana auton huolto. Tarkoitus oli löytää Avis tai Budget ja kysyä, tarvitseeko tehdä jotain, kun auto ilmoittaa, että moottoriöljyn elinajasta on jäljellä 1 %. Eihän siinä mitään tarvitse tehdä, mutta saadaanhan pieni päiväohjelma.



Täältä Hutchintonista, minne majoituimme, löytyi Budgetin vuokraamo. Oli tietysti sunnuntaina kiinni, mutta poiketaan siellä huomenna aamulla ennen lähtöä.

Tässä pari päivää sitten Aaro söi yksinään hodarin ja sai muka siitä kauhean vatsataudin. Pysähdeltiin joka huoltsikalla ja aina muka viime tipassa. Sitten hän keksi, että hän tarvitsee tuiman viskipaukun, että pöpöt kuolevat. No sellaisen otettuaan meni viisi minuuttia, kun kaikki vaivat olivat unohtuneet ja vieressäni istui mies muikea hymy kasvoillaan. Kaikkea sitä mies keksiikin yhden ryypyn takia!

Tänään majoituttiin Astro Motelliin 76 $. Perusmotelli, puolet pienempi huone, kuin eilisessä, mutta kaikki toimii.

Kaupassa käytiin, kun Aaro löysi facebookista  Krogerus kaupan 4 km:n päästä. Minullahan on kortti tähän ketjuun, niin hinguttiin tietysti huimia alennuksia. Siellä ei sitten ollut muuta kuin valtava keskusvarasto. Olimme matkalla menneet Dillons-nimisen kaupan ohi, jossa oli paljon autoja pihalla ja ostoskärryjä. USAssa ei ruokakauppaa löydä pelkän automäärän perusteella, täytyy olla myös ostoskärryjä runsaasti. Muuten kauppa on joko vaate-, tai puutarha-, tai joku muu meitä kiinnostamaton yritys. Ostoskärryt ovat avainsana. Kanahan meille sieltä matkaan jäi, mutta laitan kuvan eilisestä pizzapäivästä, kun minä sain määrätä pizzan nimen. Aaron mielestä se oli niin vihreä, että epäilee minunkin tulleen kaapista ulos! Se oli kuitenkin hyvä maultaan ja se nautittiin Yellow Tails Pinot Noirin kanssa. Tämä kenguru viini tällä rypäleellä oli uusi tuttavuus. Kyllä se kelpasi, mutta ei se shiraz-rypälettä voita ja kerrankin oltiin samaa mieltä. Normaalisti tämä Yellow Tail-viini maksaa täällä 5 $ pullo, mutta Kansasissa olemme pulittaneet Suomen hinnan eli 10 $ pullo.

Huomenna nokka koilliseen ja uusi juttu!

3.10.2016 Lämmin yö, aamulla lämpöä oli 16 astetta ja iltapäivällä 27 astetta.

Päivä alkoi auton huoltoreissulla. Autohan on ilmoittanut meille jo monta päivää, että moottoriöljyn ”lifetime” on loppu ja ehdottaa pikaista öljynvaihtoa aina kun moottori startataan. Ajoimme siis paikallisen Budgetin toimistolle ja kerroimme huolemme. Nuori nainen yritti ensin saada asian hoidon meidän kontollemme ja että meidän täytyy soittaa Bostonin vuokraamon antamaan numeroon. Sain hänet kuitenkin kohteliain ja imartelevin sanakääntein tarttumaan toimeen. Hän marssi autollemme, pyysi avaimet ja käynnisti moottorin. Öljynvaihtokehoitus tuli tietenkin kuvaruudulle ja naisemme painoi reset-nappulaa 10 sekuntia, jolloin ruudulle tuli kysymys, haluatko nollata öljyvaroituksen! YES ja meillä on taas 100% lifetimea jäljellä. Sanoisin, että maailman nopein öljynvaihto, formuloissakaan ei pystytä samaan. Meille toivotettiin mukavaa ajopäivää ja turvallisia maileja!



Tupakkatauolla löytyi tämä kartta

Admiren keskusta

Ajoimme koilliseen ensin vähän isompia teitä ja sitten siirryttiin peltoympäristöön viimeiselle 100 kilometrille. Ohitimme Adrime-nimisen pikkukylän ja poikkesimme katsomaan, löytyisikö puolen päivän baaria tästä paikasta. No, ei löytynyt (kuva). Katuja oli kuin isommassakin paikassa, kaikki sorapintaisia ja yhtään ihmistä ei näkynyt eikä myöskään baaria. Ei auttanut kuin palata puoli kilometriä takaisin asfalttitielle ja jatkaa matkaa.

Tultiin Topekaan, eikä meinattu millään löytää meitä miellyttävää motellia. Päätimme jo luovuttaa ja jatkaa 50 kilometrin päähän pienempään paikkaan. Aaron haukansilmä kuitenkin hoksasi tien toiselta puolelta parikin yksitasoratkaisua ja Americas Best Value Inn täytti toiveemme 65 $. Huoneessa ei ollut jääkaappia, mutta se tuotiin sinne puolijuoksua, heti kun lupasimme jäädä. Netti pelaa ja kaupat ovat lähellä ja iltapäivä vasta aluillaan.



Huomenna päästään jo Missourin puolelle.

 

4.10.2016 Pilvinen aamu + 18 astetta ja iltapäivällä + 27 astetta.

Ajettiin ensin sata kilometriä koilliseen ja sitten 250 km itään US 36 pitkin. Liikennettä ei ollut juuri lainkaan, peltokoneista varoitettiin ja niitä nähtiinkin. Aurinko rupesi pienen tihkusateen jälkeen paistamaan ja normaali iltapäivälämpö kohosi 80 Fahrenheitiin.



Tupakkatauko

Tunnin välein tupakkatauko Aarolle ja samalla kuskin vaihto. Minä aina aloitan, Aaro ajaa seuraavan tunnin ja minä sitten loput. Rytmi on ihan mukava, Aaron sauhutellessa minä venyttelen jäseniäni. Kerran jopa niin tehokkaasti, että ohi ajava farmari jarrutteli kysyäkseen tarvitsemmeko apua.



Hiljaista on

Maatalouskone

Eilen illalla Aaro jäi pihalle seurustelemaan amerikkalaisnuorten kanssa. Meidän iässähän kaikki alle 55-vuotiaat ovat nuoria ja nämä olivat vielä ihan lapsuusvaiheessa. Olivat liikkeellä Vanilla ja oma kaasugrilli mukana. Tämähän seikka sai Aaron odottamaan, milloin grilli kuumenee ja sitten sattumalta tupakalle pihalle. Nuorisolla oli ollut kännyköissään kielenkääntöohjelmat ja näin Aaro oli päässyt hyvin selville heidän taustoistaan ja tietysti saanut siinä illan mittaan sekä olutta että pihviä ja jotain alkuruokaakin. Tuli sitten leventelemään huoneeseen, että miksen lähtenyt pihalle. Olin jo käynyt suihkussa ja pötkölläni sängyssä katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, enkä viitsinyt sitten siitä enää pukeutua. Kellokin oli jo selvästi yli kahdeksan ja mehän mennään oikeesti nukkumaan ysin pinnassa tai ainakin ollaan sängyssä telkkaa katselemassa. Tämä on eläkeläispappojen arkipäivää täälläkin ja voin sanoa, että ihan mukavaa!



Malibun mittaritaulu

Eilisessä motellissa ei ollut meidän ja tämän nuorison lisäksi kuin pari muuta asukasta. Viimeisten viiden vuoden aikana tilanne on muuttunut selvästi. Aiemmin motellit täyttyivät illan mittaan ainakin 75 %:sti. Nyt on ollut tosi tyhjää ja olemme nähneet tähänastisen reissumme aikana vain parissa motellissa toiminnassa olevan uima-altaan. Aiemmin altaat olivat omasta mielestäni vetonauloja, vaikkei niissä uisikaan. Altaat olivat puhtaita, ympärillä oli pöytäryhmiä ja ihmiset kokoontuivat sinne istuskelemaan ja juttelemaan. Nyt kun allas on hoitamaton ja vedetön tai liman peittämä, ei pöytäryhmiä, niin tämä yhtälö toimii itseään vastaan. Nyt mieluummin katselemme sellaisia paikkoja, missä tämä altaan rappiotila ei ainakaan ole koko ajan silmissä. Tämä on sääli, joskin olemme jo muutaman vuoden aikana nähneet tämän tapahtuvan. Traditionaaliset motellit ja tarkoitan tällä niitä, joiden oven eteen voi peruuttaa autonsa ja nostaa tavarat helposti sisään ja sitten aamulla toisinpäin, ovat katoamassa. Suuret ketjut tulevat tilalle ja auto pitää jättää pysäköintialueelle ja kävellä lobbyn kautta huoneisiin ja kerroksiin. Nämähän ovat hotelleja ja kaukana niistä motelleista mistä roadtrippaaja haaveksii.



Loistava motelli

Tänään löysimme helposti ihanan kunnon motellin. Missourin Macon:ssa Travelier Motel on näitä kunnon motelleja. Yhdessä tasossa, siisti huone, hyvä netti, asiakaspesula, jossa pesimme pyykkimme puhtaaksi ja kuivaksi kolmella dollarilla. Aamiainenkin on tarjolla aamulla ja hinta yöpymisestä oli 65 $. Tripadvisorissa oli saanut arvosanakseen 8,3. Rakastan näitä paikkoja ja harmittelen, etteivät meidän lapsenlapsemme pääse enää todennäköisesti kokemaan tätä. Voi olla, etteivät haluakaan, mutta ainahan eläkeläispapat voivat unelmoida. Meidän mielestämme 50-lukukin oli hienoa aikaa. Aaro on tosin sen verran nuorempi, että luulee elämän alkaneen vasta 60-luvulla.



Huomenna sitten olemme jo Illinoisin puolella!

 

5.10.2016 Yöllä oli saderintama saavuttanut meidät ja jatkanut matkaansa. Auto oli sadepisaroissa, lämpöä aamulla + 18 ja iltapäivällä normaali +26.



Näin grillataan

Eilinen ilta oli poikkeus motellin puolesta. Väkeä kertyi kuin ennen vanhaan ja pihalla oli kuhinaa. Ihastelimme parin amerikkalaisen nuoren työläisen grillaustaitoja avolavan peräluukun päällä. Kehuivat tekevänsä 6-päiväistä työviikkoa ja ajavansa sitten lauantaina 300 mailia kotiin. Asuivat St. Louisissa ja valotimme heille, että se kaari (Gateway Arch) on suomalaisen Eero Saarisen suunnittelema. Toisen kaverin isä on ollut sitä rakentamassa ja hän oli pikkupoikana päässyt isänsä viemänä vielä rakennusvaiheessa olevan kaaren huipulle. Sanoivat vielä, ettei heitä saisi vieressä olleen Super 8:n kerroksiin. He pitivät tätä perinteistä vanhaa motellikulttuuria parhaana. Olimme heti hengenheimolaisia ja Aarohan kävi vielä illemmalla maistamassa poikien grillauksia.

Päivän ajomatka oli aika pitkä. Tosin puhalsimme yhden 100 km:n pätkän I 72 pitkin, kun tielinjaukset eivät oikein muuten sopineet. Interstatellahan matka taittuu, kun voi koko ajan ajaa tasaista maksiminopeutta lisättynä 5 maililla. Rekkamiehet ovat sanoneet minulle, että  vitosen voi aina laittaa lisää ilman seuraamuksia, mutta ei enempää. Meillä, kun ei ole kiire, niin käytän 3 mailin ylitystä näillä väylillä.



Päiväolutpaikka

Päiväbaarikin löytyi, aito mexicolainen ravintola. Otimme vain oluet, vaikka ruokalistaakin tarjottiin. Oluiden mukana tuli kulho dippiä ja sipsejä. Isäntä olisi kovasti halunnut tehdä meille ruokaakin ja tuli vielä pihallekin juttelemaan kanssamme.



Matkan varrelta

Minullahan on kolmen eri ruokakauppaketjun asiakaskortti. Näissä kaupoissa on aina tarjouksia jäsenille ja vuosia sitten hain aina kaupan asiakastiskiltä itselleni kortin. Siinä täytettiin vain osoitetiedot ja kortin sai heti käteensä. Mitään roskapostia ei ole koskaan tullut ja kortit ovat toimineet kaikki nämä vuodet. Nyt tosin Kansasissa ja ehkä jossain muuallakin Kroger ketjun nimi on vaihtunut Dillonsiksi, mutta Kroger-ketjun korttini toimi sielläkin. Aaroa aina huvittaa tämä korttihomma, mutta ”omistaja-asiakkaana” on vain niin mukava olla ja muutama dollari kotiinpäin saa aina hyvälle mielelle!

Omistajajäsen

Tänään oli mukava kokemus kaupassa. Kävimme County Marketissa, joka oli erinomainen kauppa valmisruokien suhteen. Siellä oli myös alkot samassa kaupassa, kun esimerkiksi Kansasissa piti mennä erikseen Liquor Storeen. Ostimme pari pulloa punkkua, kun suosikkimerkkimme oli hyllyssä. Kassalla kassa halusi nähdä id-korttini, kun kerta viiniä hankimme ja suomalainen ajokortti olikin sitten hänestä tosi merkillinen. Puhelimitse hälytettiin kaupan vastaava paikalle ja hän antoi luvan myydä minulle pullot, kun ikää oli riittävästi ja ilmeisesti ulkonäkökin vastasi ajokortin syntymävuotta! Näin on käynyt ennenkin, joissakin osavaltioissa vaaditaan henkilöpaperit aina alkoholia ostettaessa.



Päädyimme Illinoisin Charlestoniin Day´s Inn-motelliin 67 $:lla. Hyvä paikka, siisti, iso huone ja hyvä netti ja aamiainen aamulla.  Bostoniin on matkaa suorinta tietä reilu 1700 km, joten eiköhän me sinne ehditä tiistaiksi.

 

6.10.2016 Aamulla + 20 astetta ja iltapäivällä + 29 astetta. Pilvetön päivä täällä. Säätiedot eivät telkussa puhu muusta kuin Matthew:sta. Matthew on 4. asteen hurrikaani, joka tulee tänään Karibian ja Bahaman suunnalta Floridan rannikolle ja tällä hetkellä 11 miljoonalle ihmiselle on annettu evakuointiohjeita. Myrsky liikkuu sitten rannikkoa pitkin pohjoiseen eikä sen pitäisi tulla meidän haitaksemme. Aarohan on asiasta katkera. meidän olisi pitänyt tehdä kierroksemme vastapäivään, niin nyt parhaillaan oltaisiin myrskyn silmässä. Nämä on saman tasoisia juttuja, kuin kalkkarokäärmeenkin pyydystäminen paljain käsin, joten koetan vain olla kannustava, että kyllä me vielä joskus kohdataan jotain, joka vie meidät mennessään.

Eilen illalla motelliin tuli aika paljon porukkaa ja mukava vanhahko, siis meidän ikää oleva pariskunta asui vieressämme ja juttuseuraa riitti. Toinen episodi oli sellainen, kun Aaro ryntäsi pihalta sisään ja kertoi ruotsalaisen majoittuneen motellimme toiseen päähän ja sen autossa istuu joku, joka tuijottaa häntä koko ajan. Aaro kuulemma kiersi auton ympäri ja koko ajan se siellä sisällä seurasi häntä katseellaan. Olin varma, että Aaro on kuitenkin onnistunut ostamaan ruohoa Coloradon puolelta, kun sen myynti on siellä laillista ja kiinnostusta tuntui olevan. Lähdin tutkimaan tilannetta sillä mielellä, että varmaan joltain täytyy anteeksi pyytää kaverini outoja tapoja. ”Ruotsalainen” osoittautui New Yorkin pohjoispuolella syntyneeksi kaveriksi, joka nykyään asuu Chicagossa ja on täällä käymässä työnsä puolesta. Siellä autossa oli repsikan paikalla litteä pahvinukke, jonka silmät kylläkin näyttivät seuraavan ulkopuolista kulkijaa, ja on kuulemma herättänyt paljon myönteistä mieltä ohikulkijoissa. Onneksi Aaro ei sentään ampunut sitä! Saimme hänenkin kanssaan hyvät naurut aikaiseksi.



Maissia vielä korjaamatta

Pikkuteiden varrelta

Motelliaamiaisen jälkeen suuntasimme maantielle ohjeena Mairelle välttää moottoritiet. Kauniita vaihtelevia maisemia. Maissia korjataan parhaillaan, mutta vielä löytyy koskemattomiakin peltoja. Maasto rupesi kumpuilemaan monen vuorokauden tasaisuuden jälkeen ja lopuksi ajoimme vielä karttaan merkittyä maisematietä perille Indianan Columbukseen. Indianassa siirryttiin itärannikon aikaan ja menetimme tunnin. Ajoimmekin aika lyhyen taipaleen (233 km) ja majoituimme 1330 paikallista aikaa Motel 6:seen. Se oli ainoa motelli, kaikki muut olivat hotellimaisia. Täällä pääsimme 56 $ autolla oven eteen. Perusmotelli, ei kokolattiamattoja, jääkaappi ja hyvä nettiyhteys. Mikro puuttui, mutta luvattiin toimittaa, jos haluamme. Meillä oli ateria valmiina kylmässä, joten mikro tuotiin ja ruoka saatiin lämpimäksi.

Kävimme kaupassa  JayC:ssä, jonka kortti minulla on. Aaro löysi kolme viikkoa metsästämäänsä alaskalaista lohta ja kaikkea muutakin tarttui mukaan. Olemme metsästäneet myös alkoholitonta olutta eräälle saunakaverillemme Rajaportilla ja onnistuimme yhden hyllyntäyttäjän avustamana sellaista löytämään. Hän ihmetteli kyllä, että miehet tulee Suomesta asti keskelle Indianaa hakemaan alkoholitonta olutta. Sanoimme, että oudotkin ystävät ovat ystäviä ja tämä on tärkeä juttu.  Kun olimme kassalla, yksi ihminen edellämme, niin kassalinjan toisesta päästä tähän keskusteluun osallistunut mies huuteli meidät avaamalleen kassalle. Sanoin Aarolle, että näin ”omistajajäseniä” täällä valloissa kohdellaan.



Sitten motellilla nautimme aterian 3 $ paikallisen punaviinin kanssa, eikä sekään huonolta maistunut. Kohta siirretään peltituolit pihamaalle, otetaan GT:t mukaan ja Aarolle tupakka ja minulle sikari. Siitä se möykkä lähtee, kuten Aaro sanoo!

Aamulla matka jatkuu, siitä sitten huomenna lisää.

 

7.10.2016 Aamulla +18 ja iltapäivällä se normi +26 astetta. Täysin pilvetön päivä meillä ja  Floridassa (Lorirassa tamperelaisittain) Matthew-tornado riepottelee paikallisia.

Se on Tonicia!

Iltakuvassa Malibun perälauta toimii mukavasti tonic-lasin alustana. Kaikenlaista kulkijaa oli eilisessäkin motellissa. Etupäässä nuorta porukkaa kanarialinnut ja koira mukana, korjailivat autoaan koko illan. emme tiedä, saivatko kuntoon, kun lähdimme ennen heitä.

Maissia oikealla

Maissia vasemmalla

Hieno ajopäivä keskellä maissiviljelyksiä. Kyllä sitä viljellään täällä valtavat määrät. Rekkoja seisoo pellolla odottamassa, että puimurit tuovat jyvät suoraan rekan lavalle. Pienemmillä välineillä ei kannata satoa korjata.



Pikku kylä ja iso kirkko

Välttelimme koko päivän moottoriteitä ja kuljimme kylästä kylään. Tästä huolimatta tänään ei baaria bongattu. Jäätelöbaari oli paras, mutta ei me sinne pysähdytty.



Olemme vieläkin melkein 1300 km:n päässä Bostonista, joten ei tässä liikaa aikaa ole. Lähestymme vuoristoisia seutuja ja jos ei haluta ajaa interstatea, niin voi tulla kiire. Karttaa tutkittiin tarkkaan, kun ei haluta vanhoille reiteille. Tuo New York – Boston suunta on vain niin kapea, että on melkein pakko käyttää vanhojakin tievalintoja. Taidamme huomenna rykäistä sellaisen 400 km:n pätkän vielä ilman moottoriteitä, mutta jos väsyttää, niin siirrytään sitten hetkeksi nopeammalle väylälle.

Huomista reittiä suunnitellaan



Meillähän lähtee kone vasta tiistaina illalla 2130 ja auto pitäisi palauttaa ilman lisämaksuja 1330 mennessä. Pitkä odotus siis kentällä, josta Aaro motkottaa. Hän haluaisi, että viimeinen päivä kentälle olisi normaali ajopäivä, mutta minun luonteellani mitään ei jätetä viime tippaan. Yksi renkaan hajoaminen voi viedä 6-8 tuntia, kuten olemme kuulleet, joten mieluummin liian aikaisin kentällä, kuin tunti liian myöhään. Tästä vähän väännetään, mutta minä olen voittaja tässä asiassa!



Osavaltion rajalla

Tänään saavuimme Ohion Marysvilleen ja majoituimme Super 8-motelliin 85 $. Vähän kallis, mutta hyvä paikka ja kaikki toimii. Kävimme Krogersin kaupassa, johon minulla on kortti ja kauppa tälläkin kertaa osoittautui loistavaksi valinnaksi. Siellä oli mm. viinibaari asiakkaille ja kiusasinkin Aaroa, että se on ilman muuta tarkoitettu ”omistajajäsenille” tai ainakin me sellaiset saamme viinit lähes ilmaiseksi. Saimme hyvät sapuskat kämpille ja nyt kohta päästään testaamaan taas, pysyykö se lasi Malibun perälaudalla.

Huomenna taas lisää, bensa on muuten ollut nyt parin osavaltion alueella kallista, 2,39 $ gallona (3,8 L) ja kyllä se meitä HIRVITTÄÄ!

 

8.10.2016 Todella kylmä aamu ja päivä, vaikka aurinko paistaakin. Aamulla +10 astetta ja iltapäivällä +14 astetta. Ollaan tultu pohjoiseen. Olikohan eilinen ilta viimeinen lämpöinen.



Oltiin ekoja

Pari tuntia myöhemmin

Pari kuvaa eilisestä kuvaa hyvin tilannetta. Ollaan yleensä ensimmäiset motellivieraat, kun majoitutaan ennen 1400. Muutama tunti myöhemmin piha on jo tämän näköinen.

Iltarusko



Sitruunajuomat

Oli tosi lämmintä yöhön asti ja istuimme pihalla katsellen auringonlaskun.



Osavaltio vaihtuu

Meillähän oli tarkoitus tehdä tänään kilometrejä, että päästään lähemmäksi Bostonia. Kaikki alkoi hyvin, aloitettiin pikkuteillä ja siirryttiin sitten moottoritielle, että päästään sujuvasti ohi parista isommasta kaupungista. Löysimme päiväbaarinkin helposti juuri osavaltioiden rajalta, ja muutaman muun asiakkaan kanssa nautimme päiväoluen. Olimme valinneet mukavalta tuntuvan paikan Pennsylvaniasta. ja kun saavuimme sinne, olimme keskellä valtavaa ruuhkaa. Sattui juuri tänä viikonloppuna olemaan vuoden suurin festivaali tässä kylässä ja väkeä oli tullut 15000 henkeä ylimääräistä. Ei mitään mahdollisuutta saada yösijaa, yhdellä vuoteella olisi löytynyt, mutta ei käynyt meille. Päätimme häipyä ja ainoa järkevä suunta oli ajaa takaisin, tosin eri reittiä, interstaten varteen. Reilu 100 km turhaa ajoa, mutta Meadvillen kaupungissa löysimme Day´s Inn-motellin 70 $:lla. Paljon lapsiperheitä liikkeellä tässäkin motellissa, kun täällä on kuntosali, kylpylä ja jopa sauna! Aaro kävi heti testaamassa, mutta palasi pettyneenä takaisin. Sauna oli joku infrapunasysteemi ja sinne ei kunnon Rajaporttilainen astu missään tilanteessa.

Rajabaari



Kauppa-asiat hoidettiin ja päästiin huilaamaan. Eihän me tänään ajettu kuin vähän vajaa 500 km, mutta tuntui aika pitkältä päivältä. Marjan kanssa alkuvuosina täällä pidettiin 500 km sopivana päivätaipaleena ja joskus ahnehdimme pari sataa kilometriä lisääkin. Nyt tässä iässä tuo 300 km päivässä tuntuu tosi mukavalta eikä ajaminen kyllästytä.



Huomenissa rykäistään taas hetki moottoritiellä ja koetetaan päästä lähemmäksi Bostonia. Tämä matkan loppuminen ja itärannikon kiireinen elämäntyyli alkaa näkyä jo tälläkin etäisyydellä ja stressaa selvästi. Keskilännen uinuvat peltomaisemat ovat jääneet taakse ja hiljainen rauhallinen liikenne. Saa nähdä löydetäänkö huomenna sunnuntaiaamuna edes country-asemaa radiosta! Ei täällä kuitenkaan masentuneita olla, vähän uupuneita, mutta kun saan tämän päivityksen matkaan ja sitruunalla höystetyn juoman eteeni ja illan urheilukanavan ruudulle, niin siitähän se elo taas virkistyy!!

 

9.10.2016 Kylmä yö ja kylmä päivä aikaisempiin viikkoihin verrattuna. Aamulla oli lämpöä + 8 ja iltapäivällä + 11. Aurinko kuitenkin paistoi, mutta tuuli oli kovaa ja kylmää.

Syötiin motellissa oikein maksullinen aamiainen. Aaro meinasi laistaa, mutta tuli kuitenkin mukaan. Aaro ei ole todellakaan aamiaisihmisiä, ei kuulemma maita vielä niin aikaisin ja 6 $ investointi hänen aamiaiseensa oli tuhlausta. Saattaa olla, mutta nyt tuhlattiin!

Lähdettiin ajamaan pikkuteitä pohjoiseen ja löytyihän sitä countrya radiosta, vaikka eilen epäilinkin. Ajoimme pohjoiseen, että päästään I 86:een kiinni ja vähän vauhdikkaammin kohti itää ja Bostonia. Moottoritietä ajettiin sellainen 100 km:n pätkä ja sitten siirryttiin taas 100 km:n ajaksi pienemmille teille, kun menivät niin mukavasti samaan suuntaan. Sekä Pennsylvianissa ja että New Yorkissa on ruska jo komeassa vaiheessa. Maasto on vaihtelevaa ja välillä, kun nähdään kauas, väriloisto on aika mahtava. Sehän paranee koko ajan ja on varmaankin kaikkein upeinta Mainessa muutaman viikon kuluttua.

Ajoimme tänään tarkoituksella pitkän pätkän, reilu 500 km. Huomenna, kun siirrytään ensin koilliseen ja sitten itään kohti Bostonia, niin joudumme käyttämään pienempiä teitä ja matkanteko on hitaampaa. Huomenna riittää normi 300 km, niin olemme riittävän lähellä Bostonia, mutta kuitenkin riittävän kaukana, ettei suurkaupunki pääse pilaamaan motellimahdollisuuksia. Koetamme olla viimeisenä aamuna noin 150-200km:n päässä kentästä.

Sen on huomannut selvästi, että täällä ajetaan kovempaa ja hermostuneemmin kuin ”kunnon Amerikassa”. Minun mielestäni ”kunnon Amerikka” on se alue, joka on noin 500 km:n säteellä, Manhattan keskipisteenä, piirretyn ympyränkaaren ulkopuolella! New York ja Manhattan ovat hienoja alueita, en väheksy niitä lainkaan, mutta reilu kolme viikkoa maaseudun rauhallisessa ympäristössä kiireettömien ihmisten ympäröimänä on ollut minulle juhlaa ja eiköhän Aaro ole suunnilleen samaa mieltä.



Wright Motel

Tänään majoituimme New Yorkin osavaltion Binghamtoniin Wright motelliin 63 $. Oli vaikea löytää normimotellia ilman kerroksiin kiipeämistä, mutta onnistuimme kuitenkin. Olemmehan 500 km:n säteen sisäpuolella! Ei tänne Marjaa saisi, mutta meille kelpaa ja kaikki toimii ja kauppa vieressä

Tänään tulee Clintonin ja Trumpin tv-väittely. Alkaa NBC:ltä yhdeksältä ja koko iltapäivä on pohjustettu tätä eri kanavilla. Suora aika väittelyn alkuun juoksee tv-ruudussa ja näyttää tällä hetkellä 2H 16´10´´. Tuohon aikaan papat menee normaalisti nukkumaan, jollen löydä illan urheilutarjonnasta jotain mukavaa.

Huomenna sitten tulee varmaan jo jotain tilastojakin!

 

10.10.2016 Aamulla +3 astetta ja iltapäivällä +14 astetta. Ei sentään tarvinnut skrapata tuulilasia.

Aurinko paistoi ja tänä päivänä meillä oli todella mahtavat maisemat. Pitkä päivä reilu 400 km, mutta missä maisemissa. Ajoimme ensin I 88 pitkin koilliseen, poikkesimme hetkeksi pikkuteille, mutta se oli turhaa. Moottoritieltä katsottuna maisemat olivat huikeat. Ruska parhaimmillaan, kaikki rinteet ja laaksot väriloistossa. Harmi, että tämä näkymä ei kyllä välity valokuvissa.

Parin sadan kilometrin moottoritieajon jälkeen siirryimme US 2:lle. Tämä tie oli todellinen löytö. Otimme sen siksi, että olen joskus ajanut viereisen ja eihän sitä kahdesti samaa tietä kuljeta, jos on mahdollista valita. US 2 kiersi upeissa maisemissa ja näköalapaikkoja oli tien varressa runsaasti. Aika hidastahan se eteneminen oli, kun serpentiinipätkiä oli aina välillä. Jos tälle alueelle joskus osuu New Yorkin ja Massachusettsin osavaltioissa tähän aikaan vuodesta, niin kannattaa poiketa katsomaan, miltä ruska oikeasti näyttää. Olen nähnyt Suomen Lapin ruskat moneen kertaan, mutta kyllä nyt löytyi paremmat ja koko 400 km:n ajan.

Päädyimme Greenfieldiin (MA) ja majoituimme Rodeway Inn-motelliin 80 $:lla. Hyvä iso huone, hyvin toimiva netti ja aamiainen aamulla. Wifi-yhteydet ovat tällä reissulla toimineet moitteettomasti eli täälläkin osataan jo panostaa niihin. Olen epäluuloisena kylläkin aina tarkistanut sekä huoneen tason, että nettiyhteyden toimivuuden huoneessa, ennen kuin olemme kirjautuneet sisään ja maksaneet.

Kauppa oli vieressä ja ostimme delitiskiltä sellaisen täytetyn rullapizzan ja ihan hyvältä se maistui. Nyt, kun olen saanut tämän päivityksen matkaan, niin pakkaillaan matkalaukut valmiiksi aamua varten. Meillä on vielä 170 km:n ajo Bostonin Loganin kentälle ja sitten illalla pitäisi koneen lähteä Reykjavikin kautta Helsinkiin.  Vähän omituinen olo, kun täällä on 4 viikkoa resuttu ja reilu 10 000 km istuttu autossa ja nyt sitten kaikki nämä rutiinit loppuvat. Mukavahan se on taas kotiinkin tulla ja päästä Rajaportille saunomaan.

Laitan tähän loppuun vielä tilastotietoa matkan kustannuksista ja päivitän ne sitten vielä ihan kohdalleen Suomessa, kun kaikki luottokorttimaksut on hoidettu. Eipä niissä kyllä yleensä ole ollut mitään epäselvyyksiä. Kerran oli yksi motelli laskutettu kahteen kertaan, mutta se selvitettiin puhelinsoitolla luottoyhtiön kanssa ja kerran on yksi bensalasku jätetty laskuttamatta. Siinä bensakuitissa kylläkin luki, että takaamme asiakkaillemme 110 % tyytyväisyyden, eikä siitä tietenkään valitettu!

Tilastotietoa, jonka tarkennan sitten vielä kotona parin viikon sisään:

Autolla ajettiin 10500 km ja se kulutti bensaa 685 litraa eli keskikulutus oli 6,5 L/100km. Bensa maksoi kaikkiaan 329 € eli 0,48 €/L. (Dollarin kurssina käytin 1,13)

Lennot maksoivat kahdelta yhteensä 880 €

Auto maksoi 4 viikolta kaikkineen kahdella kuljettajalla 842 €

Eläminen maksoi kaikkineen (ruoka, juomat, majoitus, bensat ym.) kahdelta yhteensä 3274 €

Kaikki kulut yhteensä kahdelta neljän viikon ajalta 4996 €, mielestämme aika edullista matkaamista!

 

11.10.2016 Aamulla +1 aste ja auton etulasi lievässä jäässä. Iltapäivällä lämpöä oli +14 astetta.

Aamiaisen jälkeen siirsimme jo eilen pakatut laukut autoon. Siistijälle jätettiin, kuten edelliselläkin kerralla kaikki ylimääräinen. Pari peltituolia, lasisto, pesupulveripaketti, korkkaamattomia juomapulloja ja kirje, jossa selitin tilanteen. Muutenhan hän saattaisi ihmetellä, että asiakkaat ovat unohtaneet tavarat vahingossa, eikä ehkä uskaltaisi ottaa niitä.

Ajelimme hiljalleen kohti Bostonin Loganin kenttää. Maire ohjasi meidät sinne loistavasti. Bostonin moottoritietkin olivat ruuhkaisia ja jos olisimme yrittäneet keskustan läpi, niin siellä oltaisiin varmaan vieläkin. Mairella oli oiva taktiikka välttää ruuhkat. Teimme laajan kaaren ajaen moottoriteitä kaukana keskustasta ja lähestyimme sitten kenttää pohjoisesta ja yhtäkkiä vain olimme siellä.  Auton luovutus kävi todella nopeasti. Kukaan ei tutkinut auton mahdollisia vaurioita tai katsonut bensamittaria tai mailimittaria. Viivakoodi luettiin ja ilmeisesti he saavat kaikki tiedot sieltä ja minulle tulostettiin kuitti, jossa oli summana 0 $. Tehokasta toimintaa.

Siirryttiin sitten lentoasemalle ja meillähän oli pitkä odotus, kun olimme siellä jo puolen päivän aikaan ja kone lähtee vasta 2130. Juotiin parit oluet, syötiin ja käveltiin aikamme kuluksi. Turvatarkastukset sujuivat leppoisasti ja kirjoittelenkin tätä juttua odotusaulassa. Täällä on mukavat hyvät tuolit ja pöytäryhmät ja virtaa löytyy riittävästi Kaikkiin laitteisiin.

Pari tuntia ennen lähtöä syttyi taululle Icelandairin kohdalle Delayed. Uusi lähtöaika kaksi tuntia myöhemmin. Syynä tähän oli huono sää Islannissa. Meillehän tämä tarkoittaa, ettei ehditä jatkolennolle ja ollaan vuorokausi Reykjavikissä Icelandairin laskuun. En olekaan vielä käynyt Islannissa kenttää pitemmällä, saa nähdä päästäänkö nyt vai onko hotelli kentällä. Vähän harmittaa, mutta kyllä vielä hymyilläänkin.

Palaan vielä Tampereelta asiaan ja kerron, kuinka loppumatka sujui!

 

12.10.2016 Täytyy palata asiaan jo vähän aikaisemmin. Vettä vihmoo, kauhea tuuli ja lämmintä muka +10 astetta. Kylmältä tuntuu.

Ollaan siis Islannissa. Kone lähti Bostonista kaksi tuntia myöhässä ja jatkolennot menivät monelta muultakin mönkään. Reykjavikissä meidät oli reititetty uudelleen Helsinkiin Kööpenhaminan kautta ja olisimme olleet perillä puolen yön aikaan. Kiitin kohteliaasti vaivannäöstä ja yrittämisestä, mutta KIITOS EI. Liian rankkaa valvomista ja resuamista. Kysyin, että voitaisiinko yöpyä täällä ja mennä sitten aamukoneella suoraan Helsinkiin. Näinhän meille oli jo Bostonissa sanottu. Järjestely sopi hyvin ja hotelli järjestyi. Kaupunkiin olisi ollut 45 minuutin taksimatka, joten otimme hotellin 10 minuutin ajomatkan päästä kentästä. Kentällä kun pitää olla taas aamu kuudelta.

Taksit menevät lentoyhtiön laskuun mennen tullen ja hotelli on velvoitettu tarjoamaan majoituksen lisäksi aamiaisen. lounaan ja päivällisen. Lounaalla kävimme jo. Hotellissa ei ole ruokatarjoilua, joten hotelli kyyditsi meidät ja yhden saksalaisinsinöörin kanssa ravintolaan (hampurilaispaikka) ja syötyämme tuli hakemaan meidät takaisin hotellille. Nyt parin tunnin nukkumisen jälkeen olo on vähän virkeämpi ja ajattelin laittaa tämän jutun maailmalle.

Kuuden aikaan meidät viedään sitten jonnekin illalliselle ja siitä ja toivottavasti nyt myös tämän reissun viimeisestä matkapäivästä myöhemmin lisää!

18.10.2016 Loppuyhteenveto:

Illalla meidät vietiin sitten Thai-ravintolaan illalliselle. Ravintola oli onneksi viereisessä talossa, sillä sää oli edelleen tosi kurja. Vettä tuli vaakasuoraan, tuuli puhalsi 67 km/h ja oli aika koleaa.



Hyvästi Islanti!

Menimme ajoissa nukkumaan ja saimme 9 tunnin kunnon yöunet. Tämä yöpyminen oli kyllä paras vaihtoehto meille. Aamulla olimme melko virkeitä ja nyt jälkeenpäin nämä Suomen päivätkin ovat menneet paljon paremmin kuin aiemmilla reissuilla. Viimeinen lentohan oli vain vajaa neljä tuntia, eikä tuntunut päivän ainoana lentona juuri miltään. Bussilla sitten Tampereelle ja normaaliin arkeen.

Kokeilin ekaa kertaa lennolla koneessa olevaa wifi-yhteyttä ja sehän toimi loistavasti. Atlantin ylityksestä veloitettiin 12 $ ja Islanti – Suomi väliltä 7 $. Yhteys oli 3g-tasoa ja toimi hyvin. What´s Upin kautta pystyi soittelemaan ilmaiseksi puheluita ja Suomessa Welhon kautta tallentamiani elokuvia katsoin pari kappaletta. Minä kun en koneessa nuku, niin tämä oli mukavaa ajanvietettä minulle.

Tilastoihin ei tarvitse tehdä muutoksia.

Autolla ajettiin 10500 km ja se kulutti bensaa 685 litraa eli keskikulutus oli 6,5 L/100km. Bensa maksoi kaikkiaan 329 € eli 0,48 €/L. (Dollarin kurssina käytin 1,13)

Lennot maksoivat kahdelta yhteensä 880 €

Auto maksoi 4 viikolta kaikkineen kahdella kuljettajalla 842 €

Eläminen maksoi kaikkineen (ruoka, juomat, majoitus, bensat ym.) kahdelta yhteensä 3274 €

Kaikki kulut yhteensä kahdelta neljän viikon ajalta 4996 €, mielestämme aika edullista matkaamista!

Halvin motelli oli vähän yli 50 $ ja kallein noin 90 $. Käteistä kuluin viidessä viikossa minulta 200 $ ja Aarolta suurin piirtein saman verran. Käteistä käytettiin vain motellien siistijöiden tippaamiseen, huoltoasemakahvien ostamiseen ja pariin siltamaksuun. Kaikki muu maksettiin luottokortilla (Amex, Visa) ja nyt kun sain ensimmäisen Amex-laskuni, niin kaikki näytti olevan kunnossa.

Tässä tämä reissu pääpiirteittäin, katsotaan sitten joskus, vieläkö intoa riittää uusiin seikkailuihin. Kiitos kaikille seuraajille mukanaolosta ja kommenteista, sommoro (tampereen kiältä)!