Aaron kanssa liikkeellä. Lennettiin Helsingistä KLM:n kyydillä Amsterdamin kautta Los Angelesiin. Lento oli Amsterdamin sumun takia 40 minuuttia aikataulusta jäljessa ja hiukan mietittiin, kuinka jatkolennon kanssa onnistutaan, kun vaihtoaikaa oli vain kaksi tuntia. Hyvin kuitenkin tultiin perille ja olimme jo 50 minuutissa laskeutumisesta laukkuinemme Alamon vuokraamossa, missa Cadillacin piti odottaa. Cadillacista olisi saanut vain "farkkumalli" (Escalado tai jotain) ja
Huomenna ajellaan San Franciscon liepeille.
Reitti on etusivun kartassa oranssilla.
Oheisesta linkistä voi seurata kartalta ajamaamme reittiä ja katsoa missä yövyimme ja kuinka paljon on ajettu, YÖT 1-8
http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=100872151393814450837.00047f8c7cff58e5c4ee3&ll=34.141362,-118.925629&spn=0.576257,1.231842&z=10
Ja kun vierität vasemmasta reunasta alas ja painat 2 tai seuraava, niin näet loput yöt ja reitin
11.4.2010 Sateinen aamu, lämpöä 15 astetta. Nukuttiin aika hyvin noin kuuteen asti, mutta sitten oli pakko nousta. Syötiin aamiaista ja lähdettiin matkaan jo ennen kahdeksaa. Sunnuntaiaamuna oli mukavan rauhallista ajella lähes tyhjiä teitä. Suuntasimme HWY 1 pitkin pohjoiseen ja katselimme kauempaa Hearstin linnan ja sitten lähempää kuvassakin olevat "rantailijat". Rannalla oli kyltti " Who´s on the beach?" ja minä tietysti olin varma, että nyt ne Baywatchin tytöt ovat siellä filmaamassa, siis sinne! No, näkyhän oli vielä muhkeampi.
Jatkoimme matkaa Carmeliin, jota Clint Eastwood aikoinaan pormestaroi ja kaupunki on todella viehättävä pienine kortteleineen ja laajoine viheralueineen. Siirryimme sitten vielä hiukan pohjoisemmaksi Salinas-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme Ramadas Limited motelliin. Käytiin kaupoissa täydentämässä varastoja ja asetuttiin taloksi.
12.4.2010 Sateinen yö ja päivä, lämpöä oli aamulla +9, siis kylmää. Vuorokausirytmit ovat vielä vähän sekaisin, olimme kuudelta täysin pirteinä (?), ja nousimme ylös. Motellin aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan. Ajelimme kohti San Franciscoa ja kävimme ensin Golden Gaten toisella puolen. Ajoimme kukkulan huipulle ihailemaan siltasilhuettia ja sitten käväisimme Muirin punapyökkipuistossa. Siellä tosin satoi, joten emme lähteneet metsäretkelle. Aaro otti yhden kuvan punapyökistä ja suuntasimme kaupunkiin. Ajoimme kuuluisan Lombard Streetin mutkat ja sitten menimme Fisherman´s Warfille hiukan jaloittelemaan. Aurinkokin rupesi paistamaan ja lämpötila nousi aina 18 asteeseen. Ajelimme vielä kiinalaisessa korttelissa edestakaisin ja sitten jatkoimme matkaa itään. Liikenne oli vilkasta ja näimme jopa jonkinlaisen takaa-ajon. Kaksi autoa ajoi todella kovaa liikenteen seassa puikkelehtien neljän kaistan leveydellä hakien vapaita rakoja. Toinen puikahti kuolemaa halveksuen rekan edestä rampille ja eksytti seuraajansa. Kohtaus oli kuin jostakin elokuvasta, mutta tämä oli totta ja me Lincolnin kanssa eturivissä. Päädyimme lopulta Modesto-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme America´s Best Inn-motelliin 56 $:lla. Hinta oli kympin kalliimpi, mutta tinkasimme kertoen olevamme AAA-klubilaisia ja eläkeläisiä ja lisäksi meillä on hieno ja puhdas auto, joka houkuttelee lisää asiakkaita. Tyttöä nauratti eläkeläispappojen höpinät, mutta kymppi säästettiin! Ostosten jälkeen aukaistiin hyvä viinipullo ja alettiin miettiä huomista reittiä, ilmeisesti ajamme Siera Nevadan vuoriston länsireunaa etelään ja koukkaame sitten kohti Death Valleyta.
13.4.2010 Ei täällä siis osaa tai malta nukkua, tänäänkin noustiin kuudelta ja viimeinen tunti ennen sitä oli jo pyöritty sängyssä hereillä. Nautittiin motellin "continental breakfast" muiden työläisten kanssa ja kun he lähtivät isoilla "lavapickupeillaan" töihinsä, niin starttasimme samaan aikaan oman Lincolnimme ja kättä toisillemme heilauttaen mekin häivyimme aamu-usvan sekaan. Olihan meilläkin sentään autossa V8!
Teimme kilometreissä pitkän ajopäivän, mutta se sujui leppoisasti. US 99:llä nopeusrajoitus oli 65 - 70 mailia ja kun siihen voi laittaa vielä vitosen päälle ilman pelkoa poliisin puuttumisesta asiaan,niin matka joutui suomalaisittain moottoritienopeuksilla. Pesimme auton välillä pölystä puhtaaksi, koska voin pahoin, jos nokkapelti silmissäni ei kiillä. Aamusumu häipyi auringon lämmittäessä ja päivä oli lähes pilvetön. Poikkesimme välillä syömään erinomaiset hampurilaiset paikallisen pikkukylän kapakkaan, jossa sievä meksikolaistyttö ihmetteli, missä sellainen "finland" oikein on. Papat pitivät pienen oppitunnin maantiedosta siinä syönnin ohella.Bakersfieldin jälkeen ajoimme Ridgecrestiin navigaattorin suositusten vastaisesti US 178 pitkin ja se oli erinomainen valinta meidän taholtamme. Tie kulki mahtavassa laaksossa jyrkkien seinämien vieressä alkuun todella kapeana, mutta hyväpintaisena ja muuttui sitten loppumatkaksi leveämmäksi ja nopeammaksi. Erittäin suositeltava valinta, jos joku joskus osuu samoille seuduille. Perillä majoituimme Budget Inn Suites-motelliin. Erittäin mukava ja siisti paikka 66 dollarilla. Huomenna Death Valley ja ilmeisesti yöksi Las Vegasiin.
Sen verran vielä lisäystä, että kun läppäri kerran on mukana ja yhteydet toimivat, niin varasimme Vegasista halvimman saatavilla olevan hotellin Stripin varrelta huomiseksi ja se oli Imperial Palace 45 dollarin hinnalla kahdelta. Kerron sitten tarkemmin kuinka homma toimi ja mikä oli loppulasku.
14.4.2010 Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meillä alkoi shortsikelit. Tankattiin auto ja ajettiin komeiden ja karujen autiomaiden halki Death Valleyhin. Tie laskeutui vuoren ylitettyämme 85,5 m merenpinnan alapuolelle ja lämpötila kohosi hellelukemiin. Aaro halusi kokeilla Lincolnia autiomaataipaleella ja ihastui sen verran pahasti menopeliin, että ilmoitti ostavansa sellaisen itselleen. Sanoin siihen, että sittenhän niitä on kaksi Tampereella, otetaanko samanväriset! Autiomaassa bensa maksoi dollarin enemmän gallonalta kuin muualla, mutta meillä oli tankki täynnä. Myöskään puhelimme(4-taajuus) eivät löytäneet kenttää autiomaa-alueella.
Oli ehdottoman hyvä varata hotelli etukäteen, sillä Stripin varrella on melkoiset ruuhkat ja hotellit täynnä tulevia ja lähteviä ihmisiä. Siinä ruuhkassa olisi ollut mahdoton yrittää kartoittaa hintatasoa, eikä autoakaan olisi saanut mihinkään parkkiin. Mutta kun olimme verranneet edellisenä iltana hotellien hinnat keskenään ja varanneet sitten mieleisemme, niin ajoimme auton suoraan hotellin parkkiin ja sisäänkirjautuminen sujui ongelmitta. Nettiyhteys maksoi 12 dollaria vuorokaudelta ja oli yksinkertainen saada käyttöön. Siinä luotiin vain käyttöoikeudet ja maksettiin luottokortilla. Motelleissahan nettiyhteys ei maksa mitään, muttaVegasissa tietysti rahastetaan aina kun voidaan. Tämä Imperial Palace on aika vanha hotelli, mutta ihan siisti ja toimiva ja hyvällä paikkaa keskellä Strippiä. Teimme pienen kävelylenkin päivällä ja toisen pitemmän illalla valojen aikaan. Hotelli Bellaggion vesishow on komea ja kaupungin valomeri uskomaton, mutta uskon, että huomenna olemme tyytyväisiä päästessämme taas tien päälle ja normaaliin motellielämään. Meitä kumpaakaan kun tuo pelaaminen ei innosta.
15.4.2010 Las Vegasissa vietetyn illan jälkeen pääsimme kuitenkin liikenteeseen jo kello yhdeksän, eikä yhtään täytynyt arpoa ajokuntoa. Pysähdyimme Vegasin ulkopuolelle Bolder Cityyn aamiaiselle ja jatkoimme sitten Hoover Damille. Padolle tehdään uutta ohitustietä, joka näytti olevan viimeistelyä vaille valmis (kuva). Sitten ajoimme Kingmaniin, jossa teimme varmuuden vuoksi alkoholiostiokset. Kävimme ennen Kingmania tyypillisessä valtatien varressa olevassa baarissa (kuva), joka saattaa näyttää äkkiseltään epämääräiseltä, mutta tämä ehdottomasti kuuluu automatkailuun Amerikassa. Siirryimme sitten historialliselle Route 66:lle ja ajelimme tämän noin sadan kilometrin pätkän Seligmaniin, jossa otimme yöpaikaksi Historic Route 66 Motelin ja kun se sattui maksamaan veroineen 66 dollaria, niin emme raskineet pyytää AAA-alennusta, sillä se olisi rikkonut hyvän fiiliksen. Kiertelimme kaikki krääsäkaupat aikamme kuluksi aurinkoisessa säässä (+25C) ja eräs rouva kehui meille suomalaiset rehteinä ja kunnollisina ihmisinä, jotka tykkäävät kylmästä vedestä. Tarkoitti ilmeisesti avantouintia. Me otimme kehut vastaan ja kehuimme rouvan tarkkaa huomiokykyä. Illalla kävimme naapuriravintolassa hampurilaisella ja siellähän oli naapuripöydässä 4 suomalaista herrasmiestä, jotka 40 vuoden jälkeen olivat nyt toisella route66-matkalla. Vaihdettiin kuulumisia ja neuvottiin, kuinka heidän kannattaa varata huone etukäteen huomiseksi Vegasista. Huomenna me lähdemme Grand Canyonille.
16.4.2010 Kuulaassa aamusäässä (+7) ajelimme Williamsiin aamiaiselle. Pesin autosta pölyt pois ja sitten suuntasimme Grand Canyonille. Pääsymaksu oli 25 $ autolta ja lippu on voimassa viikon. Visitor Centerissä oli kovat tietyöt käynnissä ja jouduimme kävelemään epämääräisiä reittejä kilometrin verran ennen näkymää kanjoniin. Mietiskelin, kuinka Aaro suhtautuu kanjoniin. Tuleeko kommentti, että on niitä rotkoja Tampereellakin nääs, mutta nyt meni mies lähes hiljaiseksi. Hetken kuluttua tuli pariinkiin kertaan "OH MY GOD". Oli se minustakin taas yhtä vaikuttava näky kuin aikaisemminkin. Ilma suosi meitä, oli tyyntä ja aurinko paistoi ja lämpöä oli ainakin 20 astetta. Ajoimme sitten itään näköalareittiä pysähdellen aina välillä ihailemaan maisemaa. Tien varressa oli liikennemerkki, jossa varoitettiin puumista. Minä epäilin sen tarkoittavan vanhempia naisia, jotka kyttävät tällaisia nuorempia miehiä, mutta emme päässeet totuudesta selville. Ajoimme kohti Monument Valleytä komeiden erämaamaisemien läpi. Ostimme itsellemme sopivat päähineet (kuva), jotta olisimme vähän asiallisemman näköiset tullessamme matkamme pääkohteeseen. Majoituimme Kayenta-nimiseen kyläpahaseen, jossa oli kuitenkin kolme hyvätasoista majoituspaikka. Otimme Best Westernin, koska siinä pääsimme ekaan kerrokseen ja autolla oven eteen. Etukäteen kun katselin näiden majapaikkojen tietoja netistä, niin annettiin ymmärtää, että vain yksi tai kaksi huonetta on enää vapaana, mutta se oli ilmeisesti vain myyntitekniikkaa sillä ei me muuten oltaisi saatu huonettamme maatasosta, joka on se suosituin vaihtoehto.
Täytyy kertoa vielä lopuksi hauska juttu. Olin varannut mukaani J.Karjalaisen uuden CD:n Polkabilly Rebels, jossa on Amerikansuomalaisia lauluja ja laitoin sen salaa soimaan ollessamme Death Valleyssa, jossa mikään radioasemakaan ei kuulunut. Aaro ihmetteli, kuinka täällä voi soida jotain suomenkielellä ja minä säestin valistunutta radioasemaa. Ensimmäinen "siantappolaulu" ja toinen "teksasin keltaruusu" menivät täydestä, mutta kun kolmas alkoi ilman mitään välispiikkausta, niin epäilys heräsi. Tätä ei kuulemma saisi kertoa, mutta on sen verran hauska tapahtuma, että täytyi kertoa. Osui ja upposi kerralla!
17.4.2010 Mahtavan komea aamu lähteä Monument Valleyhin. Pilvetön taivas ja lämpöä aamukahdeksalta +12. Monument Valley oli upea, vanhat länkkärit tulivat elävästi mieleen ja Aaro pääsi toteuttamaan unelmansa, hiekkaa Monument Valleysta mukaan ja Ratsain John Fordin jalanjäljille John Waynen tyyliin. Minä tyydyin liikuttamaan 240 hevosta Lincolnin konepellin alla, mutta hyvin mekin pärjäsimme. Oli mahtava hetki nauttia takakontista poimittu kylmä olut noissa maisemissa.
Jatkoimme matkaa koukaten pohjoisen kautta itään. Näin saimme Aarolle karttaan väritettäväksi myös Coloradon ja New Mexicon osavaltiot. Päädyimme lopulta Gallup-nimiseen kaupunkiin I40 varrelle ja huomenna porhallamme sitä itkin Flagstaffin kautta eteläiseen Arizonaan.
Olemme tietysti uteliaisuudesta seuranneet tuhkapilven leviämistä Euroopassa, mutta asia ei meitä juurikaan huoleta. Jos lennot eivät kulje viikon päästä, niin me jatkamme autoilua. Mehän voimme olla olla täällä 90 vuorokautta ilman sen kummempia muodollisuuksia ja ruvetaan sitten anomaan viisumia, jos oleskelu venyy pitemmäksi. Vaimo ehdotteli ottamaan selvää laivareiteistä Eurooppaan, mutta nettisurffailussa olemme "löytäneet" vain reittejä, jotka menevät Caribian, Bahaman ja Hawaijin suuntaan ja kyllähän sekin meille sopii. Täytyy sanoa, että tämä eläkeläisen elämä on aika ihanaa!
18.4.2010 Aamu valkeni taas pilvettömänä. Heräsimme vasta puoli yhdeksältä, ilmeisesti univelkoja oli kuitenkin ollut. Onneksi ei ole minnekään kiire, kun ei Eurooppaan kuitenkaan lentäen pääse. Päätimme siirtyä vain I 40 pitkin 300 kilometrin taipaleen Flagstaffiin ja ottaa mukava motelli ja viettää iltapäivä pihalla ja pestä likapyykit. Matkalla meinasimme mennä katsomaan suurta meteorin 50000 vuotta sitten tekemää 20 jalkapallokentän suuruista kraateria, mutta sitten portilla järkeilimme, etta onko mitään mieltä maksaa maassa olevan kuopan näkemisesta 15 dollaria hengeltä. Sinne olisi pitänyt sita paitsi kävella. Osa ihmiskunnasta uskoo, ettei maapallo ole 6000 vuotta vanhempi ja niinpa mekin jatkoimme matkaa näkematta sitä suurenmoista monttua.
Flagstaffissa katsastimme sitten motelleja sill silmällä. Yhdessa kävimme jopa sisällä, mutta hylkäsimme sen sitten ankean pihan vuoksi. Otimme sitten Super 8 ketjun motellin, joka ketjun perinteistä poiketen oli yksikerroksinen ja saimme auton näin ollen oven eteen. Teimme normaalit ostokset ja nappasimme pizzan pizzeriasta mukaamme ja aukaisimme viinipullon. Heitin samalla pyykit koneeseen ja puolentoista tunnin kuluttua meillä oli pyykit puhtaana ja kuivana. täma lysti maksoi 2,50 taalaa.
Bensan hinta on vaihdellut ollen kalleimmillaan tietysti Death Valleyssa 4 dollaria gallonalta (3,8 L), kun se muuten on maksanut noin 3 dollaria gallonalta. Halvimmillaan se on ollut tähän asti New Mexicon alueella maksaen 2,72 gallonalta. Se tekee suomen rahassa kurssiarvolla 1,35 noin 53 senttia litralta. Amerikkalaiset kauhistelevat bensan hintaa, mutta suomalaisesta näkokulmasta katsottuna se on naurettavan halpaa.
Huomenna sitten suuntaamme etelään, siitä sitten enemmän.
19.4.2010 Aamu valkeni puolipilvisenä. Nettiyhteys ei pelannut huoneessa, mutta ulkona auto takakontin päälle perustettu väliaikainen toimisto pelitti hyvin. Ajelimme vanhaa tietä kohti Sedonaa ja Gottonwoodia. Tämä reitti on mielestäni Arizonaa parhaimmillaan. Laskeuduimme "suomalaisessa" mäntymetsikössä kapeaa solaa alaspäin. Jossain vaiheessa männyt loppuivat ja vihreys lisääntyi. Kalliot ja vuoret olivat punahehkuisia ja varsinkin Sedona viimeisen päälle viimeistelty, siisti kaupunki. Siirryimme Gottonwoodista interstatelle ja ohitimme Phoenixin ja ajoimme pienempää tietä US 79 kohti Tucsonia. Aaron sandaali oli revennyt ja hän halusi Wal-martiin ostamaan uudet. Wal-martista on tullut hänelle jonkinasteinen pakkomielle. Uskon hänen itse repineen sandaalinsa päästäkseen "shoppailemaan". No "martti" tuli vahingossa vastaan ja sandaalit löytyivät suoraan hyllystä viidessä minuutissa. Tämähän oli tietysti pettymys, tämä lyhyt vierailu. Nyt on sitten yllättäen liivin vetoketju revennyt ja taas täytyisi löytää "martti" pelastamaan tilanne. Navissa täytyisi olla "vältä listalla" myös mahdollisuus kiertää tietyt kauppaketjut, eihän shoppaavia miehiä kestä kekään.
Päädyimme lopulta Tucsonin laitamille ja valitsimme reittimme surkeimman motellin. Oasis Motel maksoi 45 $ ja oli mitä oli. Ei jääkaappia, ei jäitä, ei mukeja, eikä luvattua nettiyhteyttä. No, kaupassa käynnin jälkeen sain kuitenkin mukit respasta, jäätä olimme ottaneet säkillisen mukaan 1,69 dollarilla ja nettiyhteyttä ruvettiin selvittämään ystävällisen naapuriasukin kanssa. Yhteys saatiin kuntoon puolessa tunnissa ja toimii hyvin ja kämpässä on se hyvä puoli, että kokolattiamaton tilalla on klinkkerilattia. Nyt parin drinkin jälkeen tämä tuntuu ihan hyvältä. Marja olisi tosin sanonut jo silloin, kun suunnittelin pihaan kääntymistä, että et kai vaan aio tänne jäädä ja jos jäät niin ihan yksistään.
12.4.2010 Sateinen yö ja päivä, lämpöä oli aamulla +9, siis kylmää. Vuorokausirytmit ovat vielä vähän sekaisin, olimme kuudelta täysin pirteinä (?), ja nousimme ylös. Motellin aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan. Ajelimme kohti San Franciscoa ja kävimme ensin Golden Gaten toisella puolen. Ajoimme kukkulan huipulle ihailemaan siltasilhuettia ja sitten käväisimme Muirin punapyökkipuistossa. Siellä tosin satoi, joten emme lähteneet metsäretkelle. Aaro otti yhden kuvan punapyökistä ja suuntasimme kaupunkiin. Ajoimme kuuluisan Lombard Streetin mutkat ja sitten menimme Fisherman´s Warfille hiukan jaloittelemaan. Aurinkokin rupesi paistamaan ja lämpötila nousi aina 18 asteeseen. Ajelimme vielä kiinalaisessa korttelissa edestakaisin ja sitten jatkoimme matkaa itään. Liikenne oli vilkasta ja näimme jopa jonkinlaisen takaa-ajon. Kaksi autoa ajoi todella kovaa liikenteen seassa puikkelehtien neljän kaistan leveydellä hakien vapaita rakoja. Toinen puikahti kuolemaa halveksuen rekan edestä rampille ja eksytti seuraajansa. Kohtaus oli kuin jostakin elokuvasta, mutta tämä oli totta ja me Lincolnin kanssa eturivissä. Päädyimme lopulta Modesto-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme America´s Best Inn-motelliin 56 $:lla. Hinta oli kympin kalliimpi, mutta tinkasimme kertoen olevamme AAA-klubilaisia ja eläkeläisiä ja lisäksi meillä on hieno ja puhdas auto, joka houkuttelee lisää asiakkaita. Tyttöä nauratti eläkeläispappojen höpinät, mutta kymppi säästettiin! Ostosten jälkeen aukaistiin hyvä viinipullo ja alettiin miettiä huomista reittiä, ilmeisesti ajamme Siera Nevadan vuoriston länsireunaa etelään ja koukkaame sitten kohti Death Valleyta.13.4.2010 Ei täällä siis osaa tai malta nukkua, tänäänkin noustiin kuudelta ja viimeinen tunti ennen sitä oli jo pyöritty sängyssä hereillä. Nautittiin motellin "continental breakfast" muiden työläisten kanssa ja kun he lähtivät isoilla "lavapickupeillaan" töihinsä, niin starttasimme samaan aikaan oman Lincolnimme ja kättä toisillemme heilauttaen mekin häivyimme aamu-usvan sekaan. Olihan meilläkin sentään autossa V8!
Teimme kilometreissä pitkän ajopäivän, mutta se sujui leppoisasti. US 99:llä nopeusrajoitus oli 65 - 70 mailia ja kun siihen voi laittaa vielä vitosen päälle ilman pelkoa poliisin puuttumisesta asiaan,niin matka joutui suomalaisittain moottoritienopeuksilla. Pesimme auton välillä pölystä puhtaaksi, koska voin pahoin, jos nokkapelti silmissäni ei kiillä. Aamusumu häipyi auringon lämmittäessä ja päivä oli lähes pilvetön. Poikkesimme välillä syömään erinomaiset hampurilaiset paikallisen pikkukylän kapakkaan, jossa sievä meksikolaistyttö ihmetteli, missä sellainen "finland" oikein on. Papat pitivät pienen oppitunnin maantiedosta siinä syönnin ohella.Sen verran vielä lisäystä, että kun läppäri kerran on mukana ja yhteydet toimivat, niin varasimme Vegasista halvimman saatavilla olevan hotellin Stripin varrelta huomiseksi ja se oli Imperial Palace 45 dollarin hinnalla kahdelta. Kerron sitten tarkemmin kuinka homma toimi ja mikä oli loppulasku.
14.4.2010 Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja meillä alkoi shortsikelit. Tankattiin auto ja ajettiin komeiden ja karujen autiomaiden halki Death Valleyhin. Tie laskeutui vuoren ylitettyämme 85,5 m merenpinnan alapuolelle ja lämpötila kohosi hellelukemiin. Aaro halusi kokeilla Lincolnia autiomaataipaleella ja ihastui sen verran pahasti menopeliin, että ilmoitti ostavansa sellaisen itselleen. Sanoin siihen, että sittenhän niitä on kaksi Tampereella, otetaanko samanväriset! Autiomaassa bensa maksoi dollarin enemmän gallonalta kuin muualla, mutta meillä oli tankki täynnä. Myöskään puhelimme(4-taajuus) eivät löytäneet kenttää autiomaa-alueella.
Oli ehdottoman hyvä varata hotelli etukäteen, sillä Stripin varrella on melkoiset ruuhkat ja hotellit täynnä tulevia ja lähteviä ihmisiä. Siinä ruuhkassa olisi ollut mahdoton yrittää kartoittaa hintatasoa, eikä autoakaan olisi saanut mihinkään parkkiin. Mutta kun olimme verranneet edellisenä iltana hotellien hinnat keskenään ja varanneet sitten mieleisemme, niin ajoimme auton suoraan hotellin parkkiin ja sisäänkirjautuminen sujui ongelmitta. Nettiyhteys maksoi 12 dollaria vuorokaudelta ja oli yksinkertainen saada käyttöön. Siinä luotiin vain käyttöoikeudet ja maksettiin luottokortilla. Motelleissahan nettiyhteys ei maksa mitään, muttaVegasissa tietysti rahastetaan aina kun voidaan. Tämä Imperial Palace on aika vanha hotelli, mutta ihan siisti ja toimiva ja hyvällä paikkaa keskellä Strippiä. Teimme pienen kävelylenkin päivällä ja toisen pitemmän illalla valojen aikaan. Hotelli Bellaggion vesishow on komea ja kaupungin valomeri uskomaton, mutta uskon, että huomenna olemme tyytyväisiä päästessämme taas tien päälle ja normaaliin motellielämään. Meitä kumpaakaan kun tuo pelaaminen ei innosta.Huomenna sitten kohti Grand Canyonia.
15.4.2010 Las Vegasissa vietetyn illan jälkeen pääsimme kuitenkin liikenteeseen jo kello yhdeksän, eikä yhtään täytynyt arpoa ajokuntoa. Pysähdyimme Vegasin ulkopuolelle Bolder Cityyn aamiaiselle ja jatkoimme sitten Hoover Damille. Padolle tehdään uutta ohitustietä, joka näytti olevan viimeistelyä vaille valmis (kuva). Sitten ajoimme Kingmaniin, jossa teimme varmuuden vuoksi alkoholiostiokset. Kävimme ennen Kingmania tyypillisessä valtatien varressa olevassa baarissa (kuva), joka saattaa näyttää äkkiseltään epämääräiseltä, mutta tämä ehdottomasti kuuluu automatkailuun Amerikassa. Siirryimme sitten historialliselle Route 66:lle ja ajelimme tämän noin sadan kilometrin pätkän Seligmaniin, jossa otimme yöpaikaksi Historic Route 66 Motelin ja kun se sattui maksamaan veroineen 66 dollaria, niin emme raskineet pyytää AAA-alennusta, sillä se olisi rikkonut hyvän fiiliksen. Kiertelimme kaikki krääsäkaupat aikamme kuluksi aurinkoisessa säässä (+25C) ja eräs rouva kehui meille suomalaiset rehteinä ja kunnollisina ihmisinä, jotka tykkäävät kylmästä vedestä. Tarkoitti ilmeisesti avantouintia. Me otimme kehut vastaan ja kehuimme rouvan tarkkaa huomiokykyä. Illalla kävimme naapuriravintolassa hampurilaisella ja siellähän oli naapuripöydässä 4 suomalaista herrasmiestä, jotka 40 vuoden jälkeen olivat nyt toisella route66-matkalla. Vaihdettiin kuulumisia ja neuvottiin, kuinka heidän kannattaa varata huone etukäteen huomiseksi Vegasista. Huomenna me lähdemme Grand Canyonille.
16.4.2010 Kuulaassa aamusäässä (+7) ajelimme Williamsiin aamiaiselle. Pesin autosta pölyt pois ja sitten suuntasimme Grand Canyonille. Pääsymaksu oli 25 $ autolta ja lippu on voimassa viikon. Visitor Centerissä oli kovat tietyöt käynnissä ja jouduimme kävelemään epämääräisiä reittejä kilometrin verran ennen näkymää kanjoniin. Mietiskelin, kuinka Aaro suhtautuu kanjoniin. Tuleeko kommentti, että on niitä rotkoja Tampereellakin nääs, mutta nyt meni mies lähes hiljaiseksi. Hetken kuluttua tuli pariinkiin kertaan "OH MY GOD". Oli se minustakin taas yhtä vaikuttava näky kuin aikaisemminkin. Ilma suosi meitä, oli tyyntä ja aurinko paistoi ja lämpöä oli ainakin 20 astetta. Ajoimme sitten itään näköalareittiä pysähdellen aina välillä ihailemaan maisemaa. Tien varressa oli liikennemerkki, jossa varoitettiin puumista. Minä epäilin sen tarkoittavan vanhempia naisia, jotka kyttävät tällaisia nuorempia miehiä, mutta emme päässeet totuudesta selville. Ajoimme kohti Monument Valleytä komeiden erämaamaisemien läpi. Ostimme itsellemme sopivat päähineet (kuva), jotta olisimme vähän asiallisemman näköiset tullessamme matkamme pääkohteeseen. Majoituimme Kayenta-nimiseen kyläpahaseen, jossa oli kuitenkin kolme hyvätasoista majoituspaikka. Otimme Best Westernin, koska siinä pääsimme ekaan kerrokseen ja autolla oven eteen. Etukäteen kun katselin näiden majapaikkojen tietoja netistä, niin annettiin ymmärtää, että vain yksi tai kaksi huonetta on enää vapaana, mutta se oli ilmeisesti vain myyntitekniikkaa sillä ei me muuten oltaisi saatu huonettamme maatasosta, joka on se suosituin vaihtoehto.
17.4.2010 Mahtavan komea aamu lähteä Monument Valleyhin. Pilvetön taivas ja lämpöä aamukahdeksalta +12. Monument Valley oli upea, vanhat länkkärit tulivat elävästi mieleen ja Aaro pääsi toteuttamaan unelmansa, hiekkaa Monument Valleysta mukaan ja Ratsain John Fordin jalanjäljille John Waynen tyyliin. Minä tyydyin liikuttamaan 240 hevosta Lincolnin konepellin alla, mutta hyvin mekin pärjäsimme. Oli mahtava hetki nauttia takakontista poimittu kylmä olut noissa maisemissa.
Olemme tietysti uteliaisuudesta seuranneet tuhkapilven leviämistä Euroopassa, mutta asia ei meitä juurikaan huoleta. Jos lennot eivät kulje viikon päästä, niin me jatkamme autoilua. Mehän voimme olla olla täällä 90 vuorokautta ilman sen kummempia muodollisuuksia ja ruvetaan sitten anomaan viisumia, jos oleskelu venyy pitemmäksi. Vaimo ehdotteli ottamaan selvää laivareiteistä Eurooppaan, mutta nettisurffailussa olemme "löytäneet" vain reittejä, jotka menevät Caribian, Bahaman ja Hawaijin suuntaan ja kyllähän sekin meille sopii. Täytyy sanoa, että tämä eläkeläisen elämä on aika ihanaa!18.4.2010 Aamu valkeni taas pilvettömänä. Heräsimme vasta puoli yhdeksältä, ilmeisesti univelkoja oli kuitenkin ollut. Onneksi ei ole minnekään kiire, kun ei Eurooppaan kuitenkaan lentäen pääse. Päätimme siirtyä vain I 40 pitkin 300 kilometrin taipaleen Flagstaffiin ja ottaa mukava motelli ja viettää iltapäivä pihalla ja pestä likapyykit. Matkalla meinasimme mennä katsomaan suurta meteorin 50000 vuotta sitten tekemää 20 jalkapallokentän suuruista kraateria, mutta sitten portilla järkeilimme, etta onko mitään mieltä maksaa maassa olevan kuopan näkemisesta 15 dollaria hengeltä. Sinne olisi pitänyt sita paitsi kävella. Osa ihmiskunnasta uskoo, ettei maapallo ole 6000 vuotta vanhempi ja niinpa mekin jatkoimme matkaa näkematta sitä suurenmoista monttua.
Bensan hinta on vaihdellut ollen kalleimmillaan tietysti Death Valleyssa 4 dollaria gallonalta (3,8 L), kun se muuten on maksanut noin 3 dollaria gallonalta. Halvimmillaan se on ollut tähän asti New Mexicon alueella maksaen 2,72 gallonalta. Se tekee suomen rahassa kurssiarvolla 1,35 noin 53 senttia litralta. Amerikkalaiset kauhistelevat bensan hintaa, mutta suomalaisesta näkokulmasta katsottuna se on naurettavan halpaa.
Huomenna sitten suuntaamme etelään, siitä sitten enemmän.
19.4.2010 Aamu valkeni puolipilvisenä. Nettiyhteys ei pelannut huoneessa, mutta ulkona auto takakontin päälle perustettu väliaikainen toimisto pelitti hyvin. Ajelimme vanhaa tietä kohti Sedonaa ja Gottonwoodia. Tämä reitti on mielestäni Arizonaa parhaimmillaan. Laskeuduimme "suomalaisessa" mäntymetsikössä kapeaa solaa alaspäin. Jossain vaiheessa männyt loppuivat ja vihreys lisääntyi. Kalliot ja vuoret olivat punahehkuisia ja varsinkin Sedona viimeisen päälle viimeistelty, siisti kaupunki. Siirryimme Gottonwoodista interstatelle ja ohitimme Phoenixin ja ajoimme pienempää tietä US 79 kohti Tucsonia. Aaron sandaali oli revennyt ja hän halusi Wal-martiin ostamaan uudet. Wal-martista on tullut hänelle jonkinasteinen pakkomielle. Uskon hänen itse repineen sandaalinsa päästäkseen "shoppailemaan". No "martti" tuli vahingossa vastaan ja sandaalit löytyivät suoraan hyllystä viidessä minuutissa. Tämähän oli tietysti pettymys, tämä lyhyt vierailu. Nyt on sitten yllättäen liivin vetoketju revennyt ja taas täytyisi löytää "martti" pelastamaan tilanne. Navissa täytyisi olla "vältä listalla" myös mahdollisuus kiertää tietyt kauppaketjut, eihän shoppaavia miehiä kestä kekään.
Päädyimme lopulta Tucsonin laitamille ja valitsimme reittimme surkeimman motellin. Oasis Motel maksoi 45 $ ja oli mitä oli. Ei jääkaappia, ei jäitä, ei mukeja, eikä luvattua nettiyhteyttä. No, kaupassa käynnin jälkeen sain kuitenkin mukit respasta, jäätä olimme ottaneet säkillisen mukaan 1,69 dollarilla ja nettiyhteyttä ruvettiin selvittämään ystävällisen naapuriasukin kanssa. Yhteys saatiin kuntoon puolessa tunnissa ja toimii hyvin ja kämpässä on se hyvä puoli, että kokolattiamaton tilalla on klinkkerilattia. Nyt parin drinkin jälkeen tämä tuntuu ihan hyvältä. Marja olisi tosin sanonut jo silloin, kun suunnittelin pihaan kääntymistä, että et kai vaan aio tänne jäädä ja jos jäät niin ihan yksistään.Huomenna Tombstonen lännenkaupunkiin.
20.4.2010 Nukuttiin tosi hyvin ja herättiin aurinkoiseen aamuun seitsemän maissa. Käytiin katsomassa Tucsonin ilmailumuseota, mutta se aukesi vasta tunnin päästä ja onhan niitä lentsikoita nähty aiemminkin, ei siis jääty odottamaan. Ostin Nevadasta skypeä varten kuulokkeet ja eilen mikrofoni lakkasi toimimasta. Katsoin netistä lähimmän "radioshackin" ja osoite naviin ja ajettiin sinne ja sain uudet kuulokkeet ilman sen kummempia vääntöjä, päinvastoin ystävällistä palvelua. Matka jatkui vanhaan lännenkaupunkiin Tombstoneen ja ensiksi tietysti hautuumaalle katsomaan kuuluisuuksien hautapaikat. Varattiin viehättävä motelli jo ennen puoltapäivää ja käytiin iltapäivällä katsomassa historiallinen näytelmä O.K.Corralin kuuluisasta aseselkkauksesta. Tombstone tuntuu elävän näiden vanhojen tapahtumien (1880-luku) historian kertaamisesta ja täällähän oli ihan mukava viettää aurinkoinen ja lämmin iltapäivä ja ilta. Huomenna ajattelimme mennä Yumaan asti ja käyttää Interstate 8 hyväksemme. Laitan tähän pari kuvaa motellistamme, jotta näette, millainen mukava motellihuone on.
20.4.2010 Nukuttiin tosi hyvin ja herättiin aurinkoiseen aamuun seitsemän maissa. Käytiin katsomassa Tucsonin ilmailumuseota, mutta se aukesi vasta tunnin päästä ja onhan niitä lentsikoita nähty aiemminkin, ei siis jääty odottamaan. Ostin Nevadasta skypeä varten kuulokkeet ja eilen mikrofoni lakkasi toimimasta. Katsoin netistä lähimmän "radioshackin" ja osoite naviin ja ajettiin sinne ja sain uudet kuulokkeet ilman sen kummempia vääntöjä, päinvastoin ystävällistä palvelua. Matka jatkui vanhaan lännenkaupunkiin Tombstoneen ja ensiksi tietysti hautuumaalle katsomaan kuuluisuuksien hautapaikat. Varattiin viehättävä motelli jo ennen puoltapäivää ja käytiin iltapäivällä katsomassa historiallinen näytelmä O.K.Corralin kuuluisasta aseselkkauksesta. Tombstone tuntuu elävän näiden vanhojen tapahtumien (1880-luku) historian kertaamisesta ja täällähän oli ihan mukava viettää aurinkoinen ja lämmin iltapäivä ja ilta. Huomenna ajattelimme mennä Yumaan asti ja käyttää Interstate 8 hyväksemme. Laitan tähän pari kuvaa motellistamme, jotta näette, millainen mukava motellihuone on.
21.4.2010 Aamu oli jälleen pilvetön, mutta tuuli puhalsi armottomasti koko päivän. Ajoimme reilun 500 km:n päivän Yumaan, mutta Interstatet 10 ja 8 vetivät hyvin. Nopeusrajoitus oli 75 mailia ja siihen voi laittaa vitosen päälle ilman poliisin puuttumista asiaan.Tällöin nopeus oli jo 128 km/h ja matka joutui. Reitti oli tylsä ajaa, sillä tie kulki viivasuorana horisonttiin (kuva) ja mitään asutusta ei ollut kuin siellä täällä. Matkalla näimme kuitenkin V8:lla varustetun Harrikan (kuva) ja löysimme yllättäen "Tyytyväiselle Virtaselle" Pemmicania. Pemmican on kuivattua puhvelinlihaa ja olimme oikeasti hakeneet sitä kaikista herkkukaupoista, eikä missään kukaan ymmärtänyt mitään asiasta. Sitten yhtäkkiä kyseinen tuote iskeytyi Aaron silmiin huoltoaseman karkkihyllyssä ja sittenhän sitä löytyi joka paikasta, kun vain osasi katsoa sillä silmällä. 4500 km täytyi ajaa, ennen kuin sitä kirottua pemmicania löytyi, mutta "Tyytyväinen Virtanen" saa maksaa sen kalliisti!Majoituimme Yumaan Hacienda-motelliin. Olin täällä samassa motellissa vuonna 2004 Marjan kanssa ja silloin tämä maksoi 42 $ ja nyt 56 $.
Matkalla oli Meksikon rajan läheisyydestä johtuen paljon rajavartioita ja jouduimme kerran tarkastuspisteessä kuulusteluun. Kysyttiin, mistä tulemme, minne menemme, onko lupaa olla USAssa ja onko asian vahvistavia dokumenttejä. Näytin suomalaisen ajokortin ja sanoin, että passikin on, mutta peräkontissa. Aarolla oli passi taskussa, eikä minun tarvinnut kaivaa omaani esiin. Saimme jatkaa matkaa huomautuksella, että dokumentit USAssa oleskelun laillisuudesta on syytä pitää saatavilla! No, olihan ne, enkä viitsinyt nuorta poikaa kiusataVisa Waiver-ohjelmalla ja Suomen kuulumisesta sen piiriin. Oli sen verran raskaan näköinen ase vyötäröllä ja poika niin nuori, että olisi saattanut aiheuttaa itselleen vahinkoa.Huomenna sitten kohti San Diegoa ja uusia seikkailuja. Täytyy tarkastaa etukäteen Aaron taskut, ettei vaan yritä kuljettaa jotain kuivunutta viikunarasiaa Kalifornian rajatarkastukseen.
22.4.2010 Tänään oli vaihteleva ajopäivä. Ensin oli tarkastuspisteet maantiellä pariinkiin kertaan. Ensin haluttiin tietää, mistä tulemme ja minne menemme. En meinannut millään muistaa, mistä tulemme, kun olimme vielä Yumassa, mutta selvittiin kuitenkin eteenpäin. Toisessa tarkastuksessa oli koirakin mukana. Aaro oli sitä mieltä, ettei se mitään pysty haistamaan noin nopeasti, kun hänkin pääsi läpi?
Sitten ylitettiin vuoret ennen San Diegoa. Noustiin vain 4000 ft korkeuteen, mutta lämpötila laski +3 asteeseen ja lunta oli kaikkialla muualla paitsi tiellä. Ajoimme onneksi vettä satavassa pilvessä näkyvyyden ollessa välillä onneton. Nämä vuoret olisivat varsinkin pispalalaisille todellinen aarre. Ne koostuvat pelkästään musista ja pultereista, olisi helppo ruveta rakentamaan rivinteeriä.San Diegossa pyörimme vähän aikaa siellä täällä ja jatkoimme sitten rantatietä pohjoiseen. Päädyimme lopulta Oceansideen, missä majoituimme mukavaan pieneen perhemotelliin 70 dollarilla. Kauppakäynnillä suosimme paikallisia tuotteita. Paikallinen Gin-pullo maksoi 8,69 $ ja Californialainen shiraz rypäleestä valmistettu punkkupullo maksoi 2 $. Vielä ei olla sitä maistettu, mutta on varmasti hintansa väärtti.
Huomenna on tarkoitus ajella Los Angelesissa ja katsella vähän meille tärkeitä nähtävyyksiä.
23.4.2010 Viimeinen kokonainen päivä ja vähän haikea tunnelma. Kävimme aamiaisella paikallisessa kuppilassa ja pirteä tarjoilijatyttö sai valettua meihin taas energiaa ja hyvää mieltä iloisella olemuksellaan ja jatkuvalla pälätyksellä. Ajelimme moottoritietä Los Angelesin läheisyyteen ja siirryimme sitten Pacific Highwaylle, sillä ajattelimme katsella itsellemme sopivan motellin jo aamupäivällä, niin sitten kaupunkikierroksen jälkeen ei tarvitse etsiä enää mitään. Löysimme heti aivan loistavan paikan, juuri ennen lentoasemaa. Hi View Inn & Suites majoitti meidät 82 $. Piha oli siisti, henkilökunta miellyttävää, huoneessa jääkaappi ja mikro ja nopea internetyhteys. Mitä sitä voisi enempää vaatia! Nostimme tavarat huoneeseen ja lähdimme kaupungille.
Ajoimme rantaa pitkin Venice Beachin kautta Sunset Boulevardille, jota surffailimme Beverly Hillsin kautta Hollywoodiin. Laitoimme auton parkkiin ja kävelimme Vine Roadin ja Hollywood Boulevardin katukivissä olevia tähtiä lueskellen Kiinalaiselle teatterille. Täällä ovat nämä asvalttiin upotetut jalan- ja kädenjäljet kuuluisista tähdistä. Aikamme talssittuamme lähdimme takaisin motellillemme. Liikenne oli koko ajan puuroista ja hidasta ja aikaa kului. Itse en ole koskaan rakastunut Los Angelesiin. Kaupunki on mielestäni liian iso, eikä sillä ole mitään keskeistä kiinnekohtaa. "Maire" (navigaattori) osoitti taas kyntensä. Ilman sitä emme varmaankaan ikinä (ainakaan helposti) olisi löytäneet motellillemme takaisin. Kiinalaiselta teatterilta oli matkaa motellillemme 32 km ja koko ajan kapeita, ruuhkaisia keskustan katuja vilkkaassa liikenteessä.Haimme Pizzan ja aukaisimme viimeisen viinipullon ja istuskelimme aika hiljaisina, ilmeisesti mietiskellen reilun 5000 km:n reissuamme. Huomenna on vielä muutama tunti aikaa, ennen auton luovuttamista lentoasemalla ja sitten alkaa kotimatka.
Laitan vielä Suomessa tähän loppuun viimeisen päivän tunnelmat ja tilastot kustannuksista.
24.4.2010 Viimeinen päivä, valitettavasti lennot lentävät. Ajoimme aamiaisen jälkeen Venice Beachille ja kävelimme siellä pari tuntia ihmisiä katsellen. Sitten oli aika viedä auto vuokraamoon. Luovutus sujui yhtä jouheasti kuin vastaanottaminenkin ja Alamon bussi vei meidät terminaaliin. Normaalit kenttärutiinit sujuivat pitkistä jonoista huolimatta tunnissa ja konekin lähti ajoissa matkaan. Kone oli kuitenkin vartin verran myöhässä Amsterdamissa ja kun seuraava koneemmekin oli vaihdettu toisen tyyppiseen, niin laukkumme eivät pysyneet enää mukana vauhdissa. Ne tulivat sitten seuraavana päivänä Tampereelle. Onnistunut hieno reissu ja laitan tähän loppuun kustannuksemme kahdelta hengeltä koko matkalta:Lennot HEL - AMS - LAX v.v. 1413 €
Auto, Lincoln Town Car, 4,6 L V8 (Alamo) 455 €
Ajettiin 5360 km, keskimäärin 357 km/vrk
Bensaa kului 537 L, keskikulutus 10,02 L/100km 300 €
Käteistä kului 311 €
Muut kulut (motellit, ruoka ym.) luottokortilla 1805 €
Yhteensä 4284 €
Hyviä ja turvallisia kilometrejä. Seuraan innolla blogiasi, koska itse lähden perheineni parin kuukauden kuluttua kiertoajelulle samoihin maisemiin.
VastaaPoistaMoikka matkalaiset!
VastaaPoistaAi tuli Aarollekin tietoon, että pieni puropahanen on tehnyt luontoon suuren loven. Meilläpäin luonto tekee nyt omia oikkujaan: amerikkalaisittain pieni tuhkapilvi vain jumittaa koko Euroopan; kaikki kentät sulki. Ajelkaa vaan rauhassa, sillä saattaa olla, että tuhka on haihtunut tuhkana tuuleen ja pääsette aikataulussa kotiinpäin - tai sitten EI?
Mie
On ollut antoisaa lukea kirjoituksia reissustanne. Olen itse lähdössä Kaliforniaa kiertelemään kesäkuussa. Olisiko teillä jakaa jotakin hyviä vinkkejä reitille San Francisco- Las Vegas- Los Angeles?
VastaaPoistaMeillä oli alunperin tarkoitus mennä San Franciscosta Yosemiten kansallispuiston kautta Sierra Nevadan vuoriston yli Death Valleyhin. Emme kuitenkaan voineet toteuttaa suunnitelmaa, koska vuoristotiet aukeavat vasta kesäkuun alussa liikenteelle. Jos korkeat paikat eivät pelota, niin harkitkaa tätä vaihtoehtoa. Vuorten huiput ovat 3 km:n korkuisia ja tietkin kulkevat varmasti yli 2,5 km:ssa.
VastaaPoistaDeath Valleyn kautta kannattaa ajaa kohti Las Vegasia ja laakson Visitor Centerin eteläpuolella on kaunis 10 km:n Artists Drive lenkki, joka kannattaa ajaa.
Juuri ennen Las Vegasia poikkeaisin us 160 tieltä us 159:lle, joka menee Vegasiin Red Rock Canyonin kautta. Kaunis, punainen kanjoni.
Jos olette Vegasissa useampia päiviä, niin yksi puolenpäivän autoretki esim. Hooverin padolle voisi olla hyvä ajatus. Tietysti Grand Canyon täytyisi nähdä, mutta jos ette mene sinne suuntaan, niin sitten toisella kertaa.
Vegas - Los Angeles väli on erämaataival. Siinä puolessa välissä vähän ennen Barstow:n kaupunkia on hyvä taukopaikka,Chost Town of Calico. Vanha hylätty ja museoitu kaivoskaupunki.
Mukavaa matkaa!
Kiitokset hyvistä vinkeistä! Tarkoitus on käydä niin Grand Canyonilla kuin Hooverin padollakin. Yosemiteen on varattu kaksi yötä Curry Villagen telttakylässä. Ja yksi yöpymispaikoista sijaitsee juuri Barstowssa, joten tuo kaivoskaupunki vinkkaus on oiva.
VastaaPoistaTäältäkin kiitos vinkeistä. Varsinkin nuo Artists Drive ja 159 on lisätty ajokarttaan. Kerroin vaimolle blogistasi ja käytännön ihmisenä hän kysyi ensimmäisenä onko siellä tietoa pyykinpesumahdollisuuksista tienvierimotelleissa. No silloin ei ollut, mutta jo seuraavana päivänä (18.4.) tuokin asia selvisi. Kuukauden päästä matkaan...
VastaaPoistaKaikissa motelleissa ei ole pyykkikoneita, mutta useimmissa on. Koneet toimivat 25 centin kolikoilla ja pyykkäys maksaa dollarista puoleentoista ja kuivausrummun käyttö samanverran. Useimmissa paikoissa ei kuitenkaan ole pesujauhetta, että se pieni määrä, mitä tarvitsee, kannattaa ottaa vaikka Suomesta matkalaukkuun. Supermarketeista on vaikea löytää pieniä paketteja mitään.
VastaaPoistaPyykkipäivänä kannattaa ensimmäiseksi kysyä, onko pyykinpesumahdollisuutta. Meille kerran pesivät likapyykkimme motellin isossa koneessa henkilökunnan toimesta, kun olisimme muuten hakeneet sellaisen motellin, missä olisi ollut itsepalvelukoneet.
Alkuun heti suuri kiitos reissujutuista!
VastaaPoistaMuutama kysymys:
1) Oliko Hooverin pato teistä näkemisen arvoinen? Olen joskus joltain lukenut joltain sellaista kommenttia.
2) Mesa Verden rauniot oli Coloradossa melkein reitillä. Kaikkeahan ei voi aina nähdä, mutta jäikö se vain pois vai jätittekö sen pois?
3) Yosemiten vuoristotiet jäi nyt ajamatta, mutta oliko reitillä muita vuoristotiekammoiselle vältettäviä ajoreittejä? Melko sujuvasti istun kyllä sellaisissakin paikoissa kyydissä ja tarvittaessa silmät saa kiinni puolison ajaessa :)
Loppuun vielä vinkki matkansuunnittelijoille:
Ostin Akateemisesta Michelin 761 USA-kartan (11,90€), johon on hyvä kirjoitella kirjoista ja blogeista reittivinkkejä, ja tästäkin reissusta tuli karttaani muistiinpanoja :)
1) Hooverin pato on näkemisen arvoinen. Sehän on väkisin reitin varrella, jos Vegasista suunnistaa Grand Canyonin suuntaan. Sinne rakennetaan parhaillaan uutta moottoritietä ja uutta siltaa, joka ohittaa padon vähän kauempaa,mutta se ei ollut vielä valmis. Padon vieressä on hyviä pysähtymispaikkoja, joista voi tarkastella patoa.
VastaaPoista2) Mesa Verde vain jäi pois. Kaikkea ei vain voi nähdä, kuten sanoit. Coloradossa käväistiin vain siksi, että kaverini Aaro sai sen väritettyä karttakirjaansa!
3)Eipä ollut. Sedonaan mennessä (Arizona) oli hienoa vuoristoaluetta, mutta ei missään mielessä pelottavaa.
Mehän kiersimme Sierra Nevada vuoriston eteläkautta ja siellä oli mahtava vuoristosolatie (US 178) Bakersfieldistä Lake Isabellan kautta Ridgecrestiin.
Yoma- San Diego välillä ylitetään 1200 metrin korkeudella vuoristo, joka meidän mennessämme oli luminen ja kylmä (+3), mutta tie oli vesimärkä ja hyvää moottoritietä.
Vaikka en ole Yosemitessä käynyt, niin olen varma, että tiet ovat hyväkuntoisia ja maisemiltaan mahtavia, joten kannattaa varmasti ajaa ja ihailla maisemia ja repsikan paikalla voi välillä vaikka silmät sulkeakin, jos hirvittää. Ottakaa huomioon, että amerikkalaiset eivät ole tottuneet ajamaan suomalaisittain huonoilla teillä. Kaikkialla turistireiteillä on hyvä asfaltti ja hyvät opasteet.
Mukavaa jos juttuni ovat kiinnostaneet ja antaneet vinkkejä!
Mukavaa reissua
Kysymys Monument Valleysta.
VastaaPoistaAiemmin meinasimme jättää MV:n väliin, mutta ehkä se sittenkin mahtuu ohjelmaan. Luin jostain, että tavallisella vuokra-autolla pääsee vain turistikeskukseen ja sieltä kannattaa hypätä jeepin kyytiin, jota kyydittää paikallinen "turistiopas". Tiedätkö tai muistatko paljonko tällainen opasajelu maksaa ja onko se hintansa arvoinen, vai näkeekö pikitien päästäkin riittävästi?
Monument Valley on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja sen voi kiertää myös omalla autolla. Turistikeskuksesta lähtee 17 mailin mittainen hieka- kalliotie, joka kulkee nähtävyydeltä toiselle. Se on mahdollista kulkea avo-pickupin lavalla maksua vastaan (hintaa en tiedä), mutta täsmälleen saman reitin me ajoimme Lincolnillamme ja me emme istuneet avolavalla kauheassa pölypilvessä. Suurin osa ajaa reitin omilla autoillaan, mutta me olimme kylläkin ainoa luksusauto polulla. Mitään vaikeuksia ei ollut, tie vastaa suomalaista mökkitietä ja sen kiertämiseen meni pysähdyksineen noin 2 tuntia. Meillä oli täysin pilvetön taivas ja näkymät kuin suoraan vanhoista länkkäreistä.
VastaaPoistaMatkakuumetta pukkaa kun lukee sinun mielenkiintoista blogiasi. Tosin oma matkani suuntautuu Suomeen pitkälle kesälomalle. Kunpa ehtisi joskus täällä pitemmälle kiertomatkalle, pienempiä reissuja on tehty silloin tällöin. Hyvin vähän on kuitenkin reissattu siihen nähden että täällä Amerikan mantereella asumme. Pidän road tripeistä yli kaiken, varsinkin juuri täällä Amerikassa. Täällä on niin paljon nähtäävää, ja jopa se viehättää, että joskus saa samaa maisemaa katsella tuntikausia. On avaruutta ja tilaa ja erilaisia maisemia.
VastaaPoistaTexasin asukki
Pieni kysymys punaisten lyhtyjen alueista eli saako Kaliforniassa, Nevadassa ja Arizonassa kääntyä oikealle, vaikka liikennevalo olisi punainen? Muistaakseni Floridassa näin sai tehdä, mutta New Yorkissa ei.
VastaaPoistaSaa kääntyä oman kokemukseni mukaan, jos sitä ei ole kielletty erillisellä kyltillä. New York City on poikkeus, mutta mielestäni sielläkin käännytään hiljaisilla alueilla. Manhattan on sen verran vilkas liikenteeltään,ettei siellä tulisi mieleenkään ängetä sekaan punaisilla.
VastaaPoistaKuitenkin ennen kääntymistä auto täytyy pysäyttää ja poikittain menevää liikennettä ei saa häiritä millään tavalla.
kivas reissu..itse olin juuri samaanaikaan toisen eläkeukkelin kanssa matkaamassa Vancouveristä Montrealiin ...pitää joskus käydä toistekin oli se vaan senverta hauskaa...
VastaaPoistaNyt on kolmen viikon reissu heitetty samoihin maisemiin ja yhteenvetona voi todeta, että "kyllä kannatti". Maisemat olivat upeita ja matkanteko letkeää. Autona oli katumaasturi Ford Edge, jonka mittariin tuli 3900 mailia eli vähän yli 6000 km.
VastaaPoistaLaitan muutamia kommentteja reitistä ja autoilusta tähän, koska tätä blogia luetaan. Ajaminen on helpompaa kuin Suomessa, vaikka liikennettä onkin moninkertaisesti. Tärkein sääntö on, että uskalla ottaa oma paikkasi liikenteessä ja anna muiden ottaa omansa. Ainoa asia, joka alkuun hämmensi, oli kaupunkien tasa-arvoiset risteykset, missä kaikilla oli STOP-merkit. Usassa tuo tarkoittaa sitä, että risteyksessä ajetaan vuorotellen eli yksi auto kerrallaan suunnastaan. Suomessahan tasa-arvoisissa risteyksissä on viidakon lait, mutta tuolla niissäkin omat selkeät sääntönsä.
Lisäksi muutama matkavinkki, mitä ei JukkSa:n blogissa ole: Yosemite on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Se tosin kannattaa kokea silloin, kun Galcier Point road ja Tioga road ovat auki. Ne antavat kokemukselle lisäarvoa.
Grand Canyon West (mm. skywalk) on kallis ja periaatteessa ihan ok, mutta ei oikeastaan anna mitään uutta GC National Parkille eli jos ei halua ajaa sataa mailia sivutietä (osin hiekkatietä) ja maksaa lopun bussikyydityksestä 50 dollaria, kannattaa mennä suoraan National Parkiin.
Disneylandin takia ei Kaliforniaan tulla, mutta jos LA:ssa on, eikä ole koskaan käynyt Disneylandissä, voi siellä sen yhden päivän kuluttaa ihmetellen, mitä kaikkea muovista voikaan tehdä.
Terve.
VastaaPoistaSyyskuussa pitäisi lähteä autoilemaan Californiaan. Riittääkö siis pelkkä suomalainen ajokortti, vai tarvitaanko joitakin USA liitteitä ajokorttiin? Kiitos vastauksesta etukäteen, ja myös hienosta ja mielenkiintoisesta blokista.
Kyllä riittää. Itselläni on ollut ekalla matkalla kansainvälinen ajokortti eli käännös suomalaisesta kortista eikä sitä kukaan koskaan halunnut nähdä. Nykyisessä luottokorttikokoisessa eurokortissa on kaikki tiedot ja kansainväliset koodit, joten sitä on helppo tulkita kaikkialla. En ole tosin joutunut koskaan poliisin pysäyttämäksi rikoksen takia, jolloin poliisin suhtautuminenkin voi olla erilaista. Tuskin silloin se käännöskään mitään auttaa, jos poliisin fiilis on huono. Rajamiehet pysäyttivät viime reissulla Arizonan eteläosassa ja heille riitti suomalainen ajokortti, ei tarvinnut edes passia kaivaa takakontista.
VastaaPoistaMukavaa ja turvallista reissua!
Yksi korjaus kommenttiin USA:n tasa-arvoisista risteyksistä: ensimmäisenä tullut menee ensimmäisenä. Jos tullaan yhtäaikaa, oikealta tulevalla autoilijalla on etuajo-oikeus (tämä systeemihän toimii Suomessakin)
VastaaPoistaEsim. Florida/Stop Signs: http://www.lowestpricetrafficschool.com/handbooks/driver/en/3/5
Moi JukkSa!
VastaaPoistaKiitos hyvästä blogista - mukavaa lukea hyvin kirjoitettuja kertomuksia hienoista reissuista.
Yksi kysymys tuli mieleen kun luin yhteenvetoa kustannuksista. Mitä vakuutuksia tai muita tarvikkeita kuului auton reilun $400 vuokraan?
Olen aina vuokrannut auton vertaa.fi-sivuston kautta, joka hakee eri välittäjien (ebookers, autoeurope, eautovuokraamo) välittämät varsinaiset vuokraamot ja näiden sivustojen kautta autoon tulee aina kattava vakuutus, joka kerrotaan ennen maksutapahtumaa. Vakuutus on normaali omat ja toisen osapuolen vahingot korvaava vakuutus. Usein vuokraamossa tarjoavat vielä lisävakuutuksia esimerkiksi itsellesi loukkaantumisen varalle, mutta jos ja kun sinulla on matkavakuutus, niin se korvaa tämän puolen, joten en ole koskaan ottanut näitä ylimääräisiä.
VastaaPoistaTähän hintaan ei kuulu ylimääräisiä tarvikkeita. Joskus auton voi palauttaa tyhjällä tankilla ja vuokraamo laskuttaa sitten sen tankillisen ja laskuttaa sen joka tapauksessa, vaikka tankkaisit sen itse täyteen, mutta tämä kaikki lukee allekirjoittamassasi paperissa. Jos haluat vuokraamosta esim. navigaattorin, se kustantaa noin 10 dollaria päivältä, mikä laskutetaan erikseen. Itse vien aina oman navin mukaan. Osaan sen käytön, se puhuu suomea ja olen sinne jo tallentanut esim. vuokraamon osoitteen ja ensimmäisen majoituspaikan tiedot. Tällöin lähtö vuokraamosta liikenteeseen on helppoa.
Jos useampi henkilö haluaa ajaa autoa matkan aikana, niin heidät täytyy kirjata ajajiksi ja se kustantaa yleensä myös sen kympin vuorokaudelta jokaiselta. Jos joku kirjaamaton ajaa autoa ja kolaroi, niin vakuutukset eivät ole voimassa.
Kiitos hyvästä blogista! Osaatko hieman kuvailla fiiliksiäsi Los Angelesista? Onko se paikkana sellainen, että kannattaisi reissu suunnata pelkästään sinne? Olen miettinyt että sinne olisi mukava päästä käymään mutta onko se riittävän kiinnostava yksinään? Jos vertaat yhdysvaltojen kaupunkeja joissa olet käynyt mikä on ollut mielestäsi ehdottomasti paras paikka? :)
VastaaPoistaKiitos jos viitsit vastata! :)
Itse en fanita kaupunkia kovinkaan paljon. Se on liian laaja, noin 100 x 100 km. Olen käynyt siellä useamman kerran ja paljonhan siellä on nähtävää, mutta joka paikkaan on pitkä matka ja ruuhkaiset tiet.
VastaaPoistaYhdysvaltain suurista kaupungeista New York ja Chicago ovat mielestäni kiinnostavia ja ehdottomasti näkemisen arvoisia. Atlanta on kolmeen kertaan läpiajettuna vaikuttanut mukavan tuntuiselta. Californiassa San Diego on viehättävä ja San Francisco ehdoton huippu. New Orleans jätti viime reissulla itsestään myös erittäin positiivisen kuvan ja ensi syksynä onkin tarkoitus katsoa kaupunkia paremmin. Las Vegas on paikka, joka täytyy nähdä, vaikkei pelaaminen kiinnostaisikaan, mutta sinnekin riittää muutaman päivän visiitti.
Itse viihdyn parhaiten maaseudun pikkukaupungeissa ja kylissä. Ihmiset ovat niissä mielestäni aidompia ja mielenkiintoisempia. Kaikki riippuu tietysti omista mieltymyksistäsi ja haluistasi. Jos olet nuori ja tykkäät menopaikoista, niin niitä kyllä löytyy LA:ssa. Ilman autoa ja sen suomaa vapautta en kyllä itse siellä viikkoa viihtyisi.
Kiitos vastauksestasi! Tämä vastaus kiinnosti minua erityisesti koska olen käynyt yhdysvalloissa ainoastaan New Yorkissa. Ihastuin siihen ikihyviksi ja olen menossa sinne uudelleen. Mietin pitkään olisinko samaan reissuun sovittanut Los Angelesia mutta päädyinkin mieheni kanssa ratkaisuun että menemme ensin viikoksi New Yorkkiin, jossa olemme viikon. Sieltä lennämme Orlandoon, jossa olemme pari yötä ja sieltä saamme vuokra-auton, jolla jatkamme matkaa Miamiin ja siellä viivymme reilu viikon. Osaatko kertoa vinkkejä tuonne Orlando-Miami akselille kun siellä emme ole koskaan käyneet? Suunnitelmana olisi ajaa Key Westiin, onko näkemisen arvoinen? Los Angeles on minua hieman kiinnostanut mutta olen miettinyt juuri tuota seikkaa että välimatkat ovat suuret ja kaikki on vähän erillään toisistaan.. San Francisco on myös paikka, jonka haluaisimme mieheni kanssa nähdä! Olemme nuoria mutta emme niin kiinnostuneita menopaikoista.. Aloin nyt lukea näitä blogejasi ja reissunne ovat vaikuttaneet todella upeilta! Olette tehneet todella hienoja reissuja!
VastaaPoistaVaikuttaa hyvältä suunnitelmalta. Ajakaa ihmeessä Orlandosta Miamiin aivan Atlantin rantaviivaa seuraten. Siinä kulkee A1/A1A tie aivan rannassa ja matkaa on noin 400 km. Tie on tietysti hidas ajaa, mutta maisemat ja rannat ovat upeita. Jos rantaa pitkin tuntuu liian hitaalta ajaa koko matkaa, niin siinä vieressähän menee I 95 ja sitä pitkin matka joutuu.
VastaaPoistaKey West on ilman muuta näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Matkaa Miamista on 260 km ja olen käynyt siellä useamman kerran. Pari kertaa olen käynyt saman päivän aikana edestakaisinkin. Sellaisellakin reissulla ehtii nähdä paikan aika hyvin. Hemingwayn kotitalo on museona ja hieno paikka vierailla. Talon oppaat ovat aivan loistavia tarinoineen.
Jos ei halua yöpyä kalliissa Key Westissä, niin siinä matkalla on Marathon-niminen kaupunki, jossa on kohtuuhintaisia motelleja. Jos aioitte yöpyä Marathonissa, niin varatkaa motelli jo menomatkalla, niin ei tarvitse jännittää, onko tilaa vai ei.
Jos teidän paluulentonne on Orlandosta, niin ajakaa takaisin joko Meksikon lahden rantaa seuraten tai sitten keski-Floridan Lake Okeechobeen kautta.
Jos tulee muita kysymyksiä mieleen, niin kysele vain. Vastaan ihan mielelläni sillä tietämyksellä, mikä minulla on. Sähköpostinkin kautta voit kysellä, jos et halua kaikkia kysymyksiä ja vastauksia yleiseen jakeluun.