tiistai 24. marraskuuta 2009

USA 2 (5 viikkoa, 21.4-27.5.2004), Miami - Los Angeles

Ensimmäisen reissun jälkeen jäi kova nälkä nähdä lisää ja tehdä uusi samantyylinen matka ilman sen kummempia varauksia. Päätimme, ettemme käytä samoja teitä, kuin ensimmäisellä reissulla, koska halusimme nähdä maata mahdollisimman laajasti.
Tämän matkan kartat ovat kahdessa osassa, ensimmäisessä (http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&oe=UTF8&msa=0&msid=100872151393814450837.0004765d68b7e60e9d302&start=0&num=200&ll=45.274886,-96.679687&spn=31.084672,78.837891&z=4) kartassa on 14. ensimmäisen yön tiedot ja reitti ja jälkimmäisessä (http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&oe=UTF8&msa=0&msid=100872151393814450837.000476d5546faea5fddc0&start=0&num=200&ll=41.902277,-110.786133&spn=16.436368,39.418945&z=5) sitten loput. Kartta seuraa mahdollisimman tarkkaan ajettua reittiä eli karttaa suurentamalla pienetkin tiet tulevat esiin. Etusivun kartalla tämä reitti on vihreällä.

Lentomme oli Lontoon kautta ja sujui ongelmitta. Perillä kesti pitkään päästä maahantuloviranomaisten ohi. Väkeä oli paljon ja kun meillä ei ollut mitään varattua motellia ensimmäiseksi yöksi ja olin rehellisesti laittanut kaavakkeeseen "some motel", niin sehän ei tietenkään käynyt. Jouduimme "Help-deskille", missä täytettiin kaavakkeet uudelleen ja saimme sieltä hotellin osoitteen. Kysyessäni, onko meidän yövyttävä siellä, sain vastaukseksi, ettei hän välitä, mutta tämä osoite kelpaa ja riittää maahantuloviranomaiselle. Selvää pompotusta, mutta osoite kelpasi ja jouduttuamme vielä tullin punaiselle linjalle ja selvittyämme sieltä, pääsimme noutamaan autoamme. Auto oli valkoinen Chevrolet Impala V6-moottorilla, miellytti vaimon silmää. Emme siis menneet tarjottuun osoitteeseen vaan ajelimme Miamista 50 km etelään ja haimme katon päämme päälle.

Lähdimme ensiksi käymään Key Westissä. Matkalla sinne pysähdyimme Marathon-nimiseen kaupunkiin ja otimme sieltä motellin itsellemme seuraavaksi yöksi. Emme siis yöpyneet Key Westissä vaan kävimme siellä tutustumassa Hemingwayn kotitaloon ja sen jälkeen nautimme pari olutta rantakuppilassa ennen paluuta motellillemme. Matka oli alkanut loistavasti ja seuraavana päivänä kiertelimme hetken Miamia nähtävyyksiä ihaillen ja jatkoimme sitten A1A-rantatietä Atlantin rannalla pohjoiseen. Oli mahtava tunne surffailla kauniissa säässä upeiden rantahuviloiden ohitse ja nauttia maisemista. Daytona Beachilla saimme 70 dollarilla mukavan motellin rantahietikolta (kuva).

Jatkoimme Jacksonvilleen asti rantaa seuraten ja sitten lähdimme kohti Elvistä ja Mississippi-jokea. Ajoimme Georgian kautta Alabamaan, jossa yövyimme 30 dollarilla erittäin siistissä motellissa. Sisämaassa vähän syrjemmässä motellit ovat todella edullisia ja paikalliset omistajat ystävällisiä.

Jatkoimme matkaa melkoisen ukkosmyrsyn läpi Alabaman Montgomeryn ja Birminghamin läpi kohti Memphisiä. Matkalla poikkesimme Tupelossa katsomassa Elviksen syntymäkodin. Talo oli tosi, meillä sitä sanottaisiin työmaakopiksi. Kuva vieressä.
Yövyimme Memphisissä ja seuraavana päivänä vierailimme Gracelandissa. Elviksen koti oli mielestämme tyylikkään kodikas, ei mitään krääsää, kannatti ehdottomasti käydä.
Lähdimme Mississippi-jokea seuraten pohjoiseen. Oli mukava ajella aivan joen rannassa maisemia ihaillen. Mitä pohjoisemmaksi tulimme sitä avarammiksi muutuivat maisemat. Twin City:n (Minneapolis - St Paul) jälkeen siirryimme ensin Pohjoi-Dakotaan ja sitten Etelä-Dakotaan. Nyt oltiin todellisissa pelto- ja preeriamaisemissa. Tasaista peltoa päivätolkulla, mutta tässäkin oli oma viehätyksensä. Tiet kulkivat suorina linjoina etelä-pohjois tai itä-länsi suunnassa ja lounaaseen suunnistaessa täytyi aina välillä tehdä 90 asteen kurva joko etelään tai länteen.

Ennen Rapid Cityä poikkesimme Badland-nimiselle luonnonsuojelualueelle. Näihin luonnonpuistoihin pääsee suoraan autolla ja pääsymaksuna peritään hinta autosta riippumatta henkilömäärästä. Tässä tapauksessa hinta oli 10 dollaria ja lippu oli voimassa viikon. Rapid Cityn lähellä on Rushmoren vuori, jonka kallioon on hakattu neljän presidentin kuvat. Näistähän piti tulla puolivartalokuvat, mutta tekijän Doane Robinsonin terveys ja rahat loppuivat ennen sitä.

Jatkoimme matkaa kohti Montanaa ja preerioilla näkyi sadoittain kauriita ja peuroja. Poikkesimme Wyomingin puolelle Yellowstonen kansallispuistoon. Puisto oli mahtavan upea. Biisonit kulkuivat preerioilla suurina laumoina ja välillä piti auto pysäyttää niiden ylittäessä tietä kosketusetäisyydellä. Onneksi ne eivät halunneet kokeilla puskuvoimaansa. Puisto oli täynnä kaikenlaisia eläimiä ja niitä pääsi autosta ihailemaan läheltä ja kuitenkin turvallisesti.
Jatkoimme matkaa kohti Kalliovuoria ja Seattlea. I90 valtatie ei ollut näkymiltään lähellekään I70:n veroinen, jota pitkin menimme ensimmäisellä reissulla, mutta hienoja maisemia oli täälläkin.

Seattlen jälkeen ajoimme Tyynen valtameren rantaan aivan Kanadan rajalla. Tarkoituksemme oli seurata rantaviivaa A1 ja A1A teitä pitkin San Franciscoon asti. Näin olisimme ajaneet koko rannan Seattlesta San Diegoon kahden reissun aikana. Matkan teko oli aika hidasta jylhien vuoristomaisemien keskellä, mutta olihan meillä aikaa. Oregon ja Pohjois-Kaliforniakin ovat karua maastoa.
San Franciscossa nautimme kaupungin omaleimaisuudesta, mutta mieli teki eteenpäin ja päätimme tehdä pelireissun. Ajoimme ensin Renoon ja sieltä Kuolleen Laakson (Death Valley) kautta Las Vegasiin. Vegas on laupunki, joka täytyy itse nähdä ja kokea. Siitä joko pitää tai sitten ei, me pidimme. Matka jatkui Hooverin padon kautta kohti Kingman:ia ja sitten seurasimme legendaarista Route 66 Selignam-nimiseen kaupunkiin, missä yövyimme.
Jatkoimme matkaa Arizonassa Sedonan kautta etelään. Arizona on mielestämme yksi kauneimmista osavaltioista. Maisema on samalla karua ja vehreää ja moni-ilmeistä. Etelämmässä maisema tosin muuttuu autiomaaksi ja monenlaiset kaktukset reunustavat tien varsia. Ajoimme Yumaan asti Meksikon rajalle ja rajaa seuraten länteen San Diegoon. San Diegosta ajelimme hitaasti rantatietä Los Angelesiin, mistä kotimatkamme alkoi.
Viisi viikkoa reissua, eikä mieli tehnyt vielä lainkaa kotiin, mutta kaikki hyvähän loppuu aikanaan ja pääseehän tänne uudestaan.

Reissun tilastot:

Lennot (2 henkeä) 1216 euroa
Auto, Chevrolet Impala 3,5 L V 6  1957 euroa (josta jättömaksu 500 dollaria)
Bensaa kului 1072 litraa ja se maksoi 470 euroa, keskikulutus 7,66 l/100 km
Kilometrejä 14015
Koko reissun kustannukset tuliaisineen 7423 euroa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti