Pääsin kokemaan tämän ainutlaatuisen reissun vähän sattumalta. Meitä oli kolme suunnilleen samaan aikaan eläköitynyttä lennonjohtajaa, joista Tapsalla oli sopiva vene ja haave lähteä maailmalle purjehtimaan, nyt kun aikaa oli. Karilla oli vankka purjehduskokemus ja polttava halu lähteä matkaan, minne vain. Itselläni ei ollut purjehdustaustaa, mitä nyt kyydissä olin ollut useilla erilaisilla veneillä ja ajattelinkin antaa tilaisuuden nuoremmille purjehdusta aktiivisesti harrastaneille kavereilleni. Tarkoitus oli saada neljän hengen perusmiehistö, joka pystyisi olemaan koko reissun matkassa ja Tapsan vaimo Pirjo olisi luonnollisesti yksi miehistöstä. Yhtä vakituista siis haettiin, mutta ilmeni, ettei kukaan työssäkäyvä oikein pysty sitoutumaan näin epämääräiseen reissuun ajallisesti. Huomain yhtäkkiä olevani listalla kärjessä ja aloitin varovaisen alustuksen aiheesta kotona. Yllätyin suuresti, kun Marja sanoi melkein heti, että mene ihmeessä, jos oikeasti haluat. Tästä alkoi reissun suunnittelu. Pidin päiväkirjaa koko matkan ajan ja lähettelin sähköpostiviestejä ystävillemme ja tämä jälkikäteen kirjoitettu matkakertomus perustuu näihin asioihin.
Aikataulullisesti rajoittavia tekijöitä olivat Biskajan lahti ja Karibia. Biskajan lahti olisi hyvä ylittää ennen syyskuuta ja Karibialle taas ei voi saapua ennen pyörremyrskykauden päättymistä, mikä tarkoittaa joulun tienoota. Näin ollen vene viettäisi noin kuukauden odotteluajan Kanarialla.Venettä kunnostettiin pitkin kevättä ja kesää Tapsan ja Karin toimesta ja kaikki saatiin valmiiksi lähtöä varten, joka tapahtui 17.7.2004.
Tapsan vene on rungoltaan Absolut 38, mutta Tapsa on tehnyt taitavana rakentajana lukemattomia muutoksia ja vahvistuksia veneeseen.Reittimme kartta löytyy täältä:
http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=100872151393814450837.00047a38deb9bb10fd1e1&ll=61.312452,14.875488&spn=5.351265,19.709473&z=6
Kartalla olevat "pallukat" ovat satamapaikkoja, joissa pysähdyimme ja aukeavat "klikkaamalla".
17.7.2004 Raision Hahdenniemen satamasta päästiin matkaan 1530 ja aluksi käytiin Nauvossa tullaamassa itsemme ulos.Ilpo ja Teemu olivat ylimääräisinä miehistönjäseninä alkumatkassa tarkoituksenaan tulla mukana Kielin kanavalle asti. Söimme Nauvossa myös seljankakeiton ennen avomerelle lähtöä. Olin hulluna hetkenäni luvannut toimia aluksella kokkina ja olin tehnyt keiton lämmittämistä vaille valmiiksi jo kotona. Iltayö meni ihmetellessä, mistä vene vuotaa, kun pilssiin tuli vettä jostain. Kippari tuli siihen tulokseen, että vesi tulee sisään potkurin akselista ja akseli sai uudet vaseliinit ja ongelma väheni merkittävästi. Ainoastaan kovilla kierroksilla vettä tulee jonkin verran ja matkaa päätettiin jatkaa tilannetta tarkkaillen.
18.7.2004 Jatkoimme yöpurjehdusta kohti Visbytä. Keli oli kylmä ja aika tuulinenkin ja etenimme kohtuullista vauhtia. Sairastuin taas meritautiin ja pari ruokailua meni oksentaessa. Minulle käy aina näin ensimmäisen kovemman kelin aikana, mutta sitten totun röykytykseen ja ongelma poistuu. Teimme töitä tässä vaiheessa kahdessa tyhmässä 4 tunnin vaihdolla.
Meritauti on hellittänyt ja ilmakin lämmennyt ja ajelimme viimeiset 17 mailia tyynessä säässä moottorilla Visbyn satamaan ja lähdimme katsastamaan vanhaa kaupunkia. Matka on oikeasti alkanut! Kuvassa Teemu ja Ilpo tunnistettavissa.
21.7.2004 Yö oli tuulinen ja sumuinen ja kylmä.Päivällä tihuutti ja tuuli voimistui, rankkaa purjehtimista.Illan tullen teimme 5-6 tunnin poikkeaman Ölannin suojaan, että saimme syötyä ja jatkoimme matkaa yön yli kohti etelää. Siis piti olla heinäkuun parhaimmillaan.
22.7.2004 Sade loppui yöllä, mutta sumu ei. Tutka oli mainio ja välttämätön apuväline tarkkailla vilkasta laivaliikennettä. Saavuimme klo 16 Ruotsin Skillingeen, joka sijaitsee Tanskan Bornholmia vastapäätä. Viehättävä satama, paljon veneitä ja 110 kruunun hintaan sisältyi sähköjen lisäksi suihkut, pyykkikoneet ja kuivurit. Panimme pyykit pesuun ja söimme kannella loistavia kanan rintafileitä sopivien juomien kera. Arja Korisevan kappale "Rannalla" oli tunnuslaulumme, joka soitettiin illan päätteeksi.
23.7.2004 Heräsin aamulla seitsemältä ja vein illalla pestyt pyykit kuivuriin. ävin suihkussa ja suunnittelin muiden vielä nukkuessa illan menua. Teemu nousi samaan aikaan kanssani, mutta hän nukkuikin käytävällä ja heräsi siinä yli pomppiessani. Sumu jatkui tiheänä ja meri oli tyyni. Ajoimme moottorilla ja tutka oli rautaa, kun väistelimme meitä sumutorvilla varoittavia laivoja. Ystadiin saavuttaessa menimme reimarin väärälle puolelle odottamaan meitä vastaantulevaa laivaa, joka huudatti sumutorviaan sillä voimakkuudella, että tukka tunntui olevan ilmavirrassa suorana. Emme nähneet laivasta häivähdystäkään, mutta läheltä se on mennyt kapeassa sisääntuloväylässä. Se näki meidät tietysti tutkassaan ja me nähtiin se, mutta se ei tiennyt, että me nähtiin ja soitatti koko arsenaaliaan. Ystadin satama oli sumun ulkopuolella ja lämmintä oli yhtäkkiä 24 astetta ja veneitä satamassa kolmessa kerroksessa säätä paossa. Söimme porsaankyljyksiä ja tein kolmikerroksisen mansikkakakun jälkiruoaksi. Illalla saunottiin ja Korisevan "Rannalla" jälkeen nukkumaan. Kipparska Pirjo kuvassa Ystadin rantalaiturilla.24.7.2004 Aamulla satama tyhjeni nopeasti sumun hälvetessä. Kävimme kaupassa ja hyvästelimme Ilpon ja Teemun, joiden aikataulu ei antanut periksi jatkaa matkaa kanssamme. He siirtyivät junalla Mälmön kautta Saksan Hahniin, mistä heidän lentonsa oli takaisin Suomeen. Lähdimme matkaan ja päästiin purjehtimaan kauniissa, mutta viileässä säässä.
25.7.2004 Yö oli kirkas ja laivaliikenne erittäin vilkasta. Näkyvissä oli parhaimmillaan 17 laivaa samanaikaisesti. Meillä oli aluksi taktiikkana, että annamme laivan tulla kahteen mailiin ja sitten päätämme kuinka väistämme, mutta kun huomasimme, että isot laivat, jotka päättivät väistää meitä, tekivät oman ratkaisunsa kolmessa mailissa, niin nostimme oman ratkaisumme 3,5 mailiin, niin emme härinneet niiden etenemistä. Ne kun huomasivat meidä väistävän, niin jatkoivat suoraan. Todella mielenkiintoisia öitä.
Tuuli yltyi kovaksi vastatuuleksi aamusella ja päivästä tuli tosi rankka.
26.7.2004 Yö jatkui samanlaisena. Oli kylmää +11 ja merivesi + 14, todellista heinäkuuta. Kaikki vaatteet päällä saavuimme aamun koitteessa Stranden nimiseen satamaan juuri ennen Kieliä ja päätimme levätä muutaman tunnin. Kolmen ja puolen tunnin unen jälkeen heräsi auringon paisteeseen ja hellesäähän. Ilma oli muuttunut todella nopeasti ja tein aamulenkin satama-alueella ja valmistin hyvän aamiaisen ja herättelin porukan. Aamiaisen jälkeen ajelimme moottorilla Kielin kanavan suulle, matkaa oli kuutisen mailia. Käytiin rantautumisen jälkeen suihkussa ja tutustuttiin ympäristöön. Päivä oli aurinkoinen ja illalla söimme pekoniin käärittyä porsaan filettä kanttarellikastikkeen kera. Joimme kuoharit alle ja miehet polttivat sikarit päälle ja Korisevan "Rannalla" jälkeen nukkumaan.
27.7.2004 Kohtuullisen kaunis päivä Kielissä. Tehtiin ostoksia ja tilattiin viinat Tiesseniltä. Ihmeellinen firma, kun sinne kelpaa ainoastaan käteinen raha. Yritin asentaa Nokia D211 puhelinkortin läppäriin ja nyt kumpikaan läppäri ei saa mitään yhteyksiä. Illalla syötiin saksalaisia makkaroita hapankaalin kanssa.
28.7.2004 Aamulla kun piti lähteä, niin kone ei startannut. Akku oli tyhjentynyt. Akrekaatti päälle ja puolen tunnin kuluttua starttasi. Kielin kanavaan pääsee vain tiettyinä aikoina ja siihen on parasta ehtiä tai sitten joutuu odottamaan seuraavaa porttien aukaisua. Haettiin viinat Tiesseniltä ja mentiin sulkujen sisäpuolelle. Kanavamaksu oli 18 € koko matkalta. Matka sujui leppoisasti konevoimalla 7 solmun nopeutta. Kanavan varret olivat ihmisten virkistyskäytössä ja heilutella sai ahkerasti.Yhden kapakan kohdalla paikallinen torvisoittokunta vetäisi "Maamme"-laulun alkutahdit nähtyään Suomen lipun veneessämme. Saavuimme hyvissä ajoin kanavan päätepisteeseen Brunsbuteliin ja saimme paikan satamasta. Käytiin kaupassa ja syötiin spagettia ja parin jägermeisterin jälkeen nukkumaan.
29.7.2004 Aurinko paistaa. Suihkun jälkeen pekoniaamiainen ja matkaan noin 1030. Tällöin vuoroveden pitäisi olla edullisimmillaan ja ajamme Elben suulle ja sitten purjehtimaan kohti Helgolandia, joka on seuraava kohteemme. Matkaa pitäisi olla noin 50 nm ja kun tuuli tyyntyi, jouduimme taittamaan loppumatkan konevoimalla. Saavuimme hellesäässä satamaan. Satamamaksua ei peritty ollenkaan, mutta kaikki palvelut sitten maksoivat erikseen, wc 50 senttiä, suihku 2 € jne. Veneet sidottiin satamassa kyljittäin ja niitä oli rivissä toistakymmentä. Laskimme jollan vesille, ettei tarvinnut loikkia veneestä toiseen rantautuessa. Söimme hyvin onnistuneet possunkyljykset kermakastikkeessa ja valitsimme valokuvia nettisivuillemme.
30.7.2004 Aamu valkeni aurinkoisena ja kävin aamu-uinnilla.Laitoin aamiaiseksi pyttipannun parin edellisen päivän tähteistä ja kävin kaupassa hakemassa täydennystä. Melkoinen rumba veneiden siirtelyssä ihmisten lähtiessä eri aikoihin matkaan. Me irtaannuimme noin klo 10 suuntana Englannin Southampton, jonne on matkaa nelisensataa mailia. Tuuli on leuto ja myötäinen ja Pohjanmeri lähes tyyni. Makean veden laitteemme takkuilee ja Tapsa purki ja kokosi sen pariin kertaan, mutta vettä tulee surkeasti. Parin tunnin hinauksen jälkeen saimme tosin ensimmäisen tipan suolatonta vettä. Laite on metallilieriö, jonka päässä on potkuri ja 20 m pitkä kaapeli, jonka sisällä on ohut letku. Kun sitä vedetään veneen perässä yli 3,5 solmun nopeudella, potkurin pyöriminen liikuttaa kolmea mäntää, jotka puristavat meriveden 200 barin paineella erikoiskalvon läpi. Suolan pitäisi tällöin erottua vedestä ja putkesta tulla makeaa, juomakelpoista vettä. Laite tuotti yön aikana noin 10 litraa makeaa vettä, joka ei ollut hääppöistä ja hidasta tietysti venee kulkua ainakin solmulla.
31.7.2004 Tuuli tyyntyi eilisen iltapäivän aikana ja olemme ajaneet moottorilla koko yön. Seuraamme laivaväylää vähän sivussa, ettei tarvitse koko ajan väistellä. Matkaa on klo 0830 Southamptoniin 297 nm ja Ramsgateen 207 nm. Katsotaan sitten lähempänä, kumpaan mennään. Päivä jatkui leppoisana, pilvetön taivas ja lähes tyyntä. Moottoria täytyi käyttää apuna, jotta matka edistyisi. Makean veden tekolaitetta säädeltiin tunnin välein ja lopulta se saatiin tas toimimaan. Se antaa kuitenkin vain noin 10 litraa vettä vuorokaudessa, kun ohjearvon mukaan vettä pitäisi tulla 8 l/tunnissa. Toistaiseksi veden litrahinta on aika korkea, kun laite maksoi 2300 €. Tein illalla hyvät kyljykset savukylkeä ja papuja kerman kera höysteenä. Salaatiksi oli tomaatti-sipuli-versio. Lilluttelimme vielä tunnin ja parin jägermeisterin verran purjeilla kuunnellen Malmstenin merimieslauluja ja laulaen itsekin mukana. Pelottavan maineessa oleva Pohjanmeri oli lähes tyyni.
1.8.2004 Yö sujui rauhallisesti öljynporauslauttoja katsellessa. Jotku lautoista olivat todella isoja ja vaikuttavan näköisiä täydessä valaistuksessa. Aamu-uinnin jälkeen söimme pekoni-muna-aamiaisen ja sitten aurinkovoidetta iholle, vaikkei aurinko paistakaan. Ilman lämpö on 23 astetta ja meri rasvatyyni. Helminen ajaa ja matkaa Ramsgateen on 80 nm. Olemme siellä huomenaamulla ja täydennämme ruokavarastoja.
2.8.2004 Yö sujui leppoisasti ja saavuimme Ramsgateen 0930 voimakkaassa nousuvedessä. Eilen illalla kokeilimme kalaonnea ja saimme nopeasti 5 makrilliä, joista yksi paistettiin heti makupalaksi. Loput fileoin ja ne syötiin tänään satamassa. Hyvää oli. Suihkun jälkeen kävin kaupassa täydentämässä varastoja. Illalliseksi valmistin lohimedaljonkeja ja käytiin vielä iltaoluella pubissa.
3.8.2004 Laitoin aamiaisen jälkeen sähköposteja maailmalle. Tankkasimme aluksen ja matka kohti Southamptonia alkoi. Purjehdimme kauniissa ilmassa (+23) Englannin liitukallioiden tuntumassa. Doverin kohdalla oli tosi vilkas poikittaisliikenne, näimme hylkeen ja lepakko tuli köysiimme huilaamaan. Tuuli on tyyntäja vuoroveden vastavirta hidastaa matkantekoa.
4.8.2004 Yö sujui rauhallisesti kuutamossa. Varmistimme yön aikana useaan kertaan, että lepakkomme voi hyvin. Näytti viihtyvän hyvin. Aamu valkeni aurinkoisena, mutta aamiaisen jälkeen nousi sankka sumu ja ajelimme tutkan avulla 3 nm skaalalla kohti The Solent salmea. Solent oli mainettaan parempi, ei mitään pahoja ruuhkia ja sumuin hälveni. Vuoroveden suhteen olimme onnekkaita. Virta antoi meille ylimääräiset 2 kt ja saavuimme Southamptonin Ocean Village-satamaan klo 17.Söimme terästettyä hernekeittoa.
7.8.2004 Yö sujui rutiinilla. Välillä sankkaa sumua, välillä kirkasta. Englannin eteläosiin annettiin myrskyvaroitus ja tulimme varmuuden vuoksi rantaan Dartmouthissa hiukan ennen Plymouthia. Kaunis satamakaupunki eikä myrskystä mitään tietoa. Illalla tuuli yltyi hetkeksi ja pieni rintama meni ohi. Kävimme lautalla kaupungilla ostoksilla ja tein currykanaa.
18.8.2004 Länsituuli jatkuu ja ollaan vielä tämä päivä täällä. Vietin aikaa kaupungilla ja ostin taas illaksi sinisimpukoita. Kilon saa alle 2 eurolla ja kaikki pitävät niistä. Haudutan ne valkoviinissä runsaan persiljan ja valkosipulin kanssa. Lopuksi lisätään sahramia ja kermaa ja hyvää on. Söimme siinä ohessa pihvit sienikastikkeen ja kukkakaalin kanssa.
19.8.2004 Tuuli on laantunut ja lähdimme matkaan klo 0830. Ei se mitään laantunut. Koko päivä kryssittiin 30-35 kt tuulessa ja tultiin yöksi Lage (Laxe) nimiseen satamaan, ankkurikiinnitys. Delfiinit kävivät esittämässä meille merellä temppujaan pariin otteeseen. Sadeasut olivat päällä verkkareiden lisäksi, tuulipuvut saivat olla rauhassa. Kävin Karin kanssa vielä yöllä jollalla rantaoluella.
20.8.2004 Herätys 0630, bekoniaamiainen valmis 0700 ja matkaan 0800. Jälleen vastatuulta ja ensimmäiset 5 tuntia kryssittiin moottori apuna. Sitten päästiin kääntymään etelään ja tuuli oli lännestä, sade lakkasi ja ilma lämpeni. Loppupäivä purjehdittiin myötätuuleen shortseissa. Eipä näitä hetkiä viiden viikon aikana ole juuri ollut. Suunnattiin Sanxexoon yöksi ja sinne saavuttiin tietysti pilkko pimeässä. Paikka löytyi ilman sen kummempia vaikeuksia, 24 € yö. Kävin Karin kanssa oluella rantabaarissa ennen nukkumaanmenoa. Pirjo ei ollut päivän rutistuksen jälkeen "baarikunnossa" ja Tapsa jäi seuraksi.
21.8.2004 Nousin kahdeksan jälkeen, kävin suihkussa ja suuntasin kaupungille kartoittamaan marketit. Löysinkin hyvän marketin ja kauppahallin ja ostin muiden tarvikkeiden lisäksi hallista 2 kg sinisimpukoita (3,60 €) keskipäivän herkuksi.
Taivas on pilvetön ja tuuli heikkoa. Koko päivä purjehdittiin genaakkerilla 5-6 kt vauhtia tuuli selän takana, shortsit päällä. Tätä tultiin hakemaan ja nyt nautitaan! Delfiinit selvästi pitävät Arurusta, kun parveilevat koko päivän ympärillämme. Nyt jatkamme purjehdusta yön yli ja katsotaan huomennna missä olemme. Sinisimpukat olivat muuten loistavia ja jälkkäriksi nautimme juustoa sherryn kanssa. Kohta tullaan Portugaliin, matkaa vielä 3 nm rajalle.
22.8.2004 Portugaliin tultiin kohisten. Matka taittui koko yön pelkällä isolla 6 kt keskivauhtia. Koetettiin väistellä kalastajien pyydysmerrkejä, mutta eihän niitä pimeässä näe. Ei kuitenkaan osuttu, vaikka läheltä mentiin useamman kerran. Aamuaurinko nousi pilvettömälle taivaalle ja saavuimmeFigueira da Fozin satamaan Portugalissa. Suihkun jälkeen lähdin kartoittamaan kaupunkia ja nyt vielä illalla vähän syömään jonnekin (kokin lakisääteinen vapaailta).
23.8.2004 Aamulla kävimme pyykilläja odottelimme turhaan tunnin toimiston aukeamista, kun täällä olikin kellot Englannin ajassa. Kävin sitten ostoksilla marketissa ja kauppahallissa, jossa join myös aamukahvit. Korjailimme vähän venettä ja nautimme kauniista ilmasta. Portugalilaisten mieletä tämä on surkein elokuu 100 vuoteen, mutta kyllä tämä meille kelpaa. Tarkoitus on purjehtia yön yli Lissaboniin ja matka alkoikin vauhdikkaasti hyvässä tuulessa.
24.8.2004 Yöllä tuuli voimistui ja vene surffasi parhaimmillaan reilua 10 kt. Myöhemmin tuuli vain yltyi ja kosteuden kanssa yö oli tosi kylmä. Laskimme lopuksi kaikki purjeet ja silti vene kulki pelkän sprayhudin avulla 5,5 kt. Edellispäivänä Kari oli sukeltanut potkurin ympäri kietoutuneen köyden pois ja nytkin yöllä ajoimme useamman verkon yli, mutta hyvällä onnella. Narun nirhaaminen poikki veneen potkurista kovalla kelillä snorkkelin kanssa ei ole muuten ihan helppo tehtävä. Painelaitteet olisivat olleet rautaa ja ovat järkevä investointi tällaista reissua varten.
Tulimme Lissaboniin aamupäivällä ja rantauduimme Doca de Alcantra-satamaan. Lämpöä on + 27 astetta ja Tapsan ja Pirjon poika Tero tyttöystävänsä Päivin kanssa olivat tulossa illalla veneeseen. Tein kauppareissun Karin kanssa ja hankimme samalla Karille lentolipun huomiseksi Suomeen. Kari lähtee hautaamaan veljensä. Söimme illalla currykanaa ja hyvältä maistui kaiken hössötyksen keskellä. Nuoret ovat tosi mukavia, mutta äidit hössöttävät aina liikaa.
25.8.2004 Kaunis aurinkoinen aamu. Suihku ja sitten aamiainen Karille, nuoretkin heräsivät! Tänään käydään kaupoissa ja varustetaan venettä.Aikamoinen show koko kauppakäynti. Matkaa oli reilu kymmenen km, joka tehtiin reilussa 30 asteen helteessä bussilla (minä siis bussissa!) Piti ostaa kärryllinen tavaraa, mm. vesipulloja 10 l ja muuta turhaa, jotka sitten piti rahdata veneelle. Täytyi olla joku näytön paikka nuorille tai sitten äidin hoivavietti heräsi. Sain sentään puhuttua taksin paluumatkalle. Muuten leppoisa päivä, tein lohimedaljonkeja illalla ja juustoja portin kanssa jälkiruoaksi.
26.8.2004 Kaunis aamu, aamu-uinnin jälkeen suihkuun, aamiainen, vene lähtökuntoon ja matkaan. Leppoisaa myötätuulta ja delfiinit seurana ja Sines-satamaan saavuttiin illalla klo 2000. Kävelin Tapsan kanssa reilu kilometri kaupungille ja syötiin loistava illallinen alku- ja jälkiruokineen paikallisessa ravintolassa 35 €:lla. Tero kärsi vatsavaivoista ja äiti ja tyttöystävä hoivasivat (huh huh).
27.8.2004 Kaunis hellepäivä. Aamusuihkun jälkeen pesin omat ja Karin lakanat sataman pesulassa ja sitten kaupungille varustautumaan Madeiralle. Eka marketti ei täyttänyt toiveita ja loput tarvikkeet haettiin taksin avulla kauempaa. Syötiin vielä kanaillallinen ennen tankkausta ja matkan alkamista. Madeiralle on matkaa 508 nm ja hyvä tuuli vei meitä vauhdilla eteenpäin. Yö vahdittiin miehissä, tunti unta, tunti stand by:na ja tunti ruorissa periaatteella.
28.8.2004 Aamukuudelta puolen vuorokauden jälkeen matkaa oli tehty 75 nm.Päivä oli aurinkoinen ja vauhti jatkui. Syötiin keitettyjä katkoja ja nähtiin yksi laiva, vuorokaudessa edettiin 149,3 nm.
29.8.2004 Yöllä oli kumma kyllä tyynempää ja vauhti hiljaisempaa. Muutamaa laivaa tarkkailtiin ja meriveden lämpöoli kohonut portugalin rannikon 17:sta asteesta 24 asteeseen. Golf-virta vaikuttaa. Vastavirtaakin oli 1,5 kt. Päivän mittaan kokeiltiin kalaonneakin, ei onnistanut. Sitten vedettiin vesikonetta perässämme, ei pisaraakaan. Toisen vuorokauden saldo oli 147 nm ja matkaa jäljellä 225 nm.
30.8.2004 Yöllä tuuli hiljeni, mutta edettiin kuitenkin 4-5 kt. Aamuyöstä käynnistettiin kone avuksi ja akkujen lataustakin tarvittiin. Ukkosrintama edessä ja kovaa salamointia, mutta meni muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta vähän ohi. Pirjo hösääTeron suhteen. Yritti vaihtaa vahtivuorot 32-vuotiaalle sopivammiksi, ettei unirytmi sekoa. Pidin pääni omieni suhteen ja nyt äiti valvoo poikansa aamuvuoroa (7-10). Kaikkea sitä näkee ja kokee näköjään. Loki lakkasi toimimasta ja kotikonstit eivät auttaneet. Katsotaan sitten satamassa. Merivesi on + 25 ja vettä alla 4-5 km. Aamupesu suoritettiin roikkumalla veneen uimarappusilla. Madeiralla pitäisi olla huomenna puolilta päivin. Jääkaapissa tavarat eivät tahdo säilyä, kosteus on kovaa, varsinkin yöllä. Tämä on hyvää harjoitusta Atlantin ylitykseen. Tuuli tyyntyi iltapäivällä ja ajettiin koneella yö. Vesi on jo 26 asteista.
31.8.2004 Päätettiin poiketa päiväksi Porto Santo:kseen. Saari sijaitsee noin 30 nm NE Madeiralta. Saavuimme rantaa aamupäivällä klo 10. Yöllä lentokala oli lentänyt päin sprayhodia, suomut pleksissä todistavat tapahtuman. Päivä oli kaunis ja uimaranta loistava. Kävin kaupungilla parilla oluella ja ostin aamiaistarvikkeet kaupasta. Huollettiin venettä ja mennään kohta rantaravintolaan syömään. Rantaravintola oli paikallinen Yachtclub, jossa parempi illallinen maksoi viideltä 100 €. Syötiin vielä veneellä vähän juustoja ja juotiin madeiraa.
Kirjoitin pienen jutun entisen työpaikkani henkilökuntalehteen purjehduksestamme ja roolina kokkina.
Tässä kopio tästä tarinasta:
Luulin itsekin tulleeni hulluksi, kun kuulin itseni tyynen rauhallisesti kerran sanovan Tapsalle, että kyllähän minä voisin tulla mukaan ja toimia kokkina Arurussa Raisiosta Karibialle ja takaisin. Minä, joka voin pahoin purjeveneessä kovassa merenkäynnissä, varsinkin, jos joudun olemaan kannen alla näkemättä horisonttia ja siellähän sen kokin pitäisi olla. Pidän kuitenkin hyvästä ruoasta ja osaan mielestäni myös sitä valmistaa ja kun pojat olivat samaa mieltä ruoanlaittotaidoistani parin hiihto- ja purjehdusreissun tiimoilta, niin eihän tällaista tilaisuutta voinut vastustaa ja kun Marjakin näytti vihreää valoa, niin matkaan vain.
Koetin tutkia ja hankkia etukäteen kaikkea mahdollista tietoa valtamerikokkailusta, mutta sitä on saatavilla yllättävän vähän, mutta ajattelin, että kyllä matkalla oppii. Veljeni neuvoista jäi parhaiten mieleen, että keittiöveitsien pitää olla hyviä ja ehdottoman teräviä. Niillä on helppo työskennellä ja niillä tekee siistireunaisen haavan, joka on helppo ommella. Siispä ensiksi veitsikauppaan!
Itämeri opetti heti alkumatkasta, että on aivan eri asia olla hyvä satamakokki kuin toimia avomerellä heiluvassa keittiössä ja yrittää pitää itsensä pystyssä ja kattilat liedellä, saada kaapista ovea avatessa vyöryvistä tarvikkeista kiinni se, mitä juuri sillä hetkellä kaipaat ja sitten se oksennus tuli ja kannelta keittiöön palattuasi huomasit saavasi alkaa kaiken alusta. Ajattelin lopettaa kokkailut heti alkuunsa, mutta Tapsan vaimo Pirjo, jolle merisairaus on tuntematon käsite, tuli silloin pelastavana enkelinä apuun ja loihti kelissä kuin kelissä hetkessä hyvää purtavaa kaikille, jotka syömään pystyivät. Totuin muutamassa päivässä kyllä aallokkoon, eikä pahoinvointia esiintynyt, mutta kovissa keleissä jätin hommat Pirjolle ja keskityin parempien kelien aterioiden tekoon.
Satamaan saavuttuamme ja saatuamme veneen kiinnitettyä oli ensimmäisenä (oluen jälkeen) mielessä suihku ja sitten kaupunkikierros, jolloin kartoitin paikallisten markettien sijainnin ja tason. Valmistin iltaruoan ja hankin tarvikkeet seuraavan tai seuraavien päivien purjehdukseen. Alkumatkasta, kun meitä oli kuusi henkeä aluksella, tarvitsin pari kantajaa mukaani kauppaan, sillä parinkin päivän purjehdukselle varautuminen vaatii uskomattoman tavaramäärän. Olen pyrkinyt siihen, että satamissa syödään aina kunnolla ja hyvin. Lihaa, kalaa höystettynä vihanneksilla ja salaateilla, juustoja jälkiruoaksi ja juomina hyviä viinejä, alku- ja jälkidrinkkejä unohtamatta. Merellä syömme sitten kelin mukaan. Kovassa aallokossa, jota on todellakin riittänyt ensimmäisen viiden viikon aikana ihan riittävästi, söimme välipaloina kahvia ja voileipiä. Jos keli sallii, niin joku yksinkertainen keitto lisänä antaa voimaa ja yövahdeissa voileipien lisäksi nautimme rusinoita, pähkinöitä ja suklaata. Kun pääsimme Biskajan ylitse ja kelit paranivat, on veneessä pystynyt nauttimaan jopa sinisimpukoita, jotka on kypsennetty valkosipuli ja valkoviini kastikkeessa runsaan tillin ja sipulin kera. Sinisimpukoista tulikin koko venekunnan yhteinen herkku ja kun olemme purjehtineet simpukka-alueilla Pohjois-Espanjan ja Portugalin rannikoilla, niitä on syöty melkein päivittäin. Kauppahalleista ja satamista ostettuina parin kilon pussin loistavan puhtaita simpukoita saa vähän reilulla kolmella eurolla. Aamiaiseksi tarjotaan tuoremehua, leipää, leikkeleitä, juustoja, munia, pekonia, jogurttia ja puuroa. Kullekin vähän oman maun ja tarpeen mukaan.
Matka Portugalin mantereelta Porto Santo:siin (30 NM NE Madeira) oli reilu 500 mailia ja ajassa 4 vuorokautta ja antoi vähän esimakua tulevasta Atlantin ylityksestä. Ilmat lämpenivät ja merivesikin oli jo 26 asteista. Jääkaappi rupesi olemaan kovilla eikä avattuja leikkelepaketteja voinut säilyttää useampia päiviä. Täytyi miettiä tarkemmin, missä järjestyksessä mitäkin syödään. Muutamalle oluttölkille jääkaapissa on ollut aina tilaa puhumattakaan naisten huomattavalle kuohuviinivarastolle.
Toistaiseksi matka on opettanut mukavasti tätä ruokailupuolta. Olemme päässeet riittävän usein satamiin ja saaneet nauttia huolella tehdyistä aterioista ja Portugal Porto Santos väli lämpimine ilmoineen on antanut pientä harjoitusta tulevaan Atlantin ylitykseen, joka vie kolmesta neljään viikkoon.
Täytyy sanoa, että valtameripurjehdus on rankkaa ja haastavaa ja kokkinakin on mukava olla, kun on kiitollinen ruokakunta. Kannattaa pitää porukkaa hiukan nälässä, niin kyllä satamassa sitten ruoka maistuu! Kirjoittelen lisää kokemuksistani matkan edetessä.
1.9.2004 Kaunis aamu.Aamu-uinnin jälkeen aamiainen ja lähtövalmisteluja. Tänään mennään Madeiralle. Loki saatiin korjattua ja edessä kevyt purjehdus, 40 nm kauniissa säässä. Tultiin Funchalin satamaan ja saatiin kylkipaikka kolmantena norjalaisen ja kanadalaisen viereen. Mukavaa seuraa, molemmat olivat tulleet Atlantin yli tännepäin. Satamamaksu oli 17 €/vrk. Käytiin illalla ulkona syömässä, viideltä hengeltä 100 €.
2.9.2004 Lekottelupäivä. Muut lähtivät puutarha-akvaariokierrokselle ja kehuivat palatessaan, ettäoli ollut mukavaa. Minä kiertelin kaupungilla ja hankin pihvit illaksi. Nuoret lähtevät huomenna ja olo normalisoituu.
5.9.2004 Yöpurjehdittiin 2 tunnin vuoroissa ja vuorokaudessa matkaa taitettiin 148 nm . Matkaa on jäljellä 13 nm ja jos keli jatkuu tällaisena, olemme perillä Las Palmasissa varhain aamulla. Kävin aamupesulla veneen perässä uimarappusilla. Onnistuu hyvin, kun laittaa valjaat päälle ja veneeseen kiinni ja raput ulos ja sinne vaan rappusille. Helminen ajaa ja jos ote lipeää, niin valjaat pitävät veneen tuntumassa. Kohina merellä on koko ajan niin kova, että huutoa ei kukaan kuule nukkuessaan, jos joku lipsahtaa yli laidan.
6.9.2004 Tuuli jatkui hyvänä koko edellisen päivän ja myös yön ja olimme perillä aamulla kahdeksalta. 300 nm taittui 46 tunnissa ja Raisiosta Ls Palmasin satamaan on kertynyt maileja 3356. Vene jää nyt tänne kuukaudeksi ja niinpä aamusuihkun jälkeen lähdin matkatoimistoon kyselemään lentolippua Suomeen. Matkatoimisto oli järkytys, tunnin nettiselailun jälkeen sain tietää, ettäpääsisin Suomeen 600 €:lla, jos odotan täällä viikon. Jos haluan lähteä huomenna, niin se maksaa 1400 €. En heti tehnyt kauppoja, vaan soitin Suomeen Sajakorven Raijalle Kohdematkat Kalevaan. Hän on aiemminkin järjestellyt matkojani onnistuneesti ja kehotti minua menemään vaikka oluelle hetkeksi, hän soittaisi kohta takaisin. Puolitoista tuntia kului ja ehdin jo hetken miettiä, etteikö täältä tosiaan pääse pois järkevällä hinnalla. Oli meinaan koti-ikävä vaimon luo, ei silloin Kanarialle jäädä. Puhelin soi ja minulla oli varausnumero lipulle huomiseksi 420 €:lla. SAS:n eläkeläistarjous lennättää minut Madridin ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Laukun (käsipakaasi) pakkaamisen jälkeen kävimme La Cantara-beachillä syömässä sinisimpukoita ja paellaa.
7.9.2004 Heätys oli klo 0400 aamulla ja taksi tuli yllättäen sovittuun aikaan ja lippu odotti kentällä ja kotimatka alkoi. Tapsa ja Pirjo jäivät veneen kanssa Kanarialle ja kuulen myöhemmin, minne se on siirretty ja milloin reissu jatkuu.
Alunperin ajattelimme tämän alkumatkan tänne Canarialle vievän 5 viikkoa, mutta siihen kului kuitenkin melkein 7 viikkoa. Ei siis oikein olisi sopinut normaalia työtä tekevälle, jos haluaa vielä perhe- ja työelämän jatkuvan purjehduksen jälkeenkin.
TOINEN OSUUS: Kanaria - Barbados
Tulin Marjan kanssa jo viikkoa ennen Teneriffalle Las Calletas nimiseen pikku kaupunkiin saaren eteläkärkeen. Marja tuli saattamaan Atlantin ylitykselle ja vietämme nyt samalla pinen loman täällä. Asumme Club Marino-hotellissa Costa del Silenciolla. Vuokrasimme auton ja ajelimme saaren ympäri. Bensa on amerikan hinnoissa, 65 c/l.
5.11.2004 Vene on siis ollut tämän ajan pääasiassa Moganin satamassa, mutta Tapsa ja Pirjo lupasivat noutaa minut täältä Teneriffan Los Christianoksesta. Vein Marjan kentälle ja luovutin auton pois ja siirryin satamaan odottelemaan venettä. Tapsa haki minut jollalla ankkurissa olevaan veneeseen ja kerrottiin kuulumisia muutaman paukun verran. Yöllä uni maittoi taas kapeassa vuoteessa, vaikka saksalaisnuoret yrittivät häiritä sitä juhlinnallaan viereisessä veneessä.
6.11.2004 Taas veneessä, aamu-uinti ja aamiainen. Marjalta tuli viesti, että kotona ollaan ja toivotteli hyvää matkaa.Käytiin kaupoissa ja oluella päivällä. Siestan aikaan uitiin ja tehtiin mustatorvisienikeittoa, joka nautitiin punaviinin kera. Turusta Laura-alus tuli viereen Matti Villikarin johdolla miehistönä iso tyttölauma. Huomenna on tarkoitus lähteä viereiselle saarelle Comeralle. Ostettiin muuten tänään kunnon koukut ja harppuuna, nyt pitäisi kalaa tulla!
7.11.2004 Aamu taisteltiin tyhjentyneiden akkujen kanssa. Agregaattori kävi kolme tuntia ja lopuksi vaihdettiin vielä tehokkaampi akku startin ajaksi. Kone saatiin käyntiin ja matka alkoi kohti Comeran San Sebastian satamaa. Matkaa oli 21 nm ja saimme satamapaikan kahdeksi päiväksi 27 €:lla vesineen ja sähköineen. Matkalla nähtiin kymmenittäin valaita. Illalla syötiin paikallisessa ravintolassa hyvä illallinen.
8.11.2004 Sateinen aamu, kummallista. Kävimme kaupassa ja kiersimme jalkaisin pitkän lenkin etsien Kolumbuksen taloa, joka esitteen mukaan toimii museona. Ei löytynyt, taitaa olla tarua koko mies. Sateessa oli pieni tauko kävelylenkkimme aikana, mutta sitten sade jatkui koko illan ja yön.
9.11.2004 Sade on jatkunut koko yön ja satama-allas on lohduttoman näköinen. Sade on irrottanut kaikkea roskaa ja roinaa vuorilta ja neovat täyttäneet altaan. Olemme kuin vetämättömän viemärin keskellä. Meidän piti siirtyä muualle tänään, mutta katsotaan nyt.
Sade vain jatkuu eikä lähdetä mihinkään.Waterlog, uusi vedentekolaitteemme,on saapunut Moganiin ja se haetaan loppuviikosta. Vene pitäisi saada nostettua ylös ja pohja puhdistettua ja myrkkymaalattua. Täällä päin se ei onnistu ja nyt haetaan paikka Moganin suunnalta. Vuorovesi keinuttaa tiettyinä aikoina rajusti. Syötiin illalla vähän katkoja ja oliiveja.
10.11.2004 Koko yön satoi, mutta aamulla vähän kirkastui. Odottelemme vielä täällä maailmanlopun paikassa (en ymmärrä miksi) ja jos ei ihmettä tapahdu lähdemme vasta perjantainaaamuna (ylihuomenna) Karia hakemaan veneeseen Teneriffalta. Kävimme illalla ulkona syömässä ja päätimme kuitenkin lähteä jo huomenna.
11.11.2004 Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Los Christianosta. Kohtuullisen kova merenkäynti ja valaat kävivät aivan veneen kyljessä. Matka sujui hyvin ja olimme ankkurissa iltapäivällä. Teimme alustavaa ostoslistaa ylitystä varten illan aikana.
12.11.2004 Aamu valkeni puolipilvisenä + 20. Kävin aamu-uinnilla, + 24 ja nautiskelin aamun rauhasta yksin kannella. Viereisen veneen ranskalaistytöt rupesivat juuri riekkumaan, taidan laittaa aamiaisen alulleen. Kari tuli ajallaan, käytiin kaljalla ennen veneelle tuloa. Tehtiin ostokset ja illalla syötiin kanan rintafileitä.
13.11.2004 Tänään siirrytään Moganiin ja päivästä tulikin aika rankka. Tuuli puhalsi 44 kt nopeudella Teneriffan ja Gran Canarian välisessä kapeassa aukossa ja aallokko oli korkeahkoa. Jouduttiin kryssimään ja aikaa kului 52 nm matkaan 12 tuntia. Kari sai puomista päähänsä kuhmun ja kärsii flunssasta. Saimme paikan satamasta, nopea suihku ja sitten syömään.
Vene nousi ajallaan ja pestiin pohja painepesurilla ja sitten raaputettiin tiukemmat oliot pois ja myrkkymaalattiin pohja uudestaan. Kahden päivän telakalla olo painepesureineen ja nostopalveluineen maksoi 250 €. Iltapäivällä syötiin paellaa ja illalla Karin kanssa vielä hampurilaiset.
16.11.2004 Aamiaisen jälkeen nosturin liinoja siirrettiin sen verran, ettäpäästiin maalaamaan liinojen alle jääneet kohdat. Tapsa tekee WC-remonttia ja iltapäivällä pitäisi käydä tekemässä kauppaostokset ylitystä varten. Vene on tarkoitus laskea vesille klo 16 ja klo 19 on Sophien party.
Kauppa-asita hoidettiin ja koko lasku oli 725 € eli puolet halvempi kuin Kielissä. Osa Kielin tuotteista on tosin vielä juomatta ja syömättä. Sophien juhlat sujuivat mukavasti (kuva oikealla). Olin väsännyt hänelle Pirjon pyynnöstä käyntikortit Suomessa ollesani ja ja Sophie tuntui olevan tyytyväinen lopputulokseen. Illan lopuksi omalla veneellä Tapsa ja Pirjo haukkuivat meidät perusteellisesti kaikesta mahdollisesta. Minäkin lasken muka väärin ravintolalaskuja ja pihistelen! Herrasväki on ilmeisesti tottunut niin hyvin satamassa lojumiseen, että tietoisuus alkavasta purjehduksesta saa hermot kireälle.
Tässä kauppalistamme:
4 Gin, 8 brandy, 9 kuohuviini, 1 viski, 20 punaviiniä (15 l), 270 tölkkiä olutta, 50 tölkkiä jääteetä, 60 tölkkiä kokista, 5 pulloa kokista (7,5 l), 10 pulloa tonic, 8 purkkia makkaraa, 68 purkkia tonnikalaa, 20 purkkia herneitä tai maissia, 30 purkkia hedelmäsäilykkeitä, 6 pkt riisikakkuja, 100 kpl kananmunia, 5 purkkia marmeladia, 10 uht-maitoa, 5 uht-kermaa, marjakiiseli, 10 purkkia oliiveja, 2 purkkia majoneesia, marinoituja valkosipuleita, valkosipulia, sipulia, perunaa, 10 purkkia sipsejä, 10 talousrullaa, 5 wettex, teetä, palasokeria, 1 pyykkipulveri, sinappia, 2 kermavaahtostruuttaa, korppuja, purukumia, pähkinöitä, 2 suklaalevyä, karkkia, tiskiharja, paistinpannu, 15 appelsiiniä, 28 omenaa, 5 sitruunaa, 2 kurkkua, 28 tomaattia, 10 pakettia pekonia, 15 tuoremehua, 16 jogurttia, 27 sämpylää osa esipaistettuja, 4 evesol, 2 palaa jamonia, salamipötkö, pakastevihanneksia.
17.11.2004 Aamulla pientä krapulaa, mutta lupasimme Karin kanssa erottamisestamme huolimatta jatkaa miehistössä. Kauppatavarat lastattiin ja piilotettiin veneeseen, wc kunnostetaan ja mastossa käydään ja huomenna pitäisi lähteä. Käytiin vielä illalla syömässä ja tunnelma oli vapautunut. Loistava tarjoilija nauratti koko porukkaa.
18.11.2004 Aamutoimet ja sitten matkaan torvien soidessa satamassa. Hyvää kyytiä koko päivä. Purjehdimme kohti Kape Verdeä ja yritämme löytää pasaatituulet. Uusi Waterlog rupesi toimimaan ja tuotti juomakelpoista vettä. Aallokko aika kovaa ja siitä johtuen ruokailu aika kevyttä.
19.11.2004 Koko yö mentiin hyvää vauhtia. pidimme 6 tunnin yövahdit pareittain ja 4 tunnin päivävahdit. Yöllä Helminen hoitaa ajamisen, mutta päivällä on aina joku ruorissa. Ekana vuorokautena edettiin 129 nm. Viritettiin purje 1. reiviin yöksi, yöllä oli lämpöä 21, mutta 20 solmun tuulessa tuntui aika kylmältä, verkkarit päälle. Yöllä vesikoneemme Waterlog levisi tuhannen pillun päreiksi. Jos et tiedä, mistä em. sanonta juurtaa juurensa, niin katso savusaunaklubin (http://www.savusauna.fi/) etusivun valikosta "kannatustuotteet" selitys asialle. Waterlogin kaikki sisuskalut ja potkuri hävisivät Atlantin pohjaan ja ylös saatiin vain vääntynyt ja repeillyt rautakuori. Ilmeisesti hai hyökkäsi sen kimppuun. Toisaalta tämä oli hyvä asia. Vene kulkee solmun puolitoista kovempaa ilman jarrua ja miehistö voi taas käydä hyvällä omalla tunnolla pissalla uimatasolla.
Lisäksi joku iso kala vei siimastamme 50 kg painoiselle kalalle tarkoitetun tapsin koukkuineen. Ei selvästikään meidän päivämme.
20.11.2004 Koko yö mentiin kovaa, vuorokaudessa 160 nm. Aurinko paistoi aamusta alkaen ja shortseissa pystyi ajamaan. Tuuli oli 20 kt ja aallokko korkeata, hyvää purjehtimista koko päivä. Iltapäivällä syötiin leikkelelautanen: keitinperunat, juustoa, tomaattia, pekonia, paistettu muna, oliiveja ja nautittiin se punaviinin kera. Illansuussa nappasi perässä olleeseen uistimeen noin 10 kg dorado. Vene eteni 6-7 solmua ja Kari taisteli tunnin sen kanssa, ennen kuin sain sen napattua koukkuun. Yritimme ensin haavilla, mutta haavi hajosi, kun se ei mahtunut siihen. Oli jo säkkipimeää, kun tapoin sen kaiteiden ulkopuolella Fiskarsin kirveellä. Oli vähän sellainen tunne, että jos tästä nyt lipeää mereen, niin mahtaakohan sitä enää venettä löytyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Tapsa ja Pirjo olivat heränneet kirveen iskujen kuminaan veneen rungossa ja tulivat ihmettelemään veristä tannerta, luulivat varmaan minun ja Karin selvittelevän välejämme. Dorado fileoitiin ja saimme parin päivän hyvän ruoan. Tuuli tyyntyi yöllä ja matkaa jatkettiin moottorin avulla. Ylitimme Kravun kääntöpiirin ja matkaa Kape Verdelle 500 nm.
Myöhemmin opimme, kuinka kala tapetaan verettömästi: Heitä kalan suusta kiduksille viinaryyppy ja kala potkaisee kerran ja on kuollut. Homma toimi, kala ilmeisesti saa sydänhalvauksen alkoholista, sillä peratessani kalaa, sydän ei enää sykkinyt ja ainahan kalan sydän on sykkinyt pyydystämisen jälkeen vaikka kuinka pitkään (lapsuuden muistoja). Tämän neuvon jälkeen pakkasimme Fiskarsin kirveen pois ja otimme kannelle vodkapullon kalastajien tarpeisiin ja hyvin toimi.
25.11.2004 Kaunis aamu, Carlos poikansa kanssa tuli jollallaan tarjoamaan palvelujaan.Tapsa lähti rohkeasti passiemme kanssa kyytiin ja kohti satamaa, saa nähdä, palaako! Yksi toinenkin suomalaisvene on ainakin ankkurissa. Elintarvikkeista patongit kestivät 5 päivää, samoin tomaatit. Appelsiinien ja vihreiden banaanien kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Viime vuorkauden saldo oli 76 nm.
Lähdimme heti uudelleen kaupunkiin Karin kanssa. Kävimme nettipaikassa lähettämässä sähköposteja. Carlos oli tietysti koko ajan mukana ja olikin suureksi avuksi. Kari kävi soittamassa Suomeen ja ostimme hänelle uudet sandaalit jossain vaiheessa mereen menneiden tilalle ja saimme samalla vaihtorahana paikallista valuuttaa. Tarjosimme taas Carloksen laajalle ystäväpiirille oluet. Palasimme veneelle ja Tapsa ja Pirjo lähtivät vuorostaan kaupungille ja haen heidät kohta jollalla rannasta. Nyt syödään ja sitten nukkumaan, huomenna on tarkoitus lähteä.
31.7.2004 Tuuli tyyntyi eilisen iltapäivän aikana ja olemme ajaneet moottorilla koko yön. Seuraamme laivaväylää vähän sivussa, ettei tarvitse koko ajan väistellä. Matkaa on klo 0830 Southamptoniin 297 nm ja Ramsgateen 207 nm. Katsotaan sitten lähempänä, kumpaan mennään. Päivä jatkui leppoisana, pilvetön taivas ja lähes tyyntä. Moottoria täytyi käyttää apuna, jotta matka edistyisi. Makean veden tekolaitetta säädeltiin tunnin välein ja lopulta se saatiin tas toimimaan. Se antaa kuitenkin vain noin 10 litraa vettä vuorokaudessa, kun ohjearvon mukaan vettä pitäisi tulla 8 l/tunnissa. Toistaiseksi veden litrahinta on aika korkea, kun laite maksoi 2300 €. Tein illalla hyvät kyljykset savukylkeä ja papuja kerman kera höysteenä. Salaatiksi oli tomaatti-sipuli-versio. Lilluttelimme vielä tunnin ja parin jägermeisterin verran purjeilla kuunnellen Malmstenin merimieslauluja ja laulaen itsekin mukana. Pelottavan maineessa oleva Pohjanmeri oli lähes tyyni.
1.8.2004 Yö sujui rauhallisesti öljynporauslauttoja katsellessa. Jotku lautoista olivat todella isoja ja vaikuttavan näköisiä täydessä valaistuksessa. Aamu-uinnin jälkeen söimme pekoni-muna-aamiaisen ja sitten aurinkovoidetta iholle, vaikkei aurinko paistakaan. Ilman lämpö on 23 astetta ja meri rasvatyyni. Helminen ajaa ja matkaa Ramsgateen on 80 nm. Olemme siellä huomenaamulla ja täydennämme ruokavarastoja.
2.8.2004 Yö sujui leppoisasti ja saavuimme Ramsgateen 0930 voimakkaassa nousuvedessä. Eilen illalla kokeilimme kalaonnea ja saimme nopeasti 5 makrilliä, joista yksi paistettiin heti makupalaksi. Loput fileoin ja ne syötiin tänään satamassa. Hyvää oli. Suihkun jälkeen kävin kaupassa täydentämässä varastoja. Illalliseksi valmistin lohimedaljonkeja ja käytiin vielä iltaoluella pubissa.
3.8.2004 Laitoin aamiaisen jälkeen sähköposteja maailmalle. Tankkasimme aluksen ja matka kohti Southamptonia alkoi. Purjehdimme kauniissa ilmassa (+23) Englannin liitukallioiden tuntumassa. Doverin kohdalla oli tosi vilkas poikittaisliikenne, näimme hylkeen ja lepakko tuli köysiimme huilaamaan. Tuuli on tyyntäja vuoroveden vastavirta hidastaa matkantekoa.
4.8.2004 Yö sujui rauhallisesti kuutamossa. Varmistimme yön aikana useaan kertaan, että lepakkomme voi hyvin. Näytti viihtyvän hyvin. Aamu valkeni aurinkoisena, mutta aamiaisen jälkeen nousi sankka sumu ja ajelimme tutkan avulla 3 nm skaalalla kohti The Solent salmea. Solent oli mainettaan parempi, ei mitään pahoja ruuhkia ja sumuin hälveni. Vuoroveden suhteen olimme onnekkaita. Virta antoi meille ylimääräiset 2 kt ja saavuimme Southamptonin Ocean Village-satamaan klo 17.Söimme terästettyä hernekeittoa.5.8.2004 Helteinen päivä aamusta alkaen. Vein kaiken pyykkini sataman pesukoneeseen. Tämän päivän olemme täällä ja matkaa jatketaan huomenna. Kävimme kaupungilla etsimässä jotakin tapeellista. Sekava keskusta, eikä mitään löytynyt. Tein illalla vasikkavuokaa ja hyvin tuntui maistuvan, vaikka päivällä nautitun pitsan jälkeen kukaan ei uskonut pystyvänsä illalla syömään yhtään mitään. Nettiyhteydet reistailevat, tyypillistä Englantia.
6.8.2004 Mahtava aamu, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kävin suihkussa ja istuskelen veneessä aamua ihaillen muiden nukkuessa. Tarkoitus on lähteä matkaan puolilta päivin nousuveden ollessa korkeimmillaan. Tarkoituson purjehtia yön yli ja menemme ehkä Plymouthiin.
Kari sai huonoja uutisia veljestään, joka on tajuttomana ja koomassa Suomessa ja kuoli sitten myöhemmin. Kari päätti jatkaa joka tapauksessa kanssamme yli Biskajan ja katsoa sitten, miten ja mistä pääsee hautajaisiin.
Vuorovesi The Solent-salmessa antoi meille parhaimmillaan 10 kt GPS-nopeuden, kun veneen nopeus veteen nähden oli 5,5 kt. Neulansilmä salmesta ulos oli tosi kaunis auringonpaisteessa. Koneella joudutaan ajamaan ainakin näin alkuillasta.
7.8.2004 Yö sujui rutiinilla. Välillä sankkaa sumua, välillä kirkasta. Englannin eteläosiin annettiin myrskyvaroitus ja tulimme varmuuden vuoksi rantaan Dartmouthissa hiukan ennen Plymouthia. Kaunis satamakaupunki eikä myrskystä mitään tietoa. Illalla tuuli yltyi hetkeksi ja pieni rintama meni ohi. Kävimme lautalla kaupungilla ostoksilla ja tein currykanaa.8.8.2004 Pilvinen päivä ja aiomme startata Biskajalle. Tuulen pitäisi olla meille suotuisa, muttakatsotaan nyt. Purjehdus eteni välillä tyynessä välillä tuulessa ja vesisateessa.
9.8.2004 Toissa päivänä näimme 2 delfiiniä veneen vieresä ja eilen väsynyt pikkulintu tuli lepäämään veneeseen. Se viihtyi sitlooran jalkatilassa puolisen tuntia ja söi vähän leivänmuruja ennen kuin lähti päättäväisesti kohti Englantia. Nyt aamulla aurinko paistaa, tuuli on reipasta ja mainingit korkeita. Matkaa Biskajanlahden reunalle on 43 nm.
10.8.2004 Yöllä jouduimme kovaan ukkosmyrkyyn ja yön purjehdittuamme päätimme kääntyä takaisin ja mennä Ranskaan huilaamaan. Myrskyn ennustettiin vain kovenevan ja meillä oliosi koko ajan vastatuuli. Käännyimme siis ympäri ja palasimme 30 nm takaisinpäin ja menimme Ranskan Brestin vieressä olevaan Port Vauban satamaan.. Kunnon suihku ja maksut saattoi taas suorittaa euroina, hieno homma. Yhden oluen jälkeen muut painuivat nukkumaan, siis keskellä päivää! Kokki lähti kuitenkin kaupungille katsastamaan kauppoja. Illalla söimme "makkarakimaran". Saksalais-englantilais-ranskalais-makkarat uunipellillä kypsennettyinä maistuivat hyviltä ja jälkiruoaksi nautitut pari Irishcoffeeta taivaallisilta. Sikari viskin kanssa kruunasi illan ja antoi hyvän unen.
11.8.2004 Sateinen yö ja pilvinen aamu. Tämän päivän ainakin olemme vielä täälläja katselemme sään kehitystä. Illalla söimme possunfilettä sienikastikkeen kera.
12.8.2004 Tuuli on kääntynyt länteen ja yritämme tänään lähteä Biskajan ylitykseen uudelleen. Kävimme kaupassa hakemassa 4 päivän sapuskat. Rento päivä, kävimme syömässä sinisimpukoita ja illalla vielä pitsat. Lähtöä siirrettiin aamuun.
13.8.2004 Puolipilvinen aamu, herätys 0615, aamu-uinti ja aamiainen. Nyt lähdetään Biskajalle. Tuuli on lännestä ja puuskaista, päästiin purjeilla hyvin eteenpäin.
14.8.2004 Yöllä tuuli kääntyi, mutta toinenhalssi veti oikeaan suuntaan.Aamuyöstä tuuli tyyntyi ja kääntyi vastaiseksi, joten ajoimme koneella. Delfiinparvet ovat vierailleet ahkerasti veneen ympärillä ja pari valasta kävi suihkuttelemassa vesipatsaita veneen vieressä. Merivesi on + 20 ja aurinko tuli näkyviin. Pääsimme taas purjehtimaan ja valaita oli näkyvissä kymmenkunta. Valaat ovat aika pieniä, mutta kuitenkin venettä isompia.
15.8.2004 Ollaan keskellä Biskajaa. Valasäidit kävivät näyttämässä 5-6 poikastaan, jotka temmeltävät veneen ympärillä sen verran uhkarohkeasti, että jouduimme tekemään väistöliikkeenkin. Emme halua joutua emojen kanssa riitoihin. Yöllä satoi ja tuuli tyyntyi, ajoimme koneella, matkaa jäljellä 132 nm. Purjehdimme koko Biskajan 200 metrin syvyskäyrän ulkopuolella, parhaimmillaan vettä oli alla 5 km.
16.8.2004 Vaikeudet alkoivat, kun matkaa oli jäljellä 70 nm. 40 kt vastatuuli ja korkea aallokko. Ajoimme ensin koneella, mutta matka eteni vain 2,5 nm tunnissa ja aikaa uhkasi tulla vuorokausi lisää. Laitoimme genuan ylös ja luovimme loppumatkan hyvällä 5-6 kt vauhdilla ja lopulta Espanjan rannikko näkyi. Saavuimme La Corunan satamaan3 yön ja 4 päivän purjehtimisen jälkeen uupuneina puolen yön aikaan. Kunnon paukku ja nukkumaan.
17.8.2004 Jäätiin ulkopoijuun ja kuljettiin kumiveneellä. Coruna on viehättävä kaupunki ja täynnä kauniita naisia. Ainakin meistä miehistä tuntui siltä. Olisiko Biskajan ylitys vaikuttanut arvostelukykyyn tai -asteikkoon? Syötiin sinisimpukoita ja kalaa ja tutustuttiin kaupunkiin.
18.8.2004 Länsituuli jatkuu ja ollaan vielä tämä päivä täällä. Vietin aikaa kaupungilla ja ostin taas illaksi sinisimpukoita. Kilon saa alle 2 eurolla ja kaikki pitävät niistä. Haudutan ne valkoviinissä runsaan persiljan ja valkosipulin kanssa. Lopuksi lisätään sahramia ja kermaa ja hyvää on. Söimme siinä ohessa pihvit sienikastikkeen ja kukkakaalin kanssa. 
Taivas on pilvetön ja tuuli heikkoa. Koko päivä purjehdittiin genaakkerilla 5-6 kt vauhtia tuuli selän takana, shortsit päällä. Tätä tultiin hakemaan ja nyt nautitaan! Delfiinit selvästi pitävät Arurusta, kun parveilevat koko päivän ympärillämme. Nyt jatkamme purjehdusta yön yli ja katsotaan huomennna missä olemme. Sinisimpukat olivat muuten loistavia ja jälkkäriksi nautimme juustoa sherryn kanssa. Kohta tullaan Portugaliin, matkaa vielä 3 nm rajalle.
23.8.2004 Aamulla kävimme pyykilläja odottelimme turhaan tunnin toimiston aukeamista, kun täällä olikin kellot Englannin ajassa. Kävin sitten ostoksilla marketissa ja kauppahallissa, jossa join myös aamukahvit. Korjailimme vähän venettä ja nautimme kauniista ilmasta. Portugalilaisten mieletä tämä on surkein elokuu 100 vuoteen, mutta kyllä tämä meille kelpaa. Tarkoitus on purjehtia yön yli Lissaboniin ja matka alkoikin vauhdikkaasti hyvässä tuulessa.
Tulimme Lissaboniin aamupäivällä ja rantauduimme Doca de Alcantra-satamaan. Lämpöä on + 27 astetta ja Tapsan ja Pirjon poika Tero tyttöystävänsä Päivin kanssa olivat tulossa illalla veneeseen. Tein kauppareissun Karin kanssa ja hankimme samalla Karille lentolipun huomiseksi Suomeen. Kari lähtee hautaamaan veljensä. Söimme illalla currykanaa ja hyvältä maistui kaiken hössötyksen keskellä. Nuoret ovat tosi mukavia, mutta äidit hössöttävät aina liikaa.
25.8.2004 Kaunis aurinkoinen aamu. Suihku ja sitten aamiainen Karille, nuoretkin heräsivät! Tänään käydään kaupoissa ja varustetaan venettä.Aikamoinen show koko kauppakäynti. Matkaa oli reilu kymmenen km, joka tehtiin reilussa 30 asteen helteessä bussilla (minä siis bussissa!) Piti ostaa kärryllinen tavaraa, mm. vesipulloja 10 l ja muuta turhaa, jotka sitten piti rahdata veneelle. Täytyi olla joku näytön paikka nuorille tai sitten äidin hoivavietti heräsi. Sain sentään puhuttua taksin paluumatkalle. Muuten leppoisa päivä, tein lohimedaljonkeja illalla ja juustoja portin kanssa jälkiruoaksi.27.8.2004 Kaunis hellepäivä. Aamusuihkun jälkeen pesin omat ja Karin lakanat sataman pesulassa ja sitten kaupungille varustautumaan Madeiralle. Eka marketti ei täyttänyt toiveita ja loput tarvikkeet haettiin taksin avulla kauempaa. Syötiin vielä kanaillallinen ennen tankkausta ja matkan alkamista. Madeiralle on matkaa 508 nm ja hyvä tuuli vei meitä vauhdilla eteenpäin. Yö vahdittiin miehissä, tunti unta, tunti stand by:na ja tunti ruorissa periaatteella.
28.8.2004 Aamukuudelta puolen vuorokauden jälkeen matkaa oli tehty 75 nm.Päivä oli aurinkoinen ja vauhti jatkui. Syötiin keitettyjä katkoja ja nähtiin yksi laiva, vuorokaudessa edettiin 149,3 nm.
29.8.2004 Yöllä oli kumma kyllä tyynempää ja vauhti hiljaisempaa. Muutamaa laivaa tarkkailtiin ja meriveden lämpöoli kohonut portugalin rannikon 17:sta asteesta 24 asteeseen. Golf-virta vaikuttaa. Vastavirtaakin oli 1,5 kt. Päivän mittaan kokeiltiin kalaonneakin, ei onnistanut. Sitten vedettiin vesikonetta perässämme, ei pisaraakaan. Toisen vuorokauden saldo oli 147 nm ja matkaa jäljellä 225 nm.
30.8.2004 Yöllä tuuli hiljeni, mutta edettiin kuitenkin 4-5 kt. Aamuyöstä käynnistettiin kone avuksi ja akkujen lataustakin tarvittiin. Ukkosrintama edessä ja kovaa salamointia, mutta meni muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta vähän ohi. Pirjo hösääTeron suhteen. Yritti vaihtaa vahtivuorot 32-vuotiaalle sopivammiksi, ettei unirytmi sekoa. Pidin pääni omieni suhteen ja nyt äiti valvoo poikansa aamuvuoroa (7-10). Kaikkea sitä näkee ja kokee näköjään. Loki lakkasi toimimasta ja kotikonstit eivät auttaneet. Katsotaan sitten satamassa. Merivesi on + 25 ja vettä alla 4-5 km. Aamupesu suoritettiin roikkumalla veneen uimarappusilla. Madeiralla pitäisi olla huomenna puolilta päivin. Jääkaapissa tavarat eivät tahdo säilyä, kosteus on kovaa, varsinkin yöllä. Tämä on hyvää harjoitusta Atlantin ylitykseen. Tuuli tyyntyi iltapäivällä ja ajettiin koneella yö. Vesi on jo 26 asteista.
Kirjoitin pienen jutun entisen työpaikkani henkilökuntalehteen purjehduksestamme ja roolina kokkina.
Tässä kopio tästä tarinasta:
Luulin itsekin tulleeni hulluksi, kun kuulin itseni tyynen rauhallisesti kerran sanovan Tapsalle, että kyllähän minä voisin tulla mukaan ja toimia kokkina Arurussa Raisiosta Karibialle ja takaisin. Minä, joka voin pahoin purjeveneessä kovassa merenkäynnissä, varsinkin, jos joudun olemaan kannen alla näkemättä horisonttia ja siellähän sen kokin pitäisi olla. Pidän kuitenkin hyvästä ruoasta ja osaan mielestäni myös sitä valmistaa ja kun pojat olivat samaa mieltä ruoanlaittotaidoistani parin hiihto- ja purjehdusreissun tiimoilta, niin eihän tällaista tilaisuutta voinut vastustaa ja kun Marjakin näytti vihreää valoa, niin matkaan vain.
Koetin tutkia ja hankkia etukäteen kaikkea mahdollista tietoa valtamerikokkailusta, mutta sitä on saatavilla yllättävän vähän, mutta ajattelin, että kyllä matkalla oppii. Veljeni neuvoista jäi parhaiten mieleen, että keittiöveitsien pitää olla hyviä ja ehdottoman teräviä. Niillä on helppo työskennellä ja niillä tekee siistireunaisen haavan, joka on helppo ommella. Siispä ensiksi veitsikauppaan!
Itämeri opetti heti alkumatkasta, että on aivan eri asia olla hyvä satamakokki kuin toimia avomerellä heiluvassa keittiössä ja yrittää pitää itsensä pystyssä ja kattilat liedellä, saada kaapista ovea avatessa vyöryvistä tarvikkeista kiinni se, mitä juuri sillä hetkellä kaipaat ja sitten se oksennus tuli ja kannelta keittiöön palattuasi huomasit saavasi alkaa kaiken alusta. Ajattelin lopettaa kokkailut heti alkuunsa, mutta Tapsan vaimo Pirjo, jolle merisairaus on tuntematon käsite, tuli silloin pelastavana enkelinä apuun ja loihti kelissä kuin kelissä hetkessä hyvää purtavaa kaikille, jotka syömään pystyivät. Totuin muutamassa päivässä kyllä aallokkoon, eikä pahoinvointia esiintynyt, mutta kovissa keleissä jätin hommat Pirjolle ja keskityin parempien kelien aterioiden tekoon.
Satamaan saavuttuamme ja saatuamme veneen kiinnitettyä oli ensimmäisenä (oluen jälkeen) mielessä suihku ja sitten kaupunkikierros, jolloin kartoitin paikallisten markettien sijainnin ja tason. Valmistin iltaruoan ja hankin tarvikkeet seuraavan tai seuraavien päivien purjehdukseen. Alkumatkasta, kun meitä oli kuusi henkeä aluksella, tarvitsin pari kantajaa mukaani kauppaan, sillä parinkin päivän purjehdukselle varautuminen vaatii uskomattoman tavaramäärän. Olen pyrkinyt siihen, että satamissa syödään aina kunnolla ja hyvin. Lihaa, kalaa höystettynä vihanneksilla ja salaateilla, juustoja jälkiruoaksi ja juomina hyviä viinejä, alku- ja jälkidrinkkejä unohtamatta. Merellä syömme sitten kelin mukaan. Kovassa aallokossa, jota on todellakin riittänyt ensimmäisen viiden viikon aikana ihan riittävästi, söimme välipaloina kahvia ja voileipiä. Jos keli sallii, niin joku yksinkertainen keitto lisänä antaa voimaa ja yövahdeissa voileipien lisäksi nautimme rusinoita, pähkinöitä ja suklaata. Kun pääsimme Biskajan ylitse ja kelit paranivat, on veneessä pystynyt nauttimaan jopa sinisimpukoita, jotka on kypsennetty valkosipuli ja valkoviini kastikkeessa runsaan tillin ja sipulin kera. Sinisimpukoista tulikin koko venekunnan yhteinen herkku ja kun olemme purjehtineet simpukka-alueilla Pohjois-Espanjan ja Portugalin rannikoilla, niitä on syöty melkein päivittäin. Kauppahalleista ja satamista ostettuina parin kilon pussin loistavan puhtaita simpukoita saa vähän reilulla kolmella eurolla. Aamiaiseksi tarjotaan tuoremehua, leipää, leikkeleitä, juustoja, munia, pekonia, jogurttia ja puuroa. Kullekin vähän oman maun ja tarpeen mukaan.
Matka Portugalin mantereelta Porto Santo:siin (30 NM NE Madeira) oli reilu 500 mailia ja ajassa 4 vuorokautta ja antoi vähän esimakua tulevasta Atlantin ylityksestä. Ilmat lämpenivät ja merivesikin oli jo 26 asteista. Jääkaappi rupesi olemaan kovilla eikä avattuja leikkelepaketteja voinut säilyttää useampia päiviä. Täytyi miettiä tarkemmin, missä järjestyksessä mitäkin syödään. Muutamalle oluttölkille jääkaapissa on ollut aina tilaa puhumattakaan naisten huomattavalle kuohuviinivarastolle.
Toistaiseksi matka on opettanut mukavasti tätä ruokailupuolta. Olemme päässeet riittävän usein satamiin ja saaneet nauttia huolella tehdyistä aterioista ja Portugal Porto Santos väli lämpimine ilmoineen on antanut pientä harjoitusta tulevaan Atlantin ylitykseen, joka vie kolmesta neljään viikkoon.
Täytyy sanoa, että valtameripurjehdus on rankkaa ja haastavaa ja kokkinakin on mukava olla, kun on kiitollinen ruokakunta. Kannattaa pitää porukkaa hiukan nälässä, niin kyllä satamassa sitten ruoka maistuu! Kirjoittelen lisää kokemuksistani matkan edetessä.
2.9.2004 Lekottelupäivä. Muut lähtivät puutarha-akvaariokierrokselle ja kehuivat palatessaan, ettäoli ollut mukavaa. Minä kiertelin kaupungilla ja hankin pihvit illaksi. Nuoret lähtevät huomenna ja olo normalisoituu.
3.9.2004 Laiskottelupäivä, nuoret lähtivät Suomeen ja me hankimme tarvikkeita Kanarialle menoon. Aamulla lähdetään. Illalla syötiin hyvät sipulipihvit. Funchalin satamassa veneen kiinnitysköydet ovat tosi kovilla kahden metrin vuoroveden heiluttaessa. Ei mitenkään miellyttävää.
4.9.2004 Lähtö Gran Canarialle ja Las Palmasiin 0950 kauniissa hellesäässä. Matkaa on 281 nm. Hyvä lämmin tuuli. Matka taittui joutuisasti ja jatkui samanlailla koko yön.
5.9.2004 Yöpurjehdittiin 2 tunnin vuoroissa ja vuorokaudessa matkaa taitettiin 148 nm . Matkaa on jäljellä 13 nm ja jos keli jatkuu tällaisena, olemme perillä Las Palmasissa varhain aamulla. Kävin aamupesulla veneen perässä uimarappusilla. Onnistuu hyvin, kun laittaa valjaat päälle ja veneeseen kiinni ja raput ulos ja sinne vaan rappusille. Helminen ajaa ja jos ote lipeää, niin valjaat pitävät veneen tuntumassa. Kohina merellä on koko ajan niin kova, että huutoa ei kukaan kuule nukkuessaan, jos joku lipsahtaa yli laidan.
6.9.2004 Tuuli jatkui hyvänä koko edellisen päivän ja myös yön ja olimme perillä aamulla kahdeksalta. 300 nm taittui 46 tunnissa ja Raisiosta Ls Palmasin satamaan on kertynyt maileja 3356. Vene jää nyt tänne kuukaudeksi ja niinpä aamusuihkun jälkeen lähdin matkatoimistoon kyselemään lentolippua Suomeen. Matkatoimisto oli järkytys, tunnin nettiselailun jälkeen sain tietää, ettäpääsisin Suomeen 600 €:lla, jos odotan täällä viikon. Jos haluan lähteä huomenna, niin se maksaa 1400 €. En heti tehnyt kauppoja, vaan soitin Suomeen Sajakorven Raijalle Kohdematkat Kalevaan. Hän on aiemminkin järjestellyt matkojani onnistuneesti ja kehotti minua menemään vaikka oluelle hetkeksi, hän soittaisi kohta takaisin. Puolitoista tuntia kului ja ehdin jo hetken miettiä, etteikö täältä tosiaan pääse pois järkevällä hinnalla. Oli meinaan koti-ikävä vaimon luo, ei silloin Kanarialle jäädä. Puhelin soi ja minulla oli varausnumero lipulle huomiseksi 420 €:lla. SAS:n eläkeläistarjous lennättää minut Madridin ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Laukun (käsipakaasi) pakkaamisen jälkeen kävimme La Cantara-beachillä syömässä sinisimpukoita ja paellaa.7.9.2004 Heätys oli klo 0400 aamulla ja taksi tuli yllättäen sovittuun aikaan ja lippu odotti kentällä ja kotimatka alkoi. Tapsa ja Pirjo jäivät veneen kanssa Kanarialle ja kuulen myöhemmin, minne se on siirretty ja milloin reissu jatkuu.
Alunperin ajattelimme tämän alkumatkan tänne Canarialle vievän 5 viikkoa, mutta siihen kului kuitenkin melkein 7 viikkoa. Ei siis oikein olisi sopinut normaalia työtä tekevälle, jos haluaa vielä perhe- ja työelämän jatkuvan purjehduksen jälkeenkin.
TOINEN OSUUS: Kanaria - Barbados
29.10 - 5.11.2004 Vene on Gran Canarian Mogan:in satamassa ja tarkoitukseni on siirtyä veneelle 5.11.
Tulin Marjan kanssa jo viikkoa ennen Teneriffalle Las Calletas nimiseen pikku kaupunkiin saaren eteläkärkeen. Marja tuli saattamaan Atlantin ylitykselle ja vietämme nyt samalla pinen loman täällä. Asumme Club Marino-hotellissa Costa del Silenciolla. Vuokrasimme auton ja ajelimme saaren ympäri. Bensa on amerikan hinnoissa, 65 c/l.Åke ja Eija olivat Tapsan ja Pirjon kanssa pari päivää Los Christianoksessa ja kävimme parina iltana yhdessä syömässä.
Marja palaa Suomeen nyt perjantaina ja minä siirryn veneeseen ja purjehdus jatkuu!
9.11.2004 Sade on jatkunut koko yön ja satama-allas on lohduttoman näköinen. Sade on irrottanut kaikkea roskaa ja roinaa vuorilta ja neovat täyttäneet altaan. Olemme kuin vetämättömän viemärin keskellä. Meidän piti siirtyä muualle tänään, mutta katsotaan nyt.
Sade vain jatkuu eikä lähdetä mihinkään.Waterlog, uusi vedentekolaitteemme,on saapunut Moganiin ja se haetaan loppuviikosta. Vene pitäisi saada nostettua ylös ja pohja puhdistettua ja myrkkymaalattua. Täällä päin se ei onnistu ja nyt haetaan paikka Moganin suunnalta. Vuorovesi keinuttaa tiettyinä aikoina rajusti. Syötiin illalla vähän katkoja ja oliiveja.
10.11.2004 Koko yön satoi, mutta aamulla vähän kirkastui. Odottelemme vielä täällä maailmanlopun paikassa (en ymmärrä miksi) ja jos ei ihmettä tapahdu lähdemme vasta perjantainaaamuna (ylihuomenna) Karia hakemaan veneeseen Teneriffalta. Kävimme illalla ulkona syömässä ja päätimme kuitenkin lähteä jo huomenna.
11.11.2004 Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Los Christianosta. Kohtuullisen kova merenkäynti ja valaat kävivät aivan veneen kyljessä. Matka sujui hyvin ja olimme ankkurissa iltapäivällä. Teimme alustavaa ostoslistaa ylitystä varten illan aikana.
12.11.2004 Aamu valkeni puolipilvisenä + 20. Kävin aamu-uinnilla, + 24 ja nautiskelin aamun rauhasta yksin kannella. Viereisen veneen ranskalaistytöt rupesivat juuri riekkumaan, taidan laittaa aamiaisen alulleen. Kari tuli ajallaan, käytiin kaljalla ennen veneelle tuloa. Tehtiin ostokset ja illalla syötiin kanan rintafileitä.
13.11.2004 Tänään siirrytään Moganiin ja päivästä tulikin aika rankka. Tuuli puhalsi 44 kt nopeudella Teneriffan ja Gran Canarian välisessä kapeassa aukossa ja aallokko oli korkeahkoa. Jouduttiin kryssimään ja aikaa kului 52 nm matkaan 12 tuntia. Kari sai puomista päähänsä kuhmun ja kärsii flunssasta. Saimme paikan satamasta, nopea suihku ja sitten syömään.
14.11.2004 Kaunis päivä, veneen kunnostusta ja muuta pientä. Sophie, ranskalaisrouva, johon Tapsa ja Pirjo olivat tutustuneet täällä, kävi tervehtimässä ja kutsui venepartyyn tiistaina. Vene pitäisi nostaa ylös huomenna.
15.11.2004 Aamusuihku seitsemältä ja nostoa valmistelemaan. Telakalta ei tietenkään löytynyt ketään asiasta tietävää, odottelua. Haimme uuden vesikoneen toimistolta ja noston pitäisi tapahtua klo 10.
Tässä kauppalistamme:
4 Gin, 8 brandy, 9 kuohuviini, 1 viski, 20 punaviiniä (15 l), 270 tölkkiä olutta, 50 tölkkiä jääteetä, 60 tölkkiä kokista, 5 pulloa kokista (7,5 l), 10 pulloa tonic, 8 purkkia makkaraa, 68 purkkia tonnikalaa, 20 purkkia herneitä tai maissia, 30 purkkia hedelmäsäilykkeitä, 6 pkt riisikakkuja, 100 kpl kananmunia, 5 purkkia marmeladia, 10 uht-maitoa, 5 uht-kermaa, marjakiiseli, 10 purkkia oliiveja, 2 purkkia majoneesia, marinoituja valkosipuleita, valkosipulia, sipulia, perunaa, 10 purkkia sipsejä, 10 talousrullaa, 5 wettex, teetä, palasokeria, 1 pyykkipulveri, sinappia, 2 kermavaahtostruuttaa, korppuja, purukumia, pähkinöitä, 2 suklaalevyä, karkkia, tiskiharja, paistinpannu, 15 appelsiiniä, 28 omenaa, 5 sitruunaa, 2 kurkkua, 28 tomaattia, 10 pakettia pekonia, 15 tuoremehua, 16 jogurttia, 27 sämpylää osa esipaistettuja, 4 evesol, 2 palaa jamonia, salamipötkö, pakastevihanneksia.
18.11.2004 Aamutoimet ja sitten matkaan torvien soidessa satamassa. Hyvää kyytiä koko päivä. Purjehdimme kohti Kape Verdeä ja yritämme löytää pasaatituulet. Uusi Waterlog rupesi toimimaan ja tuotti juomakelpoista vettä. Aallokko aika kovaa ja siitä johtuen ruokailu aika kevyttä.
Lisäksi joku iso kala vei siimastamme 50 kg painoiselle kalalle tarkoitetun tapsin koukkuineen. Ei selvästikään meidän päivämme.
20.11.2004 Koko yö mentiin kovaa, vuorokaudessa 160 nm. Aurinko paistoi aamusta alkaen ja shortseissa pystyi ajamaan. Tuuli oli 20 kt ja aallokko korkeata, hyvää purjehtimista koko päivä. Iltapäivällä syötiin leikkelelautanen: keitinperunat, juustoa, tomaattia, pekonia, paistettu muna, oliiveja ja nautittiin se punaviinin kera. Illansuussa nappasi perässä olleeseen uistimeen noin 10 kg dorado. Vene eteni 6-7 solmua ja Kari taisteli tunnin sen kanssa, ennen kuin sain sen napattua koukkuun. Yritimme ensin haavilla, mutta haavi hajosi, kun se ei mahtunut siihen. Oli jo säkkipimeää, kun tapoin sen kaiteiden ulkopuolella Fiskarsin kirveellä. Oli vähän sellainen tunne, että jos tästä nyt lipeää mereen, niin mahtaakohan sitä enää venettä löytyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Tapsa ja Pirjo olivat heränneet kirveen iskujen kuminaan veneen rungossa ja tulivat ihmettelemään veristä tannerta, luulivat varmaan minun ja Karin selvittelevän välejämme. Dorado fileoitiin ja saimme parin päivän hyvän ruoan. Tuuli tyyntyi yöllä ja matkaa jatkettiin moottorin avulla. Ylitimme Kravun kääntöpiirin ja matkaa Kape Verdelle 500 nm.Myöhemmin opimme, kuinka kala tapetaan verettömästi: Heitä kalan suusta kiduksille viinaryyppy ja kala potkaisee kerran ja on kuollut. Homma toimi, kala ilmeisesti saa sydänhalvauksen alkoholista, sillä peratessani kalaa, sydän ei enää sykkinyt ja ainahan kalan sydän on sykkinyt pyydystämisen jälkeen vaikka kuinka pitkään (lapsuuden muistoja). Tämän neuvon jälkeen pakkasimme Fiskarsin kirveen pois ja otimme kannelle vodkapullon kalastajien tarpeisiin ja hyvin toimi.
21.11.2004 Ajoimme yön moottorilla, melkein tyyntä. Genua on ylhäällä ja antaa noin solmun lisävauhdin. Nopeutemme on noin 6 kt ja etenimme viime vuorokauden aikana 131 nm. Aamu kaunis, ilma 25 astetta ja vesi 23 astetta, heikkoa tuulta, purjeet vievät noin 5 kt nopeutta. Päivä oli ihanteellinen, paitsi matkan edistymisen suhteen. Aurinko paistoi ja aalto oli pientä, genaakkerilla edettiin välillä mukavasti. Doradosta tuli loistavaa pannulla paistettuna ja hetken haudutettuna herkkusieni-kermakastikkeessa. Liha oli melkein pihvimäistä, kiinteää ja todella hyvää. Jälkiruokana nautittiin Irishcoffeet. Yövuorossa Karin kanssa eka huki.
22.11.2004 Hieno yö, kuu on täyttymässä, mutta selkäasennossa. Aamuyöstä täytyi laittaa moottori päälle tuulen tyyntyessä. Aamulla aurinko nousi merestä pilvettömälle taivaalle. merivesi on 26 asteista, ilma yöllä 22 ja nyt klo 10 25 asteista. Aamupesu meressä valjaiden avulla, elämä tuntuu mukavalta. Nyt edetään ison voimin ja kun Tapsa ja Pirjo heräävät, otetaan spinnu avuksi. Viimeisen vuorokauden saldo 117 nm. Spinnu veti hyvin koko päivän, vauhtia oli 7-8 kt. Nautimme aina klo 17 GT:t (gintonic) ennen ateriaa (kuvassa Tapsa) ruokahalun kasvattamiseksi. Söimme doradoa uunikalana ja hyvää oli niinkin. Yöksi spinnu pois ja matka jatkuu ison voimin.
23.11.2004 Katselen auringonnousua klo 0630 aamulla. Matkaa on jäljellä Kape Verdelle 216 nm ja iso vie 4-5 kt vauhtia. Vuorokauden saldo 126 nm. Olemme muuttaneet Karin kanssa kahden hengen yövuoromme siten, että toinen vain valvoo kannella toisen nukkuessa. Jos purjeita tarvitsee säätää, niin herätämme toisen. Hankkimani Ericssonin satelliittipuhelin lakkasi toimimasta ja rupesi toimimaan uudelleen vasta lähellä Barbadosta. Ehken ollut osannut kysyä oikeita kysymyksiä tai sitten myyjä ei osannut selittää riittävän selkeästi, että kyseinen laite ei toimi tietyn leveyspiirin eteläpuolella. Kotiväki on tietysti pirun huolissaan, kun yhteyksien oletettiin toimivan. Täällä kuitenkin mennään ilman minkäänlaista muuta huolta. Iso joukko valaita tai jättiläisdelfiinejä kävi katsomassa meitä ja puhisivat kovasti kun kulkivat vierellämme alle metrin päässä parhaimmillaan. Lentokalaparvet lähtevät tosi pitkille lentomatkoille aivan veneen keulan edestä keulan iskiessä aaltoon. Purjehdittiin koko päivä spinnun kanssa hyvää vauhtia. Merivesi on jo ilman lämpöistä +26. Viime yönä saavuimme koillispasaatien alueelle ja jos tuuli jatkuu tällaisena, meille tulee hieno ylitys.
24.11.2004 Kaunis aamu, klo 0930 ulkona + 26, merivesi +27 ja matkaa Kape Verdelle 70 nm. Saavumme sinne joskus alkuyöstä, siis pimeässä, mutta siihenhän olemme jo tottuneet. Spinnu vetää mukavasti ja lentokaloja on hauska seurata.
Saavuimme Sao Vicente-saaren Porto Grandeen illalla kymmenen jälkeen. Myöskään kännykät (kolmitaajuus) eivät toimi täällä, joten aamulla on heti mentävä soittamaan kotiin, että kunnossa olemme.
25.11.2004 Kaunis aamu, Carlos poikansa kanssa tuli jollallaan tarjoamaan palvelujaan.Tapsa lähti rohkeasti passiemme kanssa kyytiin ja kohti satamaa, saa nähdä, palaako! Yksi toinenkin suomalaisvene on ainakin ankkurissa. Elintarvikkeista patongit kestivät 5 päivää, samoin tomaatit. Appelsiinien ja vihreiden banaanien kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Viime vuorkauden saldo oli 76 nm.Tapsa tuli passien ja Carloksen kanssa ja minä lähdin sitten kyytiin tarkoituksena täyttää kaasupullo. Melkoinen operaatio. Mentiin kumiveneellä peräsatamaan ja sieltä kävellen 1,5 km kaupunkiin 11 kg pullo olalla. Minulla oli pelkät shortsit päällä, ei siis paitaa ja sielläei selvästikään voinut kulke ilman paitaa. Naiset katsoivat sillä lailla ja heidän miehensä taas sillä lailla. Menimme siis ensikksi torille, mistä sain ostettua T-paidan, sitten kaasufirmaan, minne pullo jätettiin täyttöä varten. Sitten lennättimeen, mistä sain soitettua kotiin ja kerrottua, että kaikki on hyvin. Sitten kävimme kauppahallissa juomassa oluet ja Carloksen ystävät liityyivät joukkoon ja maksoin kaikkien syömiset ja juomiset. Lysti ei ollut kallista, noin 3 € koko porukalta. Sitten haimme kaasupullon, mikä maksoi 15 € ja Carlos oli hankkinut taksin viemään meidät takaisin jollalle. Onneksi oli vielä juuri sen verran paikallista valuuttaa, että selvisin 1,5 € taksimaksusta.
Lähdimme heti uudelleen kaupunkiin Karin kanssa. Kävimme nettipaikassa lähettämässä sähköposteja. Carlos oli tietysti koko ajan mukana ja olikin suureksi avuksi. Kari kävi soittamassa Suomeen ja ostimme hänelle uudet sandaalit jossain vaiheessa mereen menneiden tilalle ja saimme samalla vaihtorahana paikallista valuuttaa. Tarjosimme taas Carloksen laajalle ystäväpiirille oluet. Palasimme veneelle ja Tapsa ja Pirjo lähtivät vuorostaan kaupungille ja haen heidät kohta jollalla rannasta. Nyt syödään ja sitten nukkumaan, huomenna on tarkoitus lähteä.26.11.2004 Lähtöpäivä, aamu-uinti tehty ja istuskelen kannella klo 0730. Lämpötila on + 25 ja vesi edelleen + 27. Matkaa Barbadoksen Bridgetowniin on 2021 nm. Käymme vielä kaupassa, tankkaamme polttoainetta ja vettä ja yritän vielä saada nettiyhteyden Marjaan. Iltapäivällä on tarkoitus lähteä.
Monenlaista sählinkiä tankkauksen ja veden kanssa. Tapsa ja Pirjo olivat riitaantuneet Carloksen kanssa jostain pikkusummasta ja jouduimme hoitamaan hommat ilman apua. Vettä saimme ostettua lopulta ja minimimäärä oli 5000 kg ja maksoi 17 €. Kuunari Helena oli myös paikalla eikä ollut saanut ostettua vettä lainkaan. He tarvitsivat vettä 1500 kg ja me 150 kg. Sovimme heidän kanssaan, että jos he maksavat 17 € vesimaksun, niin me järjestämme heille vettä niin että sitä riittää vaikka kansisuihkuihin asti. Menimme Helenan kylkeen kiinni ja kun tankkiauto tuli, niin molemmat veneet tankattiin ja lopulla vedella pestiin pyykkejä, otettiin suihkuja ja loput laskettiin mereen. Tankkiauto ei tuntenut menetelmää, millä ostettua vettä olisi voinut viedä vaikka takaisin. Kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä ja saimme vielä parit oluet miehistöltä kiitokseksi. Aruru pääsi matkaan vähän yli klo 18. Hienoa päästä matkaan!
Tähän seuraava pätkä työpaikan henkilökuntalehteen kirjoittamastani tarinasta:
Moro,
Kanarian Mogan jätettiin hienossa säässä ja sumutorvien soidessa. On tapana töräytellä sumutorvia satamassa Atlantin ylitykseen lähtevien onneksi. Tuuli oli hyvä ja oikeasta suunnasta. Siis tällä kertaa emme joutuneet lähtemään vastatuuleen. Tuuli oli vähän liiankin reipasta, yölläkin lähellä 30 solmua, eikä ruoan laitosta tahtonut tulla mitään. Tyydyimmekin parina ensimmäisenä päivänä voileipiin, tonnikalasäilykkeisiin ja sen tapaiseen. Vieläkään emme ole päässeet nauttimaan auringon otosta kannella. Siellä ei saa kuin ammeellisen suolavettä päällensä ja täytyy varoa huuhtoutumista mereen. Purjehtimisessa on tosi meininkiä, kun yrittää pitää itsensä peräsimessä kuivana valtavien aaltojen seassa.
Kolmantena päivänä, ylittäessämme juuri Kravun kääntöpiiriä, nappasi uistimeen jotakin, joka ei pystynyt heti viemään viehettämme. Olemme menettäneet nimittäin jo muutaman vieheen ja perukkeen, vaikka niiden piti kestää 50 kg paino. Nyt kala pysyi kiinni ja tunnin väsyttämisen jälkeen Kari sai uitettua noin 10 kiloisen doradon veneen viereen, josta nappasin sen koukulla veneeseen. Haaviin se ei mahtunut ja kirveellä se tapettiin. Fileoin sen saman tien jääkaappiin ja sitten veneen perä ja onnelliset kalamiehet siivottiin taistelun jäljiltä. Verta oli meinaan joka puolella, onneksi ei kuitenkaan omaa! Koko tämän taistelun ajan vene eteni purjeilla autohelmin ohjatessa sellaista 5-6 solmun vauhtia, joten väsyttäminen oli rankaa puuhaa. Kari oli sitä mieltä, ettei yhtään isompia tarvitse tulla, kun Tapsa jo valikoi kalapakistaan isompia koukkuja.
Doradosta tuli loistava ateria pannulla paistaen ja kerma-herkkusieni-sherrykastikkeessa hetken hauduttaen. Liha on vaaleaa ja kiinteää ja maku hyvä. Tuuli oli tyyntynyt ja meri tasoittunut, mikä mahdollisti oikein kunnon ruoan laiton. Päivällä pääsimme ison purjeen ja genaakkerin avulla 5-6 solmun vauhtia eteenpäin, mutta yöksi jouduimme ottamaan moottorin avuksi. Samalla saimme akut ladatuksi täyteen. Meillähän on pari aurinkopaneelia, ja tuuligeneraattori tuottamassa virtaa ja ne riittävätkin autohelmin ohjaustarpeisiin, mutta esimerkiksi nämä ”läppärit” ovat varsinaisia virrankuluttajia. Tapsalla on veneessä Mobitronic-mekkinen laite, joka muuntaa 12 V akkujännitteen normaaliksi verkkovirraksi, joten kaikkia nykyajan mukavuuksia voi käyttää, jos vain virtaa riittää.
Kansiauringostakin pystyi eilen nauttimaan ja tämä päivä näyttää samanlaiselta. Aurinko nousi pari tuntia sitten merestä pilvettömälle taivaalle. Merivesi on nyt 26 asteista ja ilma oli yöllä 22 asteista. Meillä on vielä reilu 300 mailia Kap Verdelle ja se vie aikaa 2-3 päivää, tuulista riippuen. Kummasti tähän avomereen tottuu. Yhtään ei häiritse, vaikka rantaa ei ole näkynyt moneen vuorokauteen, eikä kovin monta muuta kulkijaakaan ole ollut näköpiirissä. Eilen joku ison heinäsirkan tapainen otus lensi hetkeksi purjeeseemme. En kuitenkaan saanut sitä kiinni, jotta olisin voinut kuorruttaa sen suklaalla ja tarjoilla suurena herkkuna.
Pari päivää on nyt kulunut tuosta viimeisestä lauseesta ja Kap Verden Porto Grande on puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Yö on alkanut, mutta kuu valaisee hyvin. Järkytykseksemme huomasimme, että kännykkäyhteyksiä ei ole, satelliittipuhelin ei ole löytänyt satelliittia moneen päivään, joten en todellakaan tiedä, saanko tätä mitenkään lähetettyä eteenpäin. Katsotaan huomenna, mitä palveluja kaupunki tarjoaa. Jos onnistun löytämään internetkahvilan, niin toivoa on. Täältä kuitenkin lähdemme mahdollisimman pian eteenpäin kohti Barbadosta!
Terkuin Jukka
27.11.2004 Ensimmäisen 14 tunnin matka 92 nm. Yö purjehdittiin isolla 4,5 - 8 kt vauhdilla ja aamupäivällä vaigdettiin genua genaakkeriin. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, vesi + 28. Päivä sujui leppoisasti, tosin kerran broachattiin genaakkerin kanssa, mutta ilman vahinkoja. Syötiin säilykkeitä, tonnikalaa, maissia, kananmunia, tomaattia, oliiveja ja hedelmäkompottia kermavaahdon kanssa. Ruokajuomana oli tietysti viiniä. Yöksi viritettiin iso ja genua ja matka jatkuu.
28.11.2004 Pilvinen aamu, lämpöä + 25. Päivä alkoi hyvin, pyydystimme kaksi pientä doradoa ja päivän ruoka on hankittu. Paras viehe on ollut yllättäen keittiöhanskasta tehty viritelmä. Hanska sidotaan koukun viereen tapsiin siten, että sormet pääsevät läpättämään. Viritelmä surffaa pinnassa veneen edetessä hyvää vauhtia ja hyppää välillä aallolta ilmaan. Tämä on ilmeisesti sopiva haaste kaloille, koska saalista tulee hyvin. Matkaa tehtiin viime vuorokaudessa 131 nm. Vedettiin spinnu ylös, tuuli ESE 16 kt. Illalla syötiin doradot ja hyviä olivat. Kuunari Helena otti yhteyden, ajavat meitä kiinni. Yritetään havaita, milloin menevät ohi. Yöllä meidät ohitti joku alus, moottorin ääni kuului.
29.11.2004 Matkaa tehtiin viimeisen vuorokauden aikana 134 nm. Aamupesurituaalit uimatasolla auringon noustessa ja paistaessa selkään. Aamiainen ja spinnu ylös. Tuuli on melkein idästä ja vie meitä vähän turhan pohjoiseen. Helenakin saatiin päivemmällä näkyviin ja kuulumiset vaihdettiin, Karbialla nähdään. Lentokaloja on ihan mielettömästi. Keulan lyödessä aaltoon, satapäinen lentokalaparvi lehahtaa lentoon ja voimakas kalanhaju leijuu ympärillämme. Parhaat lentävät aaltojen välissä satoja metrejä, hienon näköistä. Illalla syötiin munaa ja pekonia papujen kanssa.
30.11.2004 Kaunis aamu, tuuli idästä. Onko tämä muka koillispasaatia? Matkaa tehtiin viime vuorokauden aikana 136 nm. Teutaroitiin spinnun kanssa ja saatiin siihen pieni repeämä broachauksen yhteydessä. Loppupäivä mentii komeasti spinnun kanssa. 8 tunnin saldo 61 nm! Yöksi viritettiin virsikirja ja ajetan suuntaan. Olemme ajautuneet vähän pohjoiseen reitistä, mutta onhan tässä aikaa korjailla, 500 nm takana ja 1500 nm edessä. Tomaatit, jotka olivat huonoja jo ostettaessa, pilaantuivat jo toissa päivänä. Muutama appelsiini pilaantui tänään ja osa tuoreesta leivästä. Näin olimme kyllä laskeneetkin, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
1.12.2004 Joulukuu ja veden lämpö + 29, ilma näin aamuyhdeksältä +27. Tuuli on edelleen idästä ja etenemme virsikirjalla suuntaan 295, kun Barbados on suunnassa 279 ja etäisyys 1438 nm. Edellisen vuorokauden saldo 147 nm. Saatiin noin kiloinen dorado ja illan ruoka on hankittu. Kala on pakko syödä samana päivänä. Sitä ei voi säilöä huomiseksi. Spinnu korjattiin ja nostossa saatiin heti uusi reikä. Päivä mentiin spinnulla. GT-aikaan Tapsa on kireänä kuin viulunkieli, johtuuko huonosti nukutusta yöstä vai jostain muusta? Dorado paistettiin voissa pannussa ilman kastiketta ja hyvää oli. Jälkkäriksi oli ananasviipaleita kermavaahdon kera. Tapsakin vähän suli, kun masu tuli täyteen. Elä nyt sitten näiden kanssa ja kaikkien pitäisi kuitenkin olla aikuisia!
2.12-2004 Edettiin 13 nm, pilvinen yö ja aamu, Heikkoa tuulta ESE, ei puhettakaan koillispasaatista. Etenemme kuitenkin kohti Babadosta tällä hetkellä 4-5 kt nopeudella. Hikinen päivä, lämpöä yli 30 astetta koko ajan. Tänään on hernekeittopäivä ja kalastuskielto. Osa pekonista alkaa pilaantua, vaikka on vakuumipakattua.
3.12.2004 Matkaa tehtiin vain 108 nm vuorokaudessa. Melko tyyni alkuyö. Omalla vahtivuorollani 02-05 tuuli virisi ja päästiin 5 kt nopeuteen. Laivaakin joutui yllättäen vähän väistämään. Molemmat kyllä näkivät toisensa. Olemme laskeneet, että vartin voi pötköttää penkillä ja sitten täytyy katsoa ympärilleen. Vartissa laiva ei ehdi horisontista päälle. Munakello auttaa ajan määrittämisesä. Kannella on tällaisena yönä paljon mukavampaa kuin hikisessä kajuutassa. Aamulla aamiaisen jälkeen nostettiin spinnu ylös. GT-aikaan onkemme keittiöhanskaan kävi kilon painoinen, hauen näköinen, raidallinen tonnikala (atlantic bonito). Näin tulkitsimme saaliimme ja perattuani söimme sen hyvällä ruokahalulla. Loistava kiinteä liha ja file täysin ruodoton. Kohta spinnu alas ja yöasu purjeisiin, tuuli edelleen ESE. Tuuli aina kiihtyy yöksi ja reivaamme ison jo valmiiksi valoisan aikana, niin ei sitten tarvitse yöllä teutaroida sen kanssa.
4.12.2004 Edellisen vuorokauden aikana etenimme 133 nm. Yöllä oli pientä tihkusadetta, mutta ison voimin edettiin kuitenkin 5-6 kt. aamulla aamiaisen jälkeen nostimme taas spinnun ylös ja pilvisesä kelissä +29 asteen lämpötilassa purjehdittiin 5-6 kt nopeutta. Spinnu jouduttiin laskemaan yhtäkkiä virinneessä kauheassa tuulessa onnistuneesti. Pysyttiin kannella aaltojen vyöryessä keulan yli ja saatiin kunnon pesu samaan hintaan. Mehän emme tietenkään päiväaikaan käytä mitään liivejä tai liinoja. Ollaan sovittu, että varmaan haetaan, jos joku menee yli laidan. Yöllä sitten, kun ollaan yksin säkkipimeällä kannella, pidetään liivit päällä ja liina kiinni liivistä veneeseen. Meren kohina on yöllä niin kova, että jos et ehdi huutaa kannen yläpuolelta pudotessasi, niin sitten ei enää kukaan kuule. Myöskään kuohuvasta merestä on yöaikaan mahdotonta löytää ketään, siis paras varmistaa veneessä pysyminen. Iltapalaksi syötiin tölkkimakkaroita,omenanlohkoja ja ananasta.
5.12.2004 Yöllä oli osittain tyyntä, mutta matkaa tehtiin kuitenkin 122 nm edellisen vuorokauden aikana. Aamuyöllä rupesi taas kulkemaan paremmin ja aamiaisen jälkeen spinnu ylös ja KOILLISTUULESSA hyvää vauhtia eteenpäin. Tunnelma on taas avioparin taholta kireähkö. Tapsaa käy sääliksi. Meidän kanssa ei saisi kaveerata ja rouvaakin tuntuu olevan vaikea miellyttää. Meillä on Karin kanssa aitiopaikat seurata tilannetta sivusta. Sovimme keskenämme jo alkumatkasta, ettemme provosoidu mistään ja hyvin olemme tässä onnistuneet. Rouvalla on nyt sormessaan ankara palovamma, joka tuli eilen köysistä. Rakkoa ei sormessa kuitenkaan ole, kun oli niin tehokas lääkitys. Kova kipu ja näyttävä laastari kuitenkin keräävät myötätuntoa. Ei ehkä kuitenkaan riittävästi, kun rouva kävi pojittelemassa meitä kannella. Antoi meidän kuulla, kuinka paljon hän on tähän matkaan uhrannut ja kuinka meidän tulee, tämän nyt tietäessämme, häneen suhtautua. Prinsessa-ainesta, ei uskoisi, että toimii aikuiskasvatuksen ammattilaisena. Me Karin kanssa kuuntelimme nöyrästi vuodatuksen, emme kommentoineet, matkaa kun on vielä jäljellä.
6.12.2004 Edettiin 155 nm. Itsenäisyyspäivä ja 800 nm jäljellä. Ranta lähestyy, puolipilvistä, ilma +27, vesi +28. Olemme mannerlaattojen yhtymäkohdassa ja melkein laitettiin keulavahti tähystämään, kun veden syvyys meni alle kilometriin. Saimme spinnuun ison repeämän ja otimme purjeen alas ja ompelutöihin. Päivä oli hyvätuulinen ja matka joutui. muutama sadekuurokin tavoitti meidät. Itsenäisyyspäivän kunniaksi otettiin ritariryypyt ja ateria tehtiin ystäväni Timpan antamasta hirvisäilykkeestä, mitä oli säästelty tätä hetkeä varten. Punaviiniä aterian kanssa ja parit irishcoffeet jälkiruoaksi. Laulettiin vielä isänmaallisia merimieslauluja pimenevässä yössä.
7.12.2004 matka eteni 154 nm, normaali päivä, ilma +30, vesi +29, tuuli idästä 16 kt. Spinnulla ajettiin hyvää vauhtia. Vuorotunnein vaihdettiin ruorimiestä. Illalla vaihdettiin virsikirjaan ja tehtiin uusi keittiöhanskaviehe.
8.12.2004 matkaa tehtiin 158 nm. Pilvinen päivä. Koko yö oli reipasta tuulta ja tultiin virsikirjalla tosi vauhdikkaasti. Aalto on kasvanut nyt aamulla taas aika isoksi, mutta ei haittaa purjehtimista. Illalla saatiin taas kiloinen tonnuikala, joka fileoitiin huomiseksi.
9.12.2004 Uusi ennätys 163 nm vuorokaudessa. Yö mentiin kovaa sade-ja ukkosrintamien kyydittäminä. Aamupäivä on väistelty rintamia, kohta kyllä joudutaan yhteen. Pantiin uikkarit päälle ja purjehdittiin sadekuurossa puoli tuntia. Saatiin vähän suolaa samalla pois rakenteista. Illalla syötiin tonnikalaa paistettuna. Viimeinen 300 nm jäljellä.
10.12.2004 Vuorokauden mailit 142 nm. Nukuin niin hyvin, etten huomannut edes yöllistä sadetta. Kummasti sitä vain oppii nukkumaan kovassakin aallokossa, ottaa vain mukavamman asennon veneen surffatessa kuusimetristä aaltoa alaspäin ja kiivetessä taas seuraavaa ylöspäin. Aurinko on juuri noussut, aamuaskareet tehty ja aamiainen syöty. Tänään siirretään taas kelloa tunti taaksepäin. Katsotaan sitten perillä, ollaanko yhtään ajassa. Delfiinit kävivät moikkaamassa ekan kerran koko ylityksen aikana suurena parvena. Päivä purjehdittiin mukavassa itätuulessa auringon paistaessa. Illan suussa nautittiin hernesoppaa terästettynä pekonilla ja sherryllä maustettuna. Kuvissa auringon nousu ja lasku.
Tähän seuraava pätkä työpaikan henkilökuntalehteen kirjoittamastani tarinasta:
Moro,
Kanarian Mogan jätettiin hienossa säässä ja sumutorvien soidessa. On tapana töräytellä sumutorvia satamassa Atlantin ylitykseen lähtevien onneksi. Tuuli oli hyvä ja oikeasta suunnasta. Siis tällä kertaa emme joutuneet lähtemään vastatuuleen. Tuuli oli vähän liiankin reipasta, yölläkin lähellä 30 solmua, eikä ruoan laitosta tahtonut tulla mitään. Tyydyimmekin parina ensimmäisenä päivänä voileipiin, tonnikalasäilykkeisiin ja sen tapaiseen. Vieläkään emme ole päässeet nauttimaan auringon otosta kannella. Siellä ei saa kuin ammeellisen suolavettä päällensä ja täytyy varoa huuhtoutumista mereen. Purjehtimisessa on tosi meininkiä, kun yrittää pitää itsensä peräsimessä kuivana valtavien aaltojen seassa.
Kolmantena päivänä, ylittäessämme juuri Kravun kääntöpiiriä, nappasi uistimeen jotakin, joka ei pystynyt heti viemään viehettämme. Olemme menettäneet nimittäin jo muutaman vieheen ja perukkeen, vaikka niiden piti kestää 50 kg paino. Nyt kala pysyi kiinni ja tunnin väsyttämisen jälkeen Kari sai uitettua noin 10 kiloisen doradon veneen viereen, josta nappasin sen koukulla veneeseen. Haaviin se ei mahtunut ja kirveellä se tapettiin. Fileoin sen saman tien jääkaappiin ja sitten veneen perä ja onnelliset kalamiehet siivottiin taistelun jäljiltä. Verta oli meinaan joka puolella, onneksi ei kuitenkaan omaa! Koko tämän taistelun ajan vene eteni purjeilla autohelmin ohjatessa sellaista 5-6 solmun vauhtia, joten väsyttäminen oli rankaa puuhaa. Kari oli sitä mieltä, ettei yhtään isompia tarvitse tulla, kun Tapsa jo valikoi kalapakistaan isompia koukkuja.
Doradosta tuli loistava ateria pannulla paistaen ja kerma-herkkusieni-sherrykastikkeessa hetken hauduttaen. Liha on vaaleaa ja kiinteää ja maku hyvä. Tuuli oli tyyntynyt ja meri tasoittunut, mikä mahdollisti oikein kunnon ruoan laiton. Päivällä pääsimme ison purjeen ja genaakkerin avulla 5-6 solmun vauhtia eteenpäin, mutta yöksi jouduimme ottamaan moottorin avuksi. Samalla saimme akut ladatuksi täyteen. Meillähän on pari aurinkopaneelia, ja tuuligeneraattori tuottamassa virtaa ja ne riittävätkin autohelmin ohjaustarpeisiin, mutta esimerkiksi nämä ”läppärit” ovat varsinaisia virrankuluttajia. Tapsalla on veneessä Mobitronic-mekkinen laite, joka muuntaa 12 V akkujännitteen normaaliksi verkkovirraksi, joten kaikkia nykyajan mukavuuksia voi käyttää, jos vain virtaa riittää.
Kansiauringostakin pystyi eilen nauttimaan ja tämä päivä näyttää samanlaiselta. Aurinko nousi pari tuntia sitten merestä pilvettömälle taivaalle. Merivesi on nyt 26 asteista ja ilma oli yöllä 22 asteista. Meillä on vielä reilu 300 mailia Kap Verdelle ja se vie aikaa 2-3 päivää, tuulista riippuen. Kummasti tähän avomereen tottuu. Yhtään ei häiritse, vaikka rantaa ei ole näkynyt moneen vuorokauteen, eikä kovin monta muuta kulkijaakaan ole ollut näköpiirissä. Eilen joku ison heinäsirkan tapainen otus lensi hetkeksi purjeeseemme. En kuitenkaan saanut sitä kiinni, jotta olisin voinut kuorruttaa sen suklaalla ja tarjoilla suurena herkkuna.
Pari päivää on nyt kulunut tuosta viimeisestä lauseesta ja Kap Verden Porto Grande on puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Yö on alkanut, mutta kuu valaisee hyvin. Järkytykseksemme huomasimme, että kännykkäyhteyksiä ei ole, satelliittipuhelin ei ole löytänyt satelliittia moneen päivään, joten en todellakaan tiedä, saanko tätä mitenkään lähetettyä eteenpäin. Katsotaan huomenna, mitä palveluja kaupunki tarjoaa. Jos onnistun löytämään internetkahvilan, niin toivoa on. Täältä kuitenkin lähdemme mahdollisimman pian eteenpäin kohti Barbadosta!
Terkuin Jukka
29.11.2004 Matkaa tehtiin viimeisen vuorokauden aikana 134 nm. Aamupesurituaalit uimatasolla auringon noustessa ja paistaessa selkään. Aamiainen ja spinnu ylös. Tuuli on melkein idästä ja vie meitä vähän turhan pohjoiseen. Helenakin saatiin päivemmällä näkyviin ja kuulumiset vaihdettiin, Karbialla nähdään. Lentokaloja on ihan mielettömästi. Keulan lyödessä aaltoon, satapäinen lentokalaparvi lehahtaa lentoon ja voimakas kalanhaju leijuu ympärillämme. Parhaat lentävät aaltojen välissä satoja metrejä, hienon näköistä. Illalla syötiin munaa ja pekonia papujen kanssa.
30.11.2004 Kaunis aamu, tuuli idästä. Onko tämä muka koillispasaatia? Matkaa tehtiin viime vuorokauden aikana 136 nm. Teutaroitiin spinnun kanssa ja saatiin siihen pieni repeämä broachauksen yhteydessä. Loppupäivä mentii komeasti spinnun kanssa. 8 tunnin saldo 61 nm! Yöksi viritettiin virsikirja ja ajetan suuntaan. Olemme ajautuneet vähän pohjoiseen reitistä, mutta onhan tässä aikaa korjailla, 500 nm takana ja 1500 nm edessä. Tomaatit, jotka olivat huonoja jo ostettaessa, pilaantuivat jo toissa päivänä. Muutama appelsiini pilaantui tänään ja osa tuoreesta leivästä. Näin olimme kyllä laskeneetkin, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
2.12-2004 Edettiin 13 nm, pilvinen yö ja aamu, Heikkoa tuulta ESE, ei puhettakaan koillispasaatista. Etenemme kuitenkin kohti Babadosta tällä hetkellä 4-5 kt nopeudella. Hikinen päivä, lämpöä yli 30 astetta koko ajan. Tänään on hernekeittopäivä ja kalastuskielto. Osa pekonista alkaa pilaantua, vaikka on vakuumipakattua.
5.12.2004 Yöllä oli osittain tyyntä, mutta matkaa tehtiin kuitenkin 122 nm edellisen vuorokauden aikana. Aamuyöllä rupesi taas kulkemaan paremmin ja aamiaisen jälkeen spinnu ylös ja KOILLISTUULESSA hyvää vauhtia eteenpäin. Tunnelma on taas avioparin taholta kireähkö. Tapsaa käy sääliksi. Meidän kanssa ei saisi kaveerata ja rouvaakin tuntuu olevan vaikea miellyttää. Meillä on Karin kanssa aitiopaikat seurata tilannetta sivusta. Sovimme keskenämme jo alkumatkasta, ettemme provosoidu mistään ja hyvin olemme tässä onnistuneet. Rouvalla on nyt sormessaan ankara palovamma, joka tuli eilen köysistä. Rakkoa ei sormessa kuitenkaan ole, kun oli niin tehokas lääkitys. Kova kipu ja näyttävä laastari kuitenkin keräävät myötätuntoa. Ei ehkä kuitenkaan riittävästi, kun rouva kävi pojittelemassa meitä kannella. Antoi meidän kuulla, kuinka paljon hän on tähän matkaan uhrannut ja kuinka meidän tulee, tämän nyt tietäessämme, häneen suhtautua. Prinsessa-ainesta, ei uskoisi, että toimii aikuiskasvatuksen ammattilaisena. Me Karin kanssa kuuntelimme nöyrästi vuodatuksen, emme kommentoineet, matkaa kun on vielä jäljellä.
8.12.2004 matkaa tehtiin 158 nm. Pilvinen päivä. Koko yö oli reipasta tuulta ja tultiin virsikirjalla tosi vauhdikkaasti. Aalto on kasvanut nyt aamulla taas aika isoksi, mutta ei haittaa purjehtimista. Illalla saatiin taas kiloinen tonnuikala, joka fileoitiin huomiseksi.
9.12.2004 Uusi ennätys 163 nm vuorokaudessa. Yö mentiin kovaa sade-ja ukkosrintamien kyydittäminä. Aamupäivä on väistelty rintamia, kohta kyllä joudutaan yhteen. Pantiin uikkarit päälle ja purjehdittiin sadekuurossa puoli tuntia. Saatiin vähän suolaa samalla pois rakenteista. Illalla syötiin tonnikalaa paistettuna. Viimeinen 300 nm jäljellä.
10.12.2004 Vuorokauden mailit 142 nm. Nukuin niin hyvin, etten huomannut edes yöllistä sadetta. Kummasti sitä vain oppii nukkumaan kovassakin aallokossa, ottaa vain mukavamman asennon veneen surffatessa kuusimetristä aaltoa alaspäin ja kiivetessä taas seuraavaa ylöspäin. Aurinko on juuri noussut, aamuaskareet tehty ja aamiainen syöty. Tänään siirretään taas kelloa tunti taaksepäin. Katsotaan sitten perillä, ollaanko yhtään ajassa. Delfiinit kävivät moikkaamassa ekan kerran koko ylityksen aikana suurena parvena. Päivä purjehdittiin mukavassa itätuulessa auringon paistaessa. Illan suussa nautittiin hernesoppaa terästettynä pekonilla ja sherryllä maustettuna. Kuvissa auringon nousu ja lasku.11.12.2004 Matkaa tehtiin kellonsiirron takia ylimääräisen tunnin ansiosta 164 nm. Todellinen matka vuorokaudessa oli 157 nm. Hyvävauhtinen yö, matkaa jäljellä aamu kahdeksalta 77 nm. Lentokaloja löytyy aina silloin tällöin yön jäljiltä kannelta, eivät pimeässä osaa väistää venettä. Laiskanpulskea päivä, tultiin auringonpaisteessa lähemmäksi ja lähemmäksi. Oltiin lopulta yölä 2100 aikaan Barbadoksen pohjoisosassa Port St Charlesin rannassa. Vene laituriin ja viranomaisselvityksiä. Sitten käytiin Karin kanssa rantabaarissa oluella ja rommilla. Pirjo ei voinut lähteä, kun meikki ei ollut kunnossa ja Tapsa ei päässyt, kun Pirjo ei uskalla jäädä veneeseen yksin. En ihmettele, että Tapsa on kireänä. Oli muuten outo tunne nukkua kohinattomassa veneessä.
12.12.2004 Kaunis aamu, olin puhelinyhteydessä Marjaan ja isään. Kanarialta matkaa tuli 3 viikossa 3024 nm ja Kap Verdeltä 15 vuorokaudessa 2140 nm. Tämä satamapaikkamme on aika kyläpahanen, mutta löysimme päiväretkemme aikana Karin kanssa kaiken tarpeellisen, marketit,pankin ja pubin. Eksyimme vielä hampurilaiselle sellaisen hotellin alueelle, missä kaikki kuuluu hintaan. Kävimme hyvin hotellivieraista, söimme hyvin ja haimme baarista oluet, eikä mikään maksanut mitään yrityksestä huolimatta. Vuokrasimme itsellemme vielä vesijettikyydin takaisin alukselle. Illalla kävimme vielä rantabaarissa syömässä nelistään hampurilaiset ja juomassa olutta ja rommia. Lasku oli 170 caribian dollaria eli noin 80 us dollaria ja maksoin koko laskun ihan vain piruuttani.
13.12.2004 Kaunis aamu, heräilin jo kuudelta. Suonenvedot vaivaavat, kun magnesiumin otto on unohtunut. Korjasin tilanteen heti. Kävimme taas kahdessa ryhmässä kaupungilla, kun Tapsa ei uskalla jättää venettä yksin. Ostin pihvit illaksi ja vaihdoimme pankissa paikallista valuuttaa. Tultiin taas vesijetillä alukselle mahtavaa kyytiä kohtuullisessa aallokossa. Tapsalla ei mene kovin hyvin, kun kukaan ei ole tyytyväinen, ei edes vaimo. Istuimme kolmistaan kannella ja Tapsa vähän purki tuntojaan. Olisi valmis myymään veneen vaikka heti, jos sopiva ostaja ilmaantuisi ja lentämään kotiin. Ihan hyvä keskustelu. Tapsa sai vähän paineita tasoitettua, onhan meillä sentään Tapsan kanssa yli 30 vuoden yhteinen työkokemus ja minulla vielä armeijakaveruus hänen kanssaan. Kävin vielä Karin kanssa iltarommilla rannalla, Tapsa ei valitettavasti päässyt. Tultiin 2030 takaisin veneelle, Tapsa ja Pirjo olivat jo nukkumassa ja me jäätiin Karin kanssa peräkannelle, otettiin vielä brandyt ja poltettiin pitkät sikarit ja muisteltiin reilua kolmen kuukauden reissuamme.
14.12.2004 Yöllä satoi aika rankasti, aamu oli kuitenkin kaunis. Olin aamu-uinnilla jo 0630 ja laitoin aamiaista minulle ja Karille klo 0800, kun muista ei kuulunut mitään. Tänään pitäisi siirtyä Bridgetowniin, matkaa ei ole kuin 11 nm. Ankkuroimme hiekkarannan eteen lähelle toista suomalaisvenettä. Emilia oli helsinkiläisen taksarin vene, jota purjehdittiin 4 miehen porukassa! Itse kaupunki oli melkoinen hullunmylly, väkeä mielettömästi ja agressiivista tarjontaa. Oli huomattavasti mukavampi uiskennella veneen lähistöllä merikilpikonnien kanssa. Illalla kävimme syömässä rannalla. Otin lobsterin ja lasku oli punkun ja parin rommin kera noin 50 €, siis minulta. Kauhea discomusa kuului rannalta puoli viiteen asti, meren kohina olisi ollut rauhoittavampaa!
15.12.2004 Joutenoloa, käytiin kaupungilla katselemassa, uitiin paljon kilpikonnien kanssa. Iltapäivällä, kun kävin Karin kanssa purjehdusklubilla jollalla, kastuimme mennen tullen perusteellisesti tyrskyissä. Reppukin kellui välillä puolillaan vettä olevassa jollassa. Puhelin rupesi vielä toimimaan, mutta kamera ei. Yritetään huomenna kuivatella, mutta huonolta näyttää. Onneksi ei ole juurikaan kuvattavaa ja saahan niitä uusia kameroita. Tapsa ilmoitti, että lähdettyäni kotiin ja kokkivirkani loputtua, kaikki jäljelläolevat hankkivat omat ruokatarpeensa itse ja valmistavat myös ruokansa sen mukaan! Siis Tapsa, Pirjo ja Kari! Tarkoittaa siis sitä, että Kari on omillaan herrasväen veneessä. Kaikkea ne naiset saavat aikaan, ja tunnelma oli tietysti sen mukainen. Yritettiin kuitenkien pitää seurustelua yllä, jottei olla ihan puhumattomiakaan.
16.12.2004 Kaunis päivä, opastettiin Tapsa ja Pirjo urheilukauppaan ostamaan snorkkelia ja räpylöitä. Kun ostoshow alkoi (kaikki piti saada halvalla ja vielä alennuksilla) lähdimme Karin kanssa omille teillemme. Ostin itselleni uimalasit ja sieltä kalleimmasta hyllystä ja aikaa kului noin minuutti. Tapsan ja Pirjon snorkkelipaketti oli tietysti täysi susi. Halvalla ei hyvää saa. Naamari ei istunut ja räpylät kiristivät, tarjosin omiani lainaksi, mutta ei kai sekään ollut hyvä asia. Päivällä vietiin pyykit porukalla taksilla pesulaan, mutta sekin oli melkoinen show, kun taksi kuitenkin huijaisi. Illalla piti lähteä porukalla syömään, mutta eihän Pirjo halunnutkaan ja Tapsa ei päässyt. Me Karin kanssa jollailimme läpi tyrskyjen ensin kiinalaiseen ja sitten rantaravintolaan. Saatiin oikein aseistettu vartijakin vahtimaan jollaamme. Syötiin hyvin ja juotiin paljon ja hauskaa oli. Veneessä (kaksin tietysti) otettiin vielä tukevat brandyt ja poltettiin sikarit.
17.12.2004 Olin aamu-uinnilla 0645, vaikka nukkumaan mentiin vasta 0130. Aamupäivällä uitiin paljon, käytiin katsomassa kaloja laivahylyllä, myöhemmin Karin kanssa kaupungilla syömässä. Istuskelin illalla kannella 1030 asti, Anitta soitteli illalla yövuorosta ja kyseli kuulumisia.
Seuraavan viesti lähetin entisille työtovereilleni Barbadoksen elämästä:
Saavuttuamme Barbadoksen pohjoisosaan Port St Charlesin satamaan yöllä säkkipimeässä, kiinnityimme laituriin tullimuodollisuuksia varten. Osa hoidettiin heti jo yöllä ja loput muodollisuudet seuraavana aamuna. Laiturissa oli olisi maksanut noin 60 euroa vuorokaudelta ja päätimmekin siirtyä ankkuriin uimarannan eteen. Ankkuroimme veneen 6 metrin syvyyteen puhtaalle hiekkapohjalle valkoisen hiekkarannan eteen. Oli mukava tunne hypätä 30 asteiseen meriveteen ja käytimmekin aikaamme paljon uimiseen ja snorklaamiseen. Jollalla liikuimme rantaan ostoksille ja kaupungilla käyntiin. Pari kertaa käytin paikallisten kaverien palveluksia hyväkseni ja palasin kaupunkireissulta alukselle vesijetillä. Kyyti maksoi muutaman euron ja oli hulppea tunne reppu selässä suhauttaa sadan kilometrin tuntinopeutta parissa minuutissa alukselle.
Viivyimme St Charlesissa kaksi päivää ja siirryimme sitten 11 mailia etelämmäksi Bridgetowniin, joka on saaren suurin kaupunki.
Bridgetown on osoittautunut aikamoiseksi hulinapaikaksi. Väkeä on paljon kaupungin kaduilla ja palvelun tarjoajat ovat varsin kovaäänistä ja tyrkyttävää sorttia. Onkin ollut paljon mukavampaa olla vain veneellä ja tehdä tunnin parin uintiretkiä snorkkelin kanssa. Vesi on kirkasta ja täällä on mukava seurata merikilpikonnien puuhastelua. Ne eivät vedessä ollessaan tunnu pelkäävän ihmistä ja nousevat joskus viiden metrin syvyydestä ihan viereen haukkaamaan happea. Liikumme jollalla rantaan ja tyrskyt rantaa lähestyessä ovat aiheuttaneet monta hupaisaa hetkeä. Viimeksi Karin kanssa rantautuessamme, aalto sai Karista otteen ja riepotteli hänet oikein kunnolla ennen rantaan pääsyä. Ei olisi pitänyt nauraa, sillä lähtiessämme aalto nosti minulta jalat irti pohjasta ja täytti jollan vedellä ja kasteli kaiken. Kännykkä (nokialainen) lähti vielä akun irrottamisen jälkeen käyntiin, mutta digikamera sanoi kyllä työsuhteensa irti. Onneksi näin myöhään, kun kaikki kuvattava on jo kuvattu ja valokuvat tietokoneen muistissa. Tietokone on toistaiseksi pelannut normaalisti, mutta nyt lienee syytä koputtaa maalamatonta puuta. Ei se Karin kastuminen likomäräksi kuitenkaan haitannut millään lailla ohjelmaamme. Kävimme rantaravintolassa hampurilaisella Kari vaatteet vettä valuen, eikä se ketään ihmetyttänyt. Kysymykseen, kelpaako märkä raha maksuvälineeksi, tarjoilija vastasi hymyillen, että tottakai! Päästyämme alukselle, hyppäsimme uudelleen kaikki vaatteet päällä mereen ja koetimme saada sen kilon erittäin hienojakoista santaa pois, joka oli levinnyt siinä pyörityksessä JOKA paikkaan.
Nyt kun lähtööni on aikaa enää kaksi päivää, olemme tulleet Karin kanssa aika mestareiksi jollalla rantautumisessa. Osaamme käyttää loistavasti hyväksemme viimeisen aallon, jonka mukana surffaamme pitkälle hiekalla neliheppainen Yamaha ärjyen ja lähdössä ajoitus on vielä tärkeämpi, ettei aalto lennätä rannalle takaisin. Moottori on käynnistettävä jo rantahiekalla ja sitten sopivassa välissä määrätietoinen heittäytyminen jollaan ja kaasulla irti rannasta.
Lähdettyäni Aruru Tapsan, Pirjon ja Karin kanssa siirtyy Bequialle joulunviettoon. Joulun jälkeen nokka suunnataan Trinidadiin ja Tobacolle ja sieltä ties minne. Kuulostaa aika tylsältä, vai mitä!
Itse tulen kyllä ihan oikeasti jo mielelläni välillä kotiin joulunviettoon ja sen jälkeen Lappiin kaamoshiihdoille. Nyt näihin matkakertomuksiin tulee pieni tauko, sillä tarkoitukseni on palata Arurulle vasta keväämmällä, mutta silloin taas kertomukset jatkuvat. Arurun kotisivuja päivitetään kyllä Karibialta käsin, joten vierailkaa siellä silloin tällöin katsomassa matkan edistymistä.
Omasta puolestani toivotan oikein hyvää Joulua ja alkavaa Vuotta kaikille ja laitan tähän liitteeksi kuvan meistä eläkeläisistä Barbadoksen rannalta.
Terveisin Jukka
18.12.2004 Kaunis aamu, aamu-uinti 0645 ja sitten aamiainen kannella. Uintiretkiä rannalle ja sitten rantakävelyjä pariinkiin kertaan. Käytiin kaupungilla ja sitten illalla syömässä. Laskun maksu taas katastrofi, herrasväki ei centtilinjallaan ymmärrä tippien merkitystä. Tapsa kännipäissään tykkää laukoa pahaa oloaan ulos ja Pirjo säestää, me myötäilemme. Täysi kunnia Karillekin, pinna kestää. Ei taida paluupurjehduksesta tulla yhtään mitään, jos ei Tapsa kykene yhtään kokoamaan itseään - sääli.
19.12.2004 Aamu-uinti klo 0650 ja aaimiainen. Aurinko paistaa, katsotaan, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan. Puoliin päiviin aika ankea tunnelma, ei anteeksipyyntöjä tai viittauksia eiliseen, työporukassa Tapsan kanssa en ole tottunut tällaiseen, vaan asiat puhutaan heti. Nyt ei, jostain syystä. Väkisten seurusteltiin ja sain sitten homman käyntiin, kun täytyi käydä leimauttamassa passini kotiinpaluuta varten. Tapsan kanssa käytiin kaksistaan ja sitten illalla toivomuksesta tein lähtöaterian, joka porukan toivomuksesta oli pekonilla vahvistettu hernekeitto sherryllä maustettuna ja pidin sitä hyvänä kiitoksena kokkitaidoilleni. Illalla sitten Karin kanssa kahdestaan käytiin totutun tradition mukaan rantabaarissa rommilla ja poltettiin veneessä sikarit.
20.12.2004 Tänään pääsen kotiin! Aamu-uinti normaaliin aikaan, aurinko paistaa. Kone lähtee vasta 1950 lontoon kautta Helsinkiin, mutta lähden kentälle jo puolen päivän aikaan, onhan tämä nähty ja tekee mieli jo Suomeen ja lapin mökin kaamokseen lumen keskelle. Kyllä neljä selkeää vuodenaikaa on meikäläiselle kuitenkin kova jutta ja sitä ei Caribian jatkuva kesä voita.
Kari saatteli jollalla rannalle ja toivottelin jaksamista ja ymmärtämistä varmasti vaikeassa tilanteessa.
Lentomatka sujui hyvin lähes tyhjässä koneessa. Lontoon Catwickin kentältä siiryin taksilla Heathrowin kentälle ja sitten kotiin.
Oli muuten mahtava tunne päästä Muoniossa savusaunan jälkeen avantoon uimaan kunnon pakkassäässä!
Lopputunnelmat:
Pirjohan ilmoitti minulle sähköpostitse, että palveluksiani ei enää tarvita veneen takaisintuonnissa. Olisin kuitenkin odottanut Tapsan ilmoittavan tämän minulle vanhan kaveruuden ja kipparin ominaisuudessa. Paluulippu jäi käyttämättä, mutta toisaalta edestakainen lippu oli halvempi ostaa kuin yhdensuuntainen.
Tekisinkö matkan uudelleen: Ehdottomasti, hyvässä porukassa. Matka oli mahtava, eikä mikään yksittäinen asia pystynyt sitä pilaamaan omalta osaltani.
Takaiskut: Yli 30 vuoden ystävyys Tapsaan katkesi, ainakin väliaikaisesti.
Matka alkoi 17.7.2004 Raisiosta ja Barbadoksella oltiin 11.12.2004, pois lensin 20 12. ja matkaa tehtiin kaikkiaan 6391 nm
Mitä maksoi: Ei aavistustakaan, mutta sanotaan näin: "Elämä on"!
Tämä tarina on kirjoitettu silloin pitämäni päiväkirjan mukaan hyvin tarkkaan tekstiä seuraten.
Jukka
17.12.2004 Olin aamu-uinnilla 0645, vaikka nukkumaan mentiin vasta 0130. Aamupäivällä uitiin paljon, käytiin katsomassa kaloja laivahylyllä, myöhemmin Karin kanssa kaupungilla syömässä. Istuskelin illalla kannella 1030 asti, Anitta soitteli illalla yövuorosta ja kyseli kuulumisia.
Seuraavan viesti lähetin entisille työtovereilleni Barbadoksen elämästä:
Saavuttuamme Barbadoksen pohjoisosaan Port St Charlesin satamaan yöllä säkkipimeässä, kiinnityimme laituriin tullimuodollisuuksia varten. Osa hoidettiin heti jo yöllä ja loput muodollisuudet seuraavana aamuna. Laiturissa oli olisi maksanut noin 60 euroa vuorokaudelta ja päätimmekin siirtyä ankkuriin uimarannan eteen. Ankkuroimme veneen 6 metrin syvyyteen puhtaalle hiekkapohjalle valkoisen hiekkarannan eteen. Oli mukava tunne hypätä 30 asteiseen meriveteen ja käytimmekin aikaamme paljon uimiseen ja snorklaamiseen. Jollalla liikuimme rantaan ostoksille ja kaupungilla käyntiin. Pari kertaa käytin paikallisten kaverien palveluksia hyväkseni ja palasin kaupunkireissulta alukselle vesijetillä. Kyyti maksoi muutaman euron ja oli hulppea tunne reppu selässä suhauttaa sadan kilometrin tuntinopeutta parissa minuutissa alukselle.
Viivyimme St Charlesissa kaksi päivää ja siirryimme sitten 11 mailia etelämmäksi Bridgetowniin, joka on saaren suurin kaupunki.
Bridgetown on osoittautunut aikamoiseksi hulinapaikaksi. Väkeä on paljon kaupungin kaduilla ja palvelun tarjoajat ovat varsin kovaäänistä ja tyrkyttävää sorttia. Onkin ollut paljon mukavampaa olla vain veneellä ja tehdä tunnin parin uintiretkiä snorkkelin kanssa. Vesi on kirkasta ja täällä on mukava seurata merikilpikonnien puuhastelua. Ne eivät vedessä ollessaan tunnu pelkäävän ihmistä ja nousevat joskus viiden metrin syvyydestä ihan viereen haukkaamaan happea. Liikumme jollalla rantaan ja tyrskyt rantaa lähestyessä ovat aiheuttaneet monta hupaisaa hetkeä. Viimeksi Karin kanssa rantautuessamme, aalto sai Karista otteen ja riepotteli hänet oikein kunnolla ennen rantaan pääsyä. Ei olisi pitänyt nauraa, sillä lähtiessämme aalto nosti minulta jalat irti pohjasta ja täytti jollan vedellä ja kasteli kaiken. Kännykkä (nokialainen) lähti vielä akun irrottamisen jälkeen käyntiin, mutta digikamera sanoi kyllä työsuhteensa irti. Onneksi näin myöhään, kun kaikki kuvattava on jo kuvattu ja valokuvat tietokoneen muistissa. Tietokone on toistaiseksi pelannut normaalisti, mutta nyt lienee syytä koputtaa maalamatonta puuta. Ei se Karin kastuminen likomäräksi kuitenkaan haitannut millään lailla ohjelmaamme. Kävimme rantaravintolassa hampurilaisella Kari vaatteet vettä valuen, eikä se ketään ihmetyttänyt. Kysymykseen, kelpaako märkä raha maksuvälineeksi, tarjoilija vastasi hymyillen, että tottakai! Päästyämme alukselle, hyppäsimme uudelleen kaikki vaatteet päällä mereen ja koetimme saada sen kilon erittäin hienojakoista santaa pois, joka oli levinnyt siinä pyörityksessä JOKA paikkaan.
Nyt kun lähtööni on aikaa enää kaksi päivää, olemme tulleet Karin kanssa aika mestareiksi jollalla rantautumisessa. Osaamme käyttää loistavasti hyväksemme viimeisen aallon, jonka mukana surffaamme pitkälle hiekalla neliheppainen Yamaha ärjyen ja lähdössä ajoitus on vielä tärkeämpi, ettei aalto lennätä rannalle takaisin. Moottori on käynnistettävä jo rantahiekalla ja sitten sopivassa välissä määrätietoinen heittäytyminen jollaan ja kaasulla irti rannasta.
Lähdettyäni Aruru Tapsan, Pirjon ja Karin kanssa siirtyy Bequialle joulunviettoon. Joulun jälkeen nokka suunnataan Trinidadiin ja Tobacolle ja sieltä ties minne. Kuulostaa aika tylsältä, vai mitä!
Itse tulen kyllä ihan oikeasti jo mielelläni välillä kotiin joulunviettoon ja sen jälkeen Lappiin kaamoshiihdoille. Nyt näihin matkakertomuksiin tulee pieni tauko, sillä tarkoitukseni on palata Arurulle vasta keväämmällä, mutta silloin taas kertomukset jatkuvat. Arurun kotisivuja päivitetään kyllä Karibialta käsin, joten vierailkaa siellä silloin tällöin katsomassa matkan edistymistä.
Terveisin Jukka
18.12.2004 Kaunis aamu, aamu-uinti 0645 ja sitten aamiainen kannella. Uintiretkiä rannalle ja sitten rantakävelyjä pariinkiin kertaan. Käytiin kaupungilla ja sitten illalla syömässä. Laskun maksu taas katastrofi, herrasväki ei centtilinjallaan ymmärrä tippien merkitystä. Tapsa kännipäissään tykkää laukoa pahaa oloaan ulos ja Pirjo säestää, me myötäilemme. Täysi kunnia Karillekin, pinna kestää. Ei taida paluupurjehduksesta tulla yhtään mitään, jos ei Tapsa kykene yhtään kokoamaan itseään - sääli.
19.12.2004 Aamu-uinti klo 0650 ja aaimiainen. Aurinko paistaa, katsotaan, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan. Puoliin päiviin aika ankea tunnelma, ei anteeksipyyntöjä tai viittauksia eiliseen, työporukassa Tapsan kanssa en ole tottunut tällaiseen, vaan asiat puhutaan heti. Nyt ei, jostain syystä. Väkisten seurusteltiin ja sain sitten homman käyntiin, kun täytyi käydä leimauttamassa passini kotiinpaluuta varten. Tapsan kanssa käytiin kaksistaan ja sitten illalla toivomuksesta tein lähtöaterian, joka porukan toivomuksesta oli pekonilla vahvistettu hernekeitto sherryllä maustettuna ja pidin sitä hyvänä kiitoksena kokkitaidoilleni. Illalla sitten Karin kanssa kahdestaan käytiin totutun tradition mukaan rantabaarissa rommilla ja poltettiin veneessä sikarit.
20.12.2004 Tänään pääsen kotiin! Aamu-uinti normaaliin aikaan, aurinko paistaa. Kone lähtee vasta 1950 lontoon kautta Helsinkiin, mutta lähden kentälle jo puolen päivän aikaan, onhan tämä nähty ja tekee mieli jo Suomeen ja lapin mökin kaamokseen lumen keskelle. Kyllä neljä selkeää vuodenaikaa on meikäläiselle kuitenkin kova jutta ja sitä ei Caribian jatkuva kesä voita.
Kari saatteli jollalla rannalle ja toivottelin jaksamista ja ymmärtämistä varmasti vaikeassa tilanteessa.
Lentomatka sujui hyvin lähes tyhjässä koneessa. Lontoon Catwickin kentältä siiryin taksilla Heathrowin kentälle ja sitten kotiin.
Oli muuten mahtava tunne päästä Muoniossa savusaunan jälkeen avantoon uimaan kunnon pakkassäässä!
Lopputunnelmat:
Pirjohan ilmoitti minulle sähköpostitse, että palveluksiani ei enää tarvita veneen takaisintuonnissa. Olisin kuitenkin odottanut Tapsan ilmoittavan tämän minulle vanhan kaveruuden ja kipparin ominaisuudessa. Paluulippu jäi käyttämättä, mutta toisaalta edestakainen lippu oli halvempi ostaa kuin yhdensuuntainen.
Tekisinkö matkan uudelleen: Ehdottomasti, hyvässä porukassa. Matka oli mahtava, eikä mikään yksittäinen asia pystynyt sitä pilaamaan omalta osaltani.
Takaiskut: Yli 30 vuoden ystävyys Tapsaan katkesi, ainakin väliaikaisesti.
Matka alkoi 17.7.2004 Raisiosta ja Barbadoksella oltiin 11.12.2004, pois lensin 20 12. ja matkaa tehtiin kaikkiaan 6391 nm
Mitä maksoi: Ei aavistustakaan, mutta sanotaan näin: "Elämä on"!
Tämä tarina on kirjoitettu silloin pitämäni päiväkirjan mukaan hyvin tarkkaan tekstiä seuraten.
Jukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti