USA 4, 2007(2 vkoa), 2-15.3.2007, Washington - Washington

Kiekkoturnaus Floridan Fort Lauderdaleen. Näitä turnauksia on tehty parinkymmenen vuoden ajan aina jonnekin päin Yhdysvaltoja. Kerran turnaus on tosin pidetty Suomessakin ja Moskovassa. Turnaus oli nyt toisen kerran Fort Lauderdalessa ja helpoin tapa päästä perille olisi ollut tietysti lentää Miamiin ja siitä siirtyä 40 km pohjoiseen. Ratkaisu oli liian yksinkertainen minulle ja niinpä kyselin lähtijöiltä, eikö kukaan innostuisi ajatuksesta lentää jonnekin 2000 km:n päähän kohteesta ja sitten ajella maisemia katsellen paikalle. Ystäväni Silli innostui heti ajatuksesta ja  niinpä sitten päädyimme 4 päivän turnauksen sijasta lähteä parin viikon matkalle ja varasimme liput Helsinki-Amsterdam-Washington v.v. Autoksi varasimme Dodge Intrepid tai vastaava ja saimme Ford Taurus SE 3,0 L V6. Auto oli vähän tuollainen näkymätön, mutta kyllä sillä pärjättiin. Kiekkokassi ja laukut mahtuivat peräkonttiin ja vuokrahinta oli 350 € (12 vrk)
Ajoreitti on etusivun kartassa vihreällä, mutta tästä google-kartasta näkee ajamamme reitin tarkemmin:

Yöt 1-9: http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=100872151393814450837.00047a0f5aa3584668b7b&z=5

Yöt 10-12: http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&oe=UTF8&msa=0&msid=100872151393814450837.00047a0f5aa3584668b7b&num=200&start=22&z=6

2.3.2007 Lento sujui hyvin, samoin maahantulomuodollisuudet. Dollarin autovuokraamo antoi auton ja siirryimme 60 km:n päähän Dumfries-nimiseen paikkaan, missä majoituimme etukäteen varaamaamme Day´s Inn motelliin. Haettiin lähikaupasta vähän syötävää ja sitten nukkumaan.

3.3.2007 Levoton yö, heräiltiin pitkin yötä, näinhän se normaalisti menee tänne päin tultaessa. Kuuden maissa sitten päätimme mennä aamiaiselle ja lähteä matkaan. Ajoimme pikkuteitä Virginia Beachille ja sieltä Kill Devil Hillsille. Vierailimme Kitty Hawkissa Wrightin veljesten ensimmäisellä lentopaikalla olevassa museossa.

Jatkoimme "maisematietä" North Carolinen puolelle ja majoituimme sikäläiseen Washington-nimiseen kaupunkiin Day´s Inn motelliin. Käytiin kiinalaisessa syömässä ja sitten nukkumaan. Nämä täkäläiset karttaan merkatut maisematiet eivät useinkaan sykähdytä suomalaista. Nytkin ajettiin keskellä korpea, kuten Suomessa eikä nähty oikeastaan mitään. Itse pidän enemmän siitä, että liikutaan asuttujen alueiden läpi, vaikka vähän ruuhkassakin välillä.

4.3.2007 Kaunis päivä ja pitkä ajo pikkuteitä pitkin South Carolinan läpi Georgiaan. Georgia on niitä osavaltioita, missä ei saa sunnuntaisin mitään alkoholia kaupasta, vaikka hyllyt ovat väärällään. Se täytyy huomioida ruokailua suunniteltaessa. Onneksi peräkonttimme varmuusvarasto oli aika kattava, eikä ongelmia tullut. Econo Lodge motellissa oli kolikoilla toimivat pesukoneet ja pesaistiin pyykit puhtaaksi.

5.3.2007 Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta, mutta aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta ja lämmitti ilman mukaviin lukemiin. Tulimme Floridaan ja siiryimme rantatielle (A1A), jota pitkin ajelimme hiljakseen Cape Canaveraliin ja hetken ihmeteltyämme sukkuloita jatkoimme West Palm Beachille, missä yövyimme tosi surkeassa Dollar Inn motellissa 80 $:lla. En olisi millään saanut Marjaa jäämään lähellekään tätä paikkaa, mutta Sillin kanssa ei ronklattu. Vaihdatettiin sentään petivaatteet ja tyynyt. Käytiin italialaisessa syömässä pastaa ja meinattiin väkisin saada joku irkkunainen mukaamme. Erikoistarjous olisi ollut 30 $ omilla kondomeilla. Ei tartuttu tilaisuuteen ja ehkä sen takia tätäkin juttua vielä kirjoitellaan hyvissä voimissa. Kuvan rantanäkymällä ei ole mitään tekemistä tämän irkkunaisen kanssa.

6.3.2007 Jatkettiin A1A-tietä Pompano Beachille ja sitten poikettiin katsomaan reitti jäähallille. Halli (Incredible Ice) sijaitsi Coral Springsissä ja olen siellä ollut kerran aikaisemminkin vastaavassa turnauksessa ja niinpä se löytyi helposti. Merkattiin navigaattoriin ja jatkoimme hotellillemme Fort Lauderdaleen. Hotelli sijaitsi aivan rannassa ja huoneet maksoivat reilun 200 $ yöltä. Meillä oli hyvät alennukset, kun pelaajia oli reilut 500. Ja sitten vain tervetulojuhlaan!

7.3.2007 Käytiin aamiaisella naapurissa Best Westernissä. Sain aamiaisen ilmaiseksi, kun tyttö ei osannut käyttää luottokortin lukijaa. Eka peli hävittiin kahdella maalilla, olisiko illan tevetulojuhlat kuitenkin vaikuttaneet luistimen vauhtiin? Lähdettiin pelin jälkeen Miamiin oluelle ja hampurilaiselle. Lämpöä oli 30 astetta ja rannoilla vilinää. Illemmalla seurusteltiin vielä amerikkalaisten kollegojemme kanssa oluen merkeissä hotellin hospitality roomissa. Turnauksen sydän on tämä hospitality room, joka on osanottajille aina auki ja siellä on ilmainen oluttarjoilu.

8.3.2007 Päivän ainoa ottelumme oli 0830 aamulla, joten heti ottelun jälkeen lähdimme käväisemään Sillin ja parin pelikaverin kanssa Key Westissä. Matkaa tulee 600 km edestakaisin eli ei paljon mitään. Vierailimme Hemingwayn talossa ja saimme loistavan opastuksen. Söimme Key Westissä vielä hyvän aterian ja ajoimme takaisin Fort Lauderdaleen. Maire (navigaattorimme) näytti kykynsä, kun pimeässä yössä pyörimme Miamin moottoriteiden liittymärampeissa. Erehtymättä se toi meidät perille, jopa takapenkkiläiset totesivat kahdeksikkojen jälkeen, että "uskomaton suoritus" tarkoittaen "Mairen" kykyjä. Minähän vain ajoin ja kuuntelin ohjeita.

9.3.2007 Viimeisenä pelipäivänä oli kaksi ottelua. Toinen hävittiin ja toinen voitettiin. Sitten olikin jo kiire päätösjuhliin. Valitsemallamme reitillä hallilta hotelliin oli hirvittävä ruuhka, mutta lievästi myöhästyneenä pääsimme itse asiaan. Aamulla on taas Sillin kanssa tarkoitus jatkaa matkaa kohti Washingtonia. Juhlittiin kuitenkin oikein kunnolla. Nämä turnaukset ovat aina olleet mukavia tapahtumia. Otteluita ei pelata verenmaku suussa, vaan tärkeämpää on tavata vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

10.3.2007 aamulla myöhäisen aamiaisen jälkeen pääsimme matkaan. Pysähdyimme ensiksi pariksi tunniksi Sawcrass Mills-ostoskeskukseen hoitamaan tuliaiset. Ostari on varmaan jokaisen naisen unelma, mielettömän kokoinen ja tarjoaa vaikka mitä. Me selvisimme kuitenkin ulos parissa tunnissa, hyvä me! Ulkoilman lämpötila on kolmisenkymmentä astetta, mutta ilmastointi pelaa ja ajelimme keski-Floridaa ylöspäin. Ajoimme Lake Okeechopeen kautta aina Ocalaan asti, missä majoituimme 60 $:lla Silver Princess-motelliin. Motelli oli intialaisten pitämä ja erittäin siisti. Viihdyimme täällä huomattavasti paremmin kuin turnaushotellissamme ja neljäsosa hinnalla.

11.3.2007 Matka jatkui pikkuteitä Georgian puolelle ja sitten moottoritietä pitkin läpi Atlantan. Tulimme Gainesvilleen, joka oli meksikkolaisten asuttama kaupunki. Isot marketit olivat kiinni pyhän takia, mutta löysimme "Mairen" avulla yhden pikkukaupan, josta saimme juuri tehdyt tacot iltapalaksi.

12.3.2007 Kauniissa säässä siirryimme Appalakkien yli Tennesseen puolelle ja sieltä Virginiaan. Kauniita teitä maalaismaisemassa. Majoituimme Blacksburgiin Red Carpet Inn-motelliin 60 $:lla. Sillistä on tullut hyvä tinkijä, nytkin saimme huonehinnastamme verot pois. Eräs vanha rouva tuli kysymään meiltä tietä omaan motelliinsa, kun tyhjensimme autoamme. Katsoimme navigaattorista, missä se on ja selostimme reitin. Navigaattori on lähes korvaamaton apuri. Toki ilmankin pärjää, olenhan minäkin ajanut maan läpi pariin kertaan ilman navigaattoria Marjan navigoidessa, mutta kun "Maire" rupesi navigoimaan, niin Marjakin voi keskittyä maisemiin ja jättää kartan tutkimisen vähemmälle. Kartta on toki kaiken perusta, sen avulla kaikki suunnitellaan ja sitten vain navi toteuttaa sen.

13.3.2007 Matka jatkui Appalakkeja seuraten West Virginiaan. Se oli minulle käymätön osavaltio, joten nyt niitä on 37 kasassa. Ajelimme lopulta noin 50 km:n päähän Washingtonista Gainesville-nimiseen paikkaan. Majoituimme sinne viimeiseksi yöksi.

14.3.2007 Lähtöpäivä, mutta kun aikaa on rutkasti, niin ajoimme Washingtonin Arlingtonin hautausmaalle katsomaan Kennedyjen hautapaikat. Sitten pyörimme kaupungin keskustassa katsellen autosta kuuluisimmat rakennukset ja muistomerkit. Kentälle mennessämme kävimme vielä isossa ilmailumuseossa katsomassa mm. Blackbird-konetta (kuva). Lentomatka sujui ongelmitta. Atlantin ylitys oli itäänpäin mennessä 2 tuntia nopeampi kuin toisinpäin tuuliolosuhteista johtuen.

Hyvä reissu molempien mielestä, pärjättiin hyvin keskenämme ja voitaisiin uusia koska tahansa.

Tilastotietoa:

Lennot 2 henkeä Helsinki -Amsterdam-Washington v.v. 860 €

Auto Ford Taurus SE 3.0 L V6 (12 vrk) 350 €

Ajettiin 5668 km

Bensaa kului 444 L, ja se maksoi 220 € eli noin 0,49 c/l, Keskikulutus n. 8 l/100 km