USA 5 (2 viikkoa), 1.-16.10.2008, New York - New York

Nyt olen reissussa hyvän ystäväni Aaron kanssa. Aaro väitti, ettei osaa englantia riittävästi ja minä lupauduin kuskiksi ja tulkiksi. Aaro valitsi meille reitin ohjeella, että laita New York kartalla keskipisteeksi ja piirrä ympyrä, jonka säde on 2500 km.Sen ympyrän sisäpuolella voimme mennä kahdessa viikossa minne vain. Reitistä tuli seuraavanlainen Google mapissa:
Yöt 1-10: http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&oe=UTF8&msa=0&msid=100872151393814450837.0004787ad2dece97494cf&start=0&num=200&ll=42.811522,-83.847656&spn=16.332056,39.418945&z=5
Yöt 11-14: http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&oe=UTF8&msa=0&msid=100872151393814450837.0004787ad2dece97494cf&start=25&num=200&ll=41.885921,-78.728027&spn=8.291068,19.709473&z=6

Etusivun kartalle reittimme on merkattu oranssilla.

Tekstit tulevat tähänkin matkaan sähköpostiviesteistä, joita lähetin ystävillemme matkan varrelta.


No niin,
täällä taas ollaan, meinaan USAssa. Nyt autoilen hyvän ystäväni Aaron kanssa pari viikkoa. Meillä on Aaron kanssa yhteinen saunaharrastus ja nyt yritetään tietysti löytää täältä saunoja.

Lensimme keskiviikkona Finnairin suoralla Helsingistä New Yorkiin. Lento saapui 10 minuuttia etuajassa ja ensimmäistä kertaa varmaankin sitten avajaisten maahantuloviranomaisten vastaanottoaula oli täysin tyhjä ihmisistä. Toistakymmentä virkailijaa odotti meitä suomalaisia ja hymyillen ja vitsejä kertoillen hoitivat hommansa. Laukut odottivat hihnalla ja tullitarkastajat toivottivat iloisesti tervetulleeksi. Olimme 15 minuutin päästä koneesta astuttuamme kadulla laukkuinemme, eikä täällä tällaista varmaankaan ole koskaan ennen tapahtunut. Siitä sitten AirTain:iin ja yksi pysäkki eteenpäin ja Budgetin autovuokraamoon, jossa Dodge Magnum (kuva liitteenä) tuli autoksemme. Katsoimme hansikaslokeroon ja petyimme, kun siellä ei ollut magnumia vakiovarusteena. Viritimme navigaattorin (Mairen) paikalleen ja tutustuimme autoon ja olimme liikenteessä tunti sen jälkeen, kun koneemme oli laskeutunut.

Sitten alkoivat vastoinkäymiset tai vastoinkäyminen. Motellimme, jonka olimme varanneet etukäteen Connecticutin Darienista, olikin suljettu. Vielä en tiedä, olenko sen kuitenkin maksanut. No, me haimme sitten väsyneinä läheltä Stamfordista toisen. Motelli oli surkea ja epäsiisti. En olisi saanut sinne Marjaa minkäänlaisilla verukkeilla tai lupauksilla. Me kuitenkin nukuimme siellä 85 dollarilla ihan hyvin ja aamulla olimme pirteinä liikenteessä jo seitsemän aikaan. Ajelimme päivän aikana 500 km lähemmäksi Niagaraa, jonne on tarkoitus saapua huomenna. Ruska oli paikoitellen komea ja löysimme maaseudulta ihanan pienen Liquor Store:n, josta saimme automme valtavaan peräkonttiin vähän tilkettä. Majoituimme New Yorkin osavaltioon Dansville-nimiseen kaupunkiin mukavaan motelliin (liitekuvan taustalla) 55 dollarin hinnalla ja teimme hyvät juusto-kinkku-sämpylät, jotka nautimme punaviinin kera. Nyt tätä kirjoittaessa on GT:t lasissa ja kello on puoli seitsemän illalla.

Terkut kaikille, tarina jatkuu, kun matka etenee,

Moro taas,

Niagara oli yhtä vaikuttava kuin ekalla kerrallakin. Nyt kun turistikausi oli ohi, kävimme myös ”Cave of the Winds”-kierroksella. Keltaiset sadekaavut päälle ja Niagara-sandaalit jalkaan ja putouksen ryöpytykseen. Tupakointi oli kielletty ”Hazard”-tasolla, joka harmitti Aaroa. Vettä lensi kyllä joka suunnasta ja kasteli perusteellisesti, mutta Aaro olisi kuitenkin edes yrittänyt sytyttää. Niagara-sandaalit muuten sattuivat unohtumaan matkaan. Niistä tulee hyvät saunatossut Rajaportille.

Päivät ovat olleet tähän asti todella kauniita. Pilvetön taivas ja aurinko paistaa ja lämmittää nopeasti kylmän yön jälkeen. Ajelimme Clevelandin kautta etelään kohti Columbusta (Ohio). Näimme paljon Amishi-yhdyskuntia, kun liikuimme pikkuteitä pitkin. Liikennemerkit varoittivat hevoskärryistä, eikä syyttä.

Columbuksen jälkeen ajoimme länteen Indianapolis:iin ja kävimme katsomassa kuuluisaa moottoristadionia, tosin vain ulkoa päin. Sisälle ei päässyt ja jatkoimme sitten matkaa etelään Indianaan.

Sää rupesi oikein tosissaan lämpenemään ja meidän Dodge Magnunimme ei pystynyt pitämään sisälämpöä riittävän viileänä. Ihmettelimme tilannetta ja päättelimme ilmastoinnin olevan sökönä ja niinpä, kun saavuimme Evansville:en, Maire navigoi meidät lentokentän Budget-vuokraamoon. Ajattelimme nimittäin vaihtaa automme sellaiseen, joka myös jäähtyy. Kentällä ei kuitenkaan ollut Budget-edustajaa ja saimme Aviksen tytön autoomme näyttämään, mistä se löytyy. Tyttö halusi itse ajaa, kun ei ollut Magnumia ennen kokenut ja istui rattiin ja laittoi ilmastoinnin päälle ja se saamarin auto viileni. Me olimme vahingossa kytkeneet ilmastoinnin pääkytkimen OFF-asentoon tajuamatta koko kytkintä. Kyllä nauru maittoi ja tyttö oli tosi onnellisen tuntuinen, kun eläkeläispapat kehuivat insinööritaitoja. Päätimme aluksi, että tästä ei sitten puhuta, mutta onhan tämä liian herkullinen yksityiskohta olla kertomatta. Automme rupesi vielä pitämään ihmeellistä läpätystä moottoritienopeuksilla ja syykin selvisi. Muovinen pohjapanssari oli irronnut yhdestä kulmasta ja läpätti ilmavirrassa. Onneksi oli korjaussarja mukana ja sidottiin panssari kiinni narulla ja hyvin on kestänyt.

Kentuckyssa majoituimme Madisonvillessä 55 dollarilla ja aikavyöhykkeen vaihtumisen mukana saimme yhden ylimääräisen tunnin, jonka käytimme nauttimalla Kentucky Straight Bourbon Whiskeytä. Seuraavan päivän 30 asteen helteessä oli hieno tunne ajella autolla, jossa ilmastointi pelasi. Ihania nuo Indianan naiset! Menimme Illinoisin kautta Missouriin ja Mississippijoen varrelle ja sitä seuraten Arkansasiin ja Memphisin liepeille, missä yövyimme Marion-nimisessä paikassa 56 dollarilla.

Memphisissä oli kohtuullinen ukkonen yöllä ja aamullakin vielä vähän satoi ja salamoi. Se ei meitä haitannut ja olimme jo yhdeksältä ensimmäisessä ryhmässä Gracelandin portilla menossa Elvistä katsomaan. Minähän olen siellä jo käynyt Marjan kanssa, mutta kun Aaro ehdottomasti halusi tutustua paikkaan, niin sinnehän mentiin. Totuuden nimissä, minä Aaron sinne vein, mutta tuntui hänkin siitä nauttivan. Kaikkea hienoa krääsää ostettiin kymmenillä dollareilla. Memphisistä ajoimme moottoritietä kohti Dallasia ja olemme tällä hetkellä Teksasin puolella New Boston nimisessä paikassa ja yöpaikkamme Tex Inn-motelli maksoi 68 dollaria. Pyykit pestiin ja huomenna Dallasiin ja sitten syvän etelän kautta on pakko kääntyä kotiinpäin. Tähän mennessä kilometrejä on kertynyt 3100 eli noin 500 km päivää kohti, mikä on ollut sellaisen mukavan leppoista ja letkeää kulkemista.

Matka jatkuu, samoin tarina!

Moro taas,

Matka jatkui kohti Dallasia pilvettömän taivaan alla. Dallasissa kävimme katsomassa presidentti Kennedyn murhapaikan. Katuun on oikein maalattu risti sille kohtaa, missä oletettu luoti surmasi presidentin. Olettamuksen mukaan luoti ammuttiin takaapäin Elm Streetin 400 kohdalla olevan rakennuksen toiseksi ylimmästä kerroksesta. Mehän ei tähän Aaron kanssa uskota. Harvoin nimittäin takaa ammuttu luoti vie ulos tullessaan päästä takaraivon pois, kuten presidentille kävi. Uskomme vakaasti luodin tulleen edestäpäin siitä pienestä puistikosta, mutta tästä asiastahan ei totuus varmasti koskaan selviä yksiselitteisesti.

Dallas oli matkamme läntisin päämäärä ja käännyimme vähän haikein mielin kohti itää. Majoituimme vielä Teksasin puolelle Longview-nimiseen paikkaan Texas Lodge-motelliin 51 dollarilla. Iltapäivä oli vasta alullaan ja kauppareissun jälkeen istuskelimme ulkona auringossa kokemuksiamme kertaillen ja nauttien ”Lone Star State:n” tunnelmasta ja Aaron toiveesta päästä tutustumaan ”syvään etelään”. Nyt se alkaa, Louisiana, Mississippi, Alabama.

Helteet jatkuivat seuraavanakin aamuna ja ajelimme Louisianan läpi US 80 seuraten. Tie kulkee I 20 vieressä, mutta kulkee kaikkien kaupunkien läpi ja on näin mielenkiintoisempi, joskin hitaampi, mutta mihinkäs sitä eläkeläisillä olisi kiire. Ajoimme suoraan Mississippiin asti ja ohitimme vielä Jacksonin ja majoituimme Brandon:iin Day´s Inn-motelliin 65 dollarilla. Päivämatkamme ovat olleet melko tarkkaan 300 mailin mittaisia eli kilometreissä sellaiset 500 ja se sujuu leikiten näillä teillä ja tällä kalustolla. Autossa kuuntelemme osavaltioon sopivaa musiikkia ja minä juon huoltoasemien laajasta tarjonnasta valitsemaani kahvia ja Aaro ajovapaana nauttii tietysti automme peräkontin kylmävarastosta olutta tai sitten hansikaslokerossa ruskeassa paperipussissa olevaa bourbonia pienin siemauksin.

Seuraavaksi otimme haasteen vastaan Alabamassa. Piti löytää paikallinen viinakauppa. Edellisellä reissulla Marjan kanssa opin tämän valtion tavat. Mitään viinakauppoja ei nimittäin löydy järkevillä nimillä. Piti hakea huomaamatonta sinistä kylttiä ABC. Tämä tarkoittaa Alabama Beverage Company ja sieltä löytyy kaikki väkevät, miedot saa marketeista. Kysyimme kolmelta huoltoasemalta ohjeita, koska nämä tummat neidot tietävät parhaiten ja viimeinen huoltoasema oli jo kahden talon päässä. Matka jatkui helpottuneissa tunnelmissa Georgian puolelle Bremen:in kaupunkiin Day´s Inn motelliin 67 dollarilla.

Seuraavana aamuna oli yllättäen pilvistä, mutta kirkastuihan se päivä nopeasti helteiseksi. Ajettiin Atlantan läpi pilvenpiirtäjiä ihaillen ja siirryttiin Etelä-Carolinan puolelle. Greenvillen kohdalla saimme ajatuksen lähteä kuitenkin Appalakeille ja siirryimme US 25 pitkin Pohjois-Carolinan kautta Tennesiin. Tämä US 25 oli tosi kaunis tie vuoristossa. Ruska oli komeaa ja näin viikonloppuna liikenne rauhallista, ei rekkoja. Atlantassa liikenne oli muuten Aaron mielestä aika hektistä. Kaupungin läpi kulkevalla moottoritiellä oli kahdeksan kapeaa kaistaa rinnakkain ja jos sattuu rekka molemmille viereisille kaistoille, on vähän ahtaan tuntuista. Nyt ollaan kuitenkin turvallisesti Johnson Cityssä Tenneseessä ja taas Day´s Inn motellissa 58 dollarin hinnalla.

Täältä on tarkoitus käydä Washingtonissa ennen kotimatkaa keskiviikkona, mutta siihenhän on niin paljon aikaa, että täytyy mutkitella ja laittaa vielä ainakin yksi tarina.


Moro taas ja loppuselvitys,

Tenneseestä siirryttiin Virginian puolelle. Ajelimme upeassa ruskamaisemassa pieniä kapeita serpentiiniteitä sellaisia, joita ei karttamme tuntenut, mutta ”Maire” vei meidät kärsivällisesti ohjaten eteenpäin. Lopulta päädyimme 250 mailin jälkeen Lexington nimiseen paikkaan ja siellä taas Day´s Inn-motelliin 80 dollarilla. Paikka on ylhäällä kukkulalla, josta on mahtava näköala joka puolelle. Isäntä kehotti meitä olemaan aamulla ylhäällä kello 0715, jolloin aurinko nousee vuorten takaa. Mehän olemme jo normaalisti siihen aikaan hereillä, mutta laitoin kellon soimaan varmuuden vuoksi. Aamu oli kuitenkin sumuinen ja auringonnousu jäi näkemättä. Ilma kirkastui kuitenkin tunnin kuluessa ja ajoimme kauniissa auringonpaisteessa Washingtoniin ja Arlingtonin hautausmaalle, missä kävimme katsomassa Kennedyjen haudat. Sitten pyörimme hetken Washingtonin keskustassa valkoisen talon ja kongressin liepeillä ja lähdimme kohti New Yorkia.

Yövyimme Marylandin puolella lähellä Delawaren rajaa 60 dollarilla mukavassa rekkamiesten suosimassa motellissa. Seuraavana päivänä ajoimme parin sadan kilometrin taipaleen suoraan New Yorkin Manhattanille Lincoln-tunnelin kautta. Pyörimme pari tuntia Manhattanin liikenteessä yhtä Avenuuta ylös ja toista alas. Liikenne Manhattanilla on aika hektistä ja siellä ei päde se kohteliaisuus, mikä täällä yleensä on itsestään selvyys. Manhattanilla sinun täytyy ottaa oma tilasi ja se annetaan heti kun sen otat, mutta jos odotat, että joku hiljentää ja päästää sinut johonkin rakoon, niin siinähän odotat. Nokka vain kylmästi vaikka kahden taksin väliseen kahden metrin rakoon ja se jälkimmäinen kyllä hiljentää ja päästää sinut, mutta itse on myös kyettävä antamaan sama tila vastaavassa paikassa, eikä luulla, että oikeuksistaan voi pitää kiinni. Suorastaan rakastan ajaa Manhattanin ruuhkassa, kaistoista ei tarvitse välittää, vaan nokka työnnetään sinne, missä tilaa on, torvet eivät soi, eikä keskisormi heilu. Mahtavaa!

Manhattanilta ajoimme koilliseen Connecticutin puolelle viimeiseksi yöksi. Surkeaa ympäristöä motellien kannalta tämä sadan kilometrin säde New Yorkista. Majoituimme Super 8 motelliin, joka on hotellimainen kerroksineen, eikä edes nettiyhteys pelannut lupauksista huolimatta ja maksoimme reilun satasen yöstä.

Viimeisenä aamuna oli sitten auton luovutus, joka sujui ongelmitta ja vauhdikkaasti. Lentoasemalla tylsää odottelua, mutta turvatarkastukset sujuivat ripeästi ja lento oli ajallaan.

Tähän loppuun vähän tilastotietoa reissustamme:

Auto Dodge Magnum 2,7 L V6 2 viikkoa 488 euroa

Lennot Finnairin suora, 2 henkeä 880 euroa

Bensaa kului 555 l, 62 senttiä/litra 347 euroa

Kilometrejä kertyi 6420 km, eli 428 km/päivä

Keskikukutus 8,7 l/100 km

Käteistä kului 240 dollaria (kurssi 1,40) 171 euroa

Luottokorttikulut 2 hengeltä 2121 dollaria (1,40) 1515 euroa

Yhteensä 2 hengeltä koko reissu 3401 euroa

Terkuin Jukka